Puutarhakatastrof

En tiedä, pitäisköhän syttää Nikiä siitä, ettei emäntä jaksa näköjään tänä vuonna innostua puutarhahommista? Olen mä jotain kylvänyt, mutta tuntuu, ettei kertakaikkiaan illat riitä palstalla käymiseen. Nytkin on varmaan jo pari viikkoa siitä, kun viimeksi kävin siellä. Ja kiivain kylvökausi meneillään! Kyllä on viljelykset retuperällä.

Illat kyllä ihan oikeesti menee koirien kanssa aika tarkkaan, sillä puuhailen niiden kanssa nyt mahd. paljon erikseen. Molemmat tarvii aika pitkiä lenkkejä ja erikseen ulkoiluttaminen on välttämätöntä a) että Bono saa vähän vapaa-aikaa ja b) että Niki opettelee kuuntelemaan mua, ilman että se tsekkaa aina Bonolta, tartteeks tota pyöreäpäistä kuunnella. Nikin yli-innokas talutinkävely onkin petraantunut ihan hyväksi ja ohitusten säätäminenkin on tapetilla. Meinas mennä yhdessä lenkkeily jossain vaiheessa vähän vouhkaamiseksi, joten perustyötä pitää tehdä erikseen. Se näkyy sit kyllä parempana yhdessäkävelynäkin.

Olen ajatellut sen niin, että otan ilon irti tästä hommasta ja nautin, kun kerran saan olla paljon ulkona, enkä ota tänä vuonna mistään muusta paineita. Tämän takiahan mä olen koirat hommannut! Jos mennään metsään, otan kahvit ja iltapalan mukaan ja siinähän se ilta vierähtää.

Eilen oli kyllä metsässä sen verran hyttysiä, että Reetta joka oli mukana, tuumasi että " tää metsä ei ole oikein mun juttu!" Mä ajattelin, että pitää viedä autoon ohvia.