Jälkipäivä

Mulla oli tänään tosi kiva päivä! Kävin kävelemässä sen jo niin paljon puhutun jäljen ja riipimässä krepit pois ja kylvämässä kuusi kapulaa koiran löydetäviksi. Kun olin saanut sen talsittua, ehdin juuri katsomaan, kuinka ekat koirakot lähtivät janalle ja etsivät jäljen. Näin armoitettuna jäljentekijänä voin vakuuttaa, että ainakin HPH:n ja HVK:n jäljentekijät on täysin kilpailijan puolella.

Oli ihan hirveän jännittävää katsoa, kuinka koirat löytää jäljet ja valtava helpotus, kun ne lähti oikeaan suuntaan!

Sain myös heti kotiin palattuani tiedon, että mun jäljen ajanut koirakko oli kuulema löytänyt 5 tai 6 kapulaa (kuudesta), joten koira on pysynyt hyvin jäljellä, löytänyt maaliin ja onnistunut ja saanut varmaan tuloksen, vaikka maasto oli aika vaikea. Tosin ei koiralle, mutta ohjaajalle, kun se vaati kuntoa. Sitähän sitä toivoo, että ne menestyy, eikä ainakaan eksy!

Olin varautunut siihen, että siellä joutuu tappamaan aikaa ihan kyllääntyneenä, mutta toisin kävi. Ensinnäkin kollegojen kanssa tietty juttua koirista riittää loputtomiin. Sit ulkoilutin omat piskit sellaisella alueella, missä ei tarvinnut pelätä jälkien sotkemista ja niin vain kävi, ettei tarvinnut avata sitä kirjaakaan, joka kaiken varalta oli mukana.

The case of exploding mangoes on erittäin mukaansatempaava rompsu, mutta meikä viihtyi silti oikein hyvin hajustaessa jälkikapuloita. Sitä mä ihmettelin, miten siinä hommassa oikeasti saa kulumaan puoli tuntia ilman että tartti kirjaa kaivaa, mutta on toi zen asenne vissiin niin syvässä jo!!!

Huomenna sit paimeneen. Vähän vielä arvon, otanko Nikiä mukaan, kun se välillä vähän nilkuttaa sitä jalkaansa, mutta toisaalta, eihän siellä kyllä sen tarttis kohtuuttomasti liikkua, jos kerran kävis lampailla... no aaamu näyttää.

Se autossa odottelukin on hyvää eroahdistuksen torjuntatyötä. Tänään se osasi nukkua hienosti odotellessaan.