Myrskyn silmässä

Oltiin lauantaiaamuna Bonon kanssa jälkireeneissä, joten päivän kääntyessä iltapuolelle lähdettiin Nikin kanssa ulos sillä ajatuksella, että otetaan vähän jossain vaiheessa tottista. Tasku oli siis täynnä pilkottua sydäntä.

Kadulle päästyä alkoi sataa jalkarätin kokoisia vesipisaroita, joten nappasin autosta sateenvarjon. Se on iso, tukeva varjo ja onneksi hoksasin hakea sen, koska kohta alkoi ukkostaa ja sataa ihan kunnolla.

Niki säikähti ensimmäistä ukkosen jyrähdystä, mutta onneksi mulla oli niitä superherkkuja. Käskin sen luokse ja istumaan ja kun se sai suun makiaksi, ei se jaksanut enää jyristelyistä välittää. Kun alkoi salamoida, otin sen vierelle ja annoin herkkkua niin kauan kun jyrinä tuli ja meni. Se ei välittänyt niistä tosiaan enää mitään.

Sitten kävikin niin, että sade tyyntyi hetkeksi, mutta neljä kertaa peräkkäin salamoi ja jyrähteli ja taivas repesi. En ole ikinä nähnyt sellaista myrskyä! Sormenpään kokoisia rakeita tuli vesiputouksen seassa niin, että maa oli jääkuulilla vuorattu. Otin Nikin viereen ja kyhjötettiin sateenvarjon alla, mutta kun vuolas virta jääkylmää vettä ja jääkuulia holahti housunkauluksesta sisään, totesin, että mennään kotiin, joka ei ollut kaukana.

Vettä oli siinä vaiheessa kadulla nilkaa myöten ja virta oli niin voimakas, ettei Niki uskaltautunut veteen. Mä sit kannoin sitä pahimpien virtojen yli kahlaten vedessä välillä puoleen sääreen.

Ihan uskomaton myräkkä. Mä vaan nauroin ja hihkuin, koska se oli niin ihmeellistä. En ole edes elokuvissa mitään vastaavaa ikinä nähnyt. Sade oli niin voimakas, että 30 metrin päästä ei nähnyt autojen valoja kuin aavistuksen ja piti taiteilla, että pääsi kaatumatta jääkuulilla kävelemään. Niitä oli ihan mattona kadulla. Kotirappusilla kaksi alinta oli veden peitossa.

Nikille ei jäänyt mitään traumaa. Se lähti kelin tyynnyttyä ja turkin vähän kuivuttua taas reippaana ulos.

Kotona Bono säikähti, kun salama räsähti ihan päällä. Se läähätti ja pyrki olemaan mun kyljessä. Tein molemmille tottista ja siihen se sitten unohtui. Vein Bonon ulos, kun keli oli tyyntynyt ja aluksi se vähän hangoitteli vastaan, mutta olin tiukkana, että nyt tehdään kunnon lenkki ja niinpä me vaan ulkoiltiin ja se rentoutui pikku hiljaa. Loppulenkki meni ihan hyvin ja kierreltiin kunnolla tunnin verran.

Olipa myrsky!