Meillä on vähän lomailu käynyt mielessä. Ajateltiin, että lähdettäisiin koko porukka maalle ensi viikolla. Sitä seuraavalla viikolla ihmiset lähtee käymään meren takana länsinaapurissa ja koirat menee hoitolaan.
Käytiin eilen tutustumassa Miracle-hoitolaan Veikkolassa ja pojat oli ihan tohkeissaan. Niki merkkasi itsensä kukkulan kuninkaaksi kakkaamalla koiratalon rappusille! Koirahotellin isäntä tuumasi vain, että tästä uroksesta saattaa tulla aikuisena vahvatahtoinen! Paikka oli jotenkin niin kiva, että tuli sellainen olo, että nehän pääsee lomalle. Isäntäväki kasvattaa rottweilereita. Kuten vahvojen rotujen kanssa harrastavat ihmiset tuppaa olemaan, tämäkin oli äärimmäisen rauhallinen ja luottamusta herättävä tyyppi. Rauhallisin mielin voi sinne koirat jättää.
Joopa joo. Nikillä on nyt se sama haikeuden kausi, jonka muistan Bonoltakin tuossa melkein-mies-iässä. Se ei millään jaksaisi olla neljän seinän sisällää vaan huokailee ja pyytelee ulos. Luppoaikoinaan se "pesee" ahkerasti alakertaa... ;)
Käytiin tänään Haltialassa ulkoilemassa ja nautittiin kauniista syksyilmasta. Nyt on ihan mahtavat kelit, mutta miten voi olla vielä punkkeja? Tänään vielä -lokakuussa - Nikistä yhden irrotin. Yöks.
torstai 7. lokakuuta 2010
tiistai 5. lokakuuta 2010
Leikki & hupi
Meillä oli tänään taas Mama-Bonsuli -laatuaika-ilta. Oltiin toko-treeneissä. Ohjelmaan näinä päivinä kuuluu, että iltapäivällä Niki pääsee ensin yksin lenkille ja toko-treeneihin. Sitten lähden Bonon kanssa Keravalle Keinukallion ulkoilualueelle ja me lenkkeillään noin tunti ennen treenejä. Bono saa siellä juosta vapaanakin ja heittelen sille keppiä. Sit kun on treeni, se työskentelee ihan hirveän hyvin. Homman nimi on leikki ja hupi.
Hypyt sujuu avustamalla ja vielä hiukan liian matalalla esteellä, vaikka se on meidän kaikista heikoin osa-alue ALO- ja AVO-luokan tottelevaisuuskokeen vaatimuksia silmällä pitäen. Seuraaminen on hyvää,jopa käännös oikealle ja täyskäännös on tiukka. Vasemmalle kääntämistä mun pitää opetella itse ajattelemaan, se on seuraamiskuvioissa heikoin.
Perusasento on minusta todella kaunis, samoin paikkamakuu. Ja johtuen viime talvisesta ankarasta sulkeistamisesta, paikkamakuu myös pysyy. Bono työskentelee niin halukkaasti, että siihen on tullut sitä samaa liukaan oloista työintoa, kuin mitä bortsuissa näkee. Mä en ymmärrä, mitä on tapahtunut. En ymmärrä kertakaikkiaan. Tänään mä ajattelin, että hittoainen, ensi kesänä me ollaan kisaamassa.
Luoksetulossa se alkoi tosin juuri tänään ennakoida sivulle menemistä (Bono menee siis mun vasemmalle mun vasemmalta) ja jää vinoon, kun palkkaan lelulla, koska se on kärsimätön ja haluaa sen peevelin lelun nyt eikä 15. päivä. Muttä mä luulen, että tämä on pienempi ongelma kuin se, että se laahustaisi haluttomana. Tämmöstä meillä ei ole ennen ollut, mutta eiköhän me siihen jotain keksitä. Nikille olenkin opettanut sitä tapaa, että sivulle mennään luoksetulosta emännän takaa kiertämällä. Se on musta nätti liike kookkaalla koiralla ja jos sillä voisi estää tämän ennakointiasian niin sehän olisi vain hyvä. En tiedä voiko,mutta sehän nähdään varmasti aikanaan.
Ehdotin Katille, meidän koulutajalle, että se voisi alkaa pitää jatkokurssia ja tadaa! Ensi viikolla alkaa! Meillä on hyvät sessiot Bonon kanssa jouluun asti. Päästään opettelemaan VOI- ja ERI-luokan liikkeitäkin, jotta saadaan kivoja treenejä.
Tuo ryhmä on hirveän mukava, Katin tyyli sopii collieille tosi hyvin ja mulla itsellä on siellä mukava olo. Jotenkin tulee aina onnistumisen tunteita, vaikka tehdään sellaisiakin asioita, joita ei osata. Tällaiseksi mä kuvittelin koiraharrastuksen! Että harrastaessa rentoutuu ja itsellä on kivaa ja koiralla häntä heiluu ja tutustuu mukaviin ihmisiin, joiden kanssa voi vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia. Se kai se idea on :)
Mä en voi käsittää, että kyseessä on sama koira, kuin se joka koko kevään ja kesän rimpuili ja rätkytti jatkuvasti. Se on ollut nyt kuukauden verran kaikin puolin mlko terve ja heti meillä on superhauskaa. Arkikäyttäytyminenkin on parantunut paljon. Tässä nyt varmaan näkyy se, että se epävarmana koirana saa niin paljon turvaa siitä, että se ymärtää, mitä mä siltä haluan ja se osaa tukeutua minuun. Toko on ollut meillä tässä koko ajan oljenkortena, kun on ollut vaikeata.
Nyt mä vaan toivon peukut ja varpaat pystyssä, että Bonon terveys pysyisi hyvänä. Meillä on niin paha toko-kärpäsen purema molemmilla, että haluttais pysytellä näissä edistymisen sfääreissä mielihyvin!
Mä luulen, että meillä menee jatkossa niin, että toko on Bonon harrastus ja paimennus Nikin. Pitkään aikaan ei ole päästy lampaille, mutta jos tässä taas ehtisi ja innostuisi, kun on Bonsulin asiat nyt hyvin.
Hypyt sujuu avustamalla ja vielä hiukan liian matalalla esteellä, vaikka se on meidän kaikista heikoin osa-alue ALO- ja AVO-luokan tottelevaisuuskokeen vaatimuksia silmällä pitäen. Seuraaminen on hyvää,jopa käännös oikealle ja täyskäännös on tiukka. Vasemmalle kääntämistä mun pitää opetella itse ajattelemaan, se on seuraamiskuvioissa heikoin.
Perusasento on minusta todella kaunis, samoin paikkamakuu. Ja johtuen viime talvisesta ankarasta sulkeistamisesta, paikkamakuu myös pysyy. Bono työskentelee niin halukkaasti, että siihen on tullut sitä samaa liukaan oloista työintoa, kuin mitä bortsuissa näkee. Mä en ymmärrä, mitä on tapahtunut. En ymmärrä kertakaikkiaan. Tänään mä ajattelin, että hittoainen, ensi kesänä me ollaan kisaamassa.
Luoksetulossa se alkoi tosin juuri tänään ennakoida sivulle menemistä (Bono menee siis mun vasemmalle mun vasemmalta) ja jää vinoon, kun palkkaan lelulla, koska se on kärsimätön ja haluaa sen peevelin lelun nyt eikä 15. päivä. Muttä mä luulen, että tämä on pienempi ongelma kuin se, että se laahustaisi haluttomana. Tämmöstä meillä ei ole ennen ollut, mutta eiköhän me siihen jotain keksitä. Nikille olenkin opettanut sitä tapaa, että sivulle mennään luoksetulosta emännän takaa kiertämällä. Se on musta nätti liike kookkaalla koiralla ja jos sillä voisi estää tämän ennakointiasian niin sehän olisi vain hyvä. En tiedä voiko,mutta sehän nähdään varmasti aikanaan.
Ehdotin Katille, meidän koulutajalle, että se voisi alkaa pitää jatkokurssia ja tadaa! Ensi viikolla alkaa! Meillä on hyvät sessiot Bonon kanssa jouluun asti. Päästään opettelemaan VOI- ja ERI-luokan liikkeitäkin, jotta saadaan kivoja treenejä.
Tuo ryhmä on hirveän mukava, Katin tyyli sopii collieille tosi hyvin ja mulla itsellä on siellä mukava olo. Jotenkin tulee aina onnistumisen tunteita, vaikka tehdään sellaisiakin asioita, joita ei osata. Tällaiseksi mä kuvittelin koiraharrastuksen! Että harrastaessa rentoutuu ja itsellä on kivaa ja koiralla häntä heiluu ja tutustuu mukaviin ihmisiin, joiden kanssa voi vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia. Se kai se idea on :)
Mä en voi käsittää, että kyseessä on sama koira, kuin se joka koko kevään ja kesän rimpuili ja rätkytti jatkuvasti. Se on ollut nyt kuukauden verran kaikin puolin mlko terve ja heti meillä on superhauskaa. Arkikäyttäytyminenkin on parantunut paljon. Tässä nyt varmaan näkyy se, että se epävarmana koirana saa niin paljon turvaa siitä, että se ymärtää, mitä mä siltä haluan ja se osaa tukeutua minuun. Toko on ollut meillä tässä koko ajan oljenkortena, kun on ollut vaikeata.
Nyt mä vaan toivon peukut ja varpaat pystyssä, että Bonon terveys pysyisi hyvänä. Meillä on niin paha toko-kärpäsen purema molemmilla, että haluttais pysytellä näissä edistymisen sfääreissä mielihyvin!
Mä luulen, että meillä menee jatkossa niin, että toko on Bonon harrastus ja paimennus Nikin. Pitkään aikaan ei ole päästy lampaille, mutta jos tässä taas ehtisi ja innostuisi, kun on Bonsulin asiat nyt hyvin.
perjantai 1. lokakuuta 2010
Synttäreitä
Meillä on syyskuu aina pelkkää juhlaa, kun Bono täyttää puolivuosia, Niki 3/4-vuosia ja mama ihan kokonaisvuosia. No maman vuosista ei kannata kamalasti puhua, kun on tultu siihen pisteeseen, ettei maha vedä kylmää kahvia enää niin paljon kuin naama vaatisi (vertaistukiryhmä FB:ssä), mutta poikien puoli- ja neljännesvuosia nyt tietenkin voi vähän juhlistaa. Vaikkapa vain muutamalla kuvalla.
Otetaan ensiksi Niki 9kk.
Pampulasta on kehittynyt minusta tosi komea pitkäpää. Sen kaula on pitkä ja tänään huomasin, että se antaa päälle ihan omanlaisensa ryhdin. Kun korvatkin on pystyssä, sen olemus on tosi kapea ja puikula. Maman aarre. Ymärrätte kenties miksi.
Sitten sydänkäpy, Bono 2,5 v.
Keppijumppa on hyvinvoinnin mittari. Satoi tai paistoi, juhla tai arki, Bonolla on kaikki hyvin, kun keppijumppa innostaa. Se on pudottanut kesäturkin ja nyt alkaa näkyä uutta, kastraation jäljiltä vähän pehmeämpää karvaa. Ei onneksi näytä takkuuntuvan sen ihmeemmin kuin ennenkään. Ainakaan vielä.
Sitten både och.
Alkavat olla jo samaa kaliiberia runkorakenteen puolesta, mutta kivasti niillä on ihan omanlainen look. Ja malttoivat hetken istua kuvattavina, vaikka oltiin metsässä ja vapaina!
Otetaan ensiksi Niki 9kk.
Pampulasta on kehittynyt minusta tosi komea pitkäpää. Sen kaula on pitkä ja tänään huomasin, että se antaa päälle ihan omanlaisensa ryhdin. Kun korvatkin on pystyssä, sen olemus on tosi kapea ja puikula. Maman aarre. Ymärrätte kenties miksi.
Sitten sydänkäpy, Bono 2,5 v.
Keppijumppa on hyvinvoinnin mittari. Satoi tai paistoi, juhla tai arki, Bonolla on kaikki hyvin, kun keppijumppa innostaa. Se on pudottanut kesäturkin ja nyt alkaa näkyä uutta, kastraation jäljiltä vähän pehmeämpää karvaa. Ei onneksi näytä takkuuntuvan sen ihmeemmin kuin ennenkään. Ainakaan vielä.
Sitten både och.
Alkavat olla jo samaa kaliiberia runkorakenteen puolesta, mutta kivasti niillä on ihan omanlainen look. Ja malttoivat hetken istua kuvattavina, vaikka oltiin metsässä ja vapaina!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
