Kiitos kaikesta, kullanmurut. Meillä on teitä ikävä.
sunnuntai 8. marraskuuta 2015
Kokemuksia kystinuriasta
Kokoan tähän tätä meidän terveyshistoriaa siinä toivossa, että joku voisi saada apua ajoissa. Tämä on erityisesti urosten vaiva ja merkkaajan pissaamisesta on todella vaikea huomata mitään sairauteen viittaavaa. Nikille kertyi monia krooniseen kipuun viittaavia oireita ennen kuin pissaamisessa oli mitään huomattavaa muutosta. Kroonisen kivun piirteet on hyvin koottu Kennelliiton sivuille tuohon listaan: http://www.kennelliitto.fi/tunnistatko-koirasi-kivun
Niki oli pentuna muuten aina terveen oloinen, mutta se oli kovin herkkävatsainen ja meni usein ripulille, varsinkin rasvaisista ruuista. Ruokin koiriani raakarokinnalla, kun Niki oli nuori, mutta se lopetettiin siksi, ettei Nikille tahtonut tulla lihasmassaa. Jossain vaiheessa olin ihan huolissani sen kasvamisesta. Se oli koko ikänsä kovin hoikka. Ripulista puhuttiin joka kerta, kun käytiin lääkärissä, mutta haiman vajaatoiminta oli suljettu pois jo sen vuoksi, että ripuli oli normaalin väristä. Haiman vajaatoiminnassa se on harnaata. Lisäksi ainoa muu "epänormaali" piirre Nikin terveydessä oli, että sillä oli ärhäkät sisäloiset. Sitä piti madottaa hiukan useammin kuin Bonoa, ehkä 4 kertaa vuodessa. Oliko loisissa jotain eroa, vai oliko Niki vain herkempi reagoimaan niihin? Ei voi tietää.
Nikin verenkuva ja haiman imeytymistesti oli lopussakin normaalit.
Nikillä ei ollut pissaamisen kanssa mitään muutoksia ennen kuin lopussa. Tosin sille oli tyypillistä, että lenkillä ekat pissat oli tosi pieniä ja se saattoi kävellä tovin, ennen kuin teki ekat pissat. Kun hanan sai ensin auki, sitten sitä tuli, mutta aina tosi pieninä lirauksina. Kun leikkauksen jälkeen pissa kulki hyvin, ensimmäiset liraukset muuttuivat paljon suuremmiksi ja se teki ne heti ulos päästyään. Niki oli myös tosi huono juomaan eli pissa oli hyvin tummaa ja väkevään pissaan kiteytymiä tulee helposti.
Eli ymmärtäisin, että pissan pitäisi olla vaaleata ja laihaa ja lenkin ensimmäiset pissat pitäisi tulla helposti lorottamalla. Koiran kuuluisi saada vettä 0,5 - 1 dl painokiloa kohti joka päivä. Jos se ei juo itse kupista, vettä on lisättävä aika reilusti ruuan sekaan. Collien kokoisella koiralla se tarkoittaa 1-2 litraa päivässä. Mitä enemmän nappulapainotteinen ruokavalio, sitä enemmän vettä. Colliet on usein kuulemani mukaan huonoja juomaan.
Aineenvaihduntahäiriöt sotkevat helposti hormoonitoimintaa, joten ensimmäiset oireet voivat olla iho-oireita, kuten Nikillä tai esim. eturauhasen liikakasvua. Sitäkin Nikille kehittyi, mutta vasta leikkauksen jälkeen. Nikillä kertyi ihohuokosiin mustia talipilkkuja, kuin mustapäitä. Varsinkin kiveksissä ne joskus kehittyivät ihan finneiksi.
Kysteenin määrän virtsassa voi testata COLA-testillä ja jos epäilee virtsakiviä muuten, niistä voi saada osviittaa virtsakokeella, josta katsotaan pH ja kiteet, vitrsan väkevyys voi myös johdatella oikeaan suuntaan. Virtsakoe on edullinen tapa varmistaa asia.
Hyvä olisi huomata ajoissa, sillä hoidettuna koira voi tämän ongelman kanssa elää ihan hyvin iloisena vanhaksi. Hoitamattomana kivet ja kiteet voivat tosiaan vahingoittaa munuaisia ja muita virtsatiehyeiden limakalvoja ja kudoksia.
Puolen vuoden sisällä käytiin kymmenkunta kertaa lääkärissä ja se kävi selväksi, etteivät kokeneet ja kuuluisatkaan lääkärit tunne collien MDR-geenimutaatiota kunnolla, vaan kuvittelevat sen koskevan vain ivermektiiniä. Kun tämän lapun ojentaa lääkärille, he ottavat sen tosissaan http://awca.net/Drug%20sensitivity.pdf
Lapun on kirjoittanut eläinlääkäri eläinläääkäreiden kielellä ja se kannattaa olla jokaisella lääkärireissulla mukana.
Niki oli pentuna muuten aina terveen oloinen, mutta se oli kovin herkkävatsainen ja meni usein ripulille, varsinkin rasvaisista ruuista. Ruokin koiriani raakarokinnalla, kun Niki oli nuori, mutta se lopetettiin siksi, ettei Nikille tahtonut tulla lihasmassaa. Jossain vaiheessa olin ihan huolissani sen kasvamisesta. Se oli koko ikänsä kovin hoikka. Ripulista puhuttiin joka kerta, kun käytiin lääkärissä, mutta haiman vajaatoiminta oli suljettu pois jo sen vuoksi, että ripuli oli normaalin väristä. Haiman vajaatoiminnassa se on harnaata. Lisäksi ainoa muu "epänormaali" piirre Nikin terveydessä oli, että sillä oli ärhäkät sisäloiset. Sitä piti madottaa hiukan useammin kuin Bonoa, ehkä 4 kertaa vuodessa. Oliko loisissa jotain eroa, vai oliko Niki vain herkempi reagoimaan niihin? Ei voi tietää.
Nikin verenkuva ja haiman imeytymistesti oli lopussakin normaalit.
Nikillä ei ollut pissaamisen kanssa mitään muutoksia ennen kuin lopussa. Tosin sille oli tyypillistä, että lenkillä ekat pissat oli tosi pieniä ja se saattoi kävellä tovin, ennen kuin teki ekat pissat. Kun hanan sai ensin auki, sitten sitä tuli, mutta aina tosi pieninä lirauksina. Kun leikkauksen jälkeen pissa kulki hyvin, ensimmäiset liraukset muuttuivat paljon suuremmiksi ja se teki ne heti ulos päästyään. Niki oli myös tosi huono juomaan eli pissa oli hyvin tummaa ja väkevään pissaan kiteytymiä tulee helposti.
Eli ymmärtäisin, että pissan pitäisi olla vaaleata ja laihaa ja lenkin ensimmäiset pissat pitäisi tulla helposti lorottamalla. Koiran kuuluisi saada vettä 0,5 - 1 dl painokiloa kohti joka päivä. Jos se ei juo itse kupista, vettä on lisättävä aika reilusti ruuan sekaan. Collien kokoisella koiralla se tarkoittaa 1-2 litraa päivässä. Mitä enemmän nappulapainotteinen ruokavalio, sitä enemmän vettä. Colliet on usein kuulemani mukaan huonoja juomaan.
Aineenvaihduntahäiriöt sotkevat helposti hormoonitoimintaa, joten ensimmäiset oireet voivat olla iho-oireita, kuten Nikillä tai esim. eturauhasen liikakasvua. Sitäkin Nikille kehittyi, mutta vasta leikkauksen jälkeen. Nikillä kertyi ihohuokosiin mustia talipilkkuja, kuin mustapäitä. Varsinkin kiveksissä ne joskus kehittyivät ihan finneiksi.
Kysteenin määrän virtsassa voi testata COLA-testillä ja jos epäilee virtsakiviä muuten, niistä voi saada osviittaa virtsakokeella, josta katsotaan pH ja kiteet, vitrsan väkevyys voi myös johdatella oikeaan suuntaan. Virtsakoe on edullinen tapa varmistaa asia.
Hyvä olisi huomata ajoissa, sillä hoidettuna koira voi tämän ongelman kanssa elää ihan hyvin iloisena vanhaksi. Hoitamattomana kivet ja kiteet voivat tosiaan vahingoittaa munuaisia ja muita virtsatiehyeiden limakalvoja ja kudoksia.
Puolen vuoden sisällä käytiin kymmenkunta kertaa lääkärissä ja se kävi selväksi, etteivät kokeneet ja kuuluisatkaan lääkärit tunne collien MDR-geenimutaatiota kunnolla, vaan kuvittelevat sen koskevan vain ivermektiiniä. Kun tämän lapun ojentaa lääkärille, he ottavat sen tosissaan http://awca.net/Drug%20sensitivity.pdf
Lapun on kirjoittanut eläinlääkäri eläinläääkäreiden kielellä ja se kannattaa olla jokaisella lääkärireissulla mukana.
lauantai 7. marraskuuta 2015
Kystinuria
Ei ollutkaan ihan paras mahdollinen ruokavalio tuo raakaruokinta, johon talvella siirryttiin. Nikille kehittyi nimittäin hirvittävä määrä virtsakiviä ja kun patologi tutki ne, ne osoittautuivat kystiinikiviksi.
Tämä tarkoittaa sitä, että sillä on geneettisesti periytyvä aineenvaihduntahäiriö, kystinuria, jossa munuaiset eivät kykene käsittelemään kystiini-nimistä aminohappoa normaalisti ja proteiinia paljon sisältävä ruokavalio aiheuttaa virtsakiviä. Kystinureasta on irskien sivuilla tyhjentävä, eläinlääkäri Eeva Rudbäckin kirjoittama yhteenveto: http://www.irski.fi/terveys.html
Tila on tietenkin ollut pennusta asti, mutta kun pissaongelmat alkoivat, eli kiviä juuttui virtsaputkeen, sillä oli kiviä rakossa satoja ja niitä huuhdeltiin kirurgisesti monta tuntia.
Leikkauksen jälkeen Niki oli tiukalla rukavaliolla (Hill's U/D) ja kontrollissa nähtiin, että kiviä ei ollut kuukausi leikkauksen jälkeen. Toiveet oli korkealla, vaikka koira ei voinut hyvin ja itse asiassa sen vointi oli vähän väliä jopa huonompi - ja koko ajan huononemaan päin - kuin ennen leikkausta. Ilo ja reippaus oli jäänyt leikkauspöydälle, sille tuli päiviä että se oli kovin rauhaton, selkä oli kipeä, hengitys raskasta ja se seisoi silmät sumeina samalla tavalla selkä kuopalla ja takajalat ulospäin kääntyneinä kuin Bono kipeimmillään. Lääkäri huomasi sen aristavan myös vatsaa.
Sillä oli myös eturauhasongelmaa, anaalirauhasongelmaa ja esinahan tulehdusta, jotka kaikki oli hoidon piirissä. Lisäksi sen hengitys haisi välillä sanoinkuvaamattomalle. Reetta tunnisti hajun samanlaiseksi kuin hänellä oli itsellään ennen kuin suolistosyöpä leikattiin pois. Kaikki oli todennäköisesti kytköksissä aineenvaihduntaongelmaan ja siihen, että se oli pissannut kiteitä koko ikänsä.
Kysyin kontrollissa Nikin leikanneelta kirurgilta, oliko mahdollista että sen munuaisissa ja virtstiehyeissä oli vaurioita siksi, ettei tilaa oltu huomattu nuorempana. Hän sanoi, että oli. Sen lisäksi operaatio, joka sille oli tehty, oli niin rankka, että sekin oli hyvinkin voinut aiheuttaa vahinkoa.
Kun kontrollin jälkeisenä päivänä Niki oli tosi kipeä ja vain laahusti ulkona eikä yöllä halunut ollenkaan ulos, päädyttiin siihen viimeiseen palvelukseen.
Suru on suuri. Nikin oireilu alkoi kesäkuussa ja käytin sitä lääkärissä silloin ensimmäistä kertaa. Sillä oli epämääräisiä, kroonisen kivun oireita, mutta kun pissaamisvaivat puuttuivat, virtsakiviä ei osattu epäillä. Käytin Nikiä syyskuussa ihotautispesialistillakin, kun sillä oli vatsassa talikarstaa ja se kaapi itseään kovasti.
Tuntuu ihan epätodelliselta, että molemmat koirani on kuopattu. Bono ehti täyttää kuusi, Niki ei sitäkään.
Niki ei ikinä oireillut mitenkään Bonon aikana, mutta se oli kovin dominoiva ja piti Nikin tanakasti tassun alla. Niki vapautui vasta Bonon kuoleman jälkeen ja alkoi ilmaista itseään vapaammin. Olisiko sen tila huomattu aiemmin, jos se olisi ollut ainoa koira tai lauman pomo? Ei ehkä, koska pissaoireita ei ollut.
Semmonen oli meikäläisen koiratarina. Enää ei tee yhtään mieli koiraa.
Tila on tietenkin ollut pennusta asti, mutta kun pissaongelmat alkoivat, eli kiviä juuttui virtsaputkeen, sillä oli kiviä rakossa satoja ja niitä huuhdeltiin kirurgisesti monta tuntia.
Leikkauksen jälkeen Niki oli tiukalla rukavaliolla (Hill's U/D) ja kontrollissa nähtiin, että kiviä ei ollut kuukausi leikkauksen jälkeen. Toiveet oli korkealla, vaikka koira ei voinut hyvin ja itse asiassa sen vointi oli vähän väliä jopa huonompi - ja koko ajan huononemaan päin - kuin ennen leikkausta. Ilo ja reippaus oli jäänyt leikkauspöydälle, sille tuli päiviä että se oli kovin rauhaton, selkä oli kipeä, hengitys raskasta ja se seisoi silmät sumeina samalla tavalla selkä kuopalla ja takajalat ulospäin kääntyneinä kuin Bono kipeimmillään. Lääkäri huomasi sen aristavan myös vatsaa.
Sillä oli myös eturauhasongelmaa, anaalirauhasongelmaa ja esinahan tulehdusta, jotka kaikki oli hoidon piirissä. Lisäksi sen hengitys haisi välillä sanoinkuvaamattomalle. Reetta tunnisti hajun samanlaiseksi kuin hänellä oli itsellään ennen kuin suolistosyöpä leikattiin pois. Kaikki oli todennäköisesti kytköksissä aineenvaihduntaongelmaan ja siihen, että se oli pissannut kiteitä koko ikänsä.
Kysyin kontrollissa Nikin leikanneelta kirurgilta, oliko mahdollista että sen munuaisissa ja virtstiehyeissä oli vaurioita siksi, ettei tilaa oltu huomattu nuorempana. Hän sanoi, että oli. Sen lisäksi operaatio, joka sille oli tehty, oli niin rankka, että sekin oli hyvinkin voinut aiheuttaa vahinkoa.
Kun kontrollin jälkeisenä päivänä Niki oli tosi kipeä ja vain laahusti ulkona eikä yöllä halunut ollenkaan ulos, päädyttiin siihen viimeiseen palvelukseen.
Suru on suuri. Nikin oireilu alkoi kesäkuussa ja käytin sitä lääkärissä silloin ensimmäistä kertaa. Sillä oli epämääräisiä, kroonisen kivun oireita, mutta kun pissaamisvaivat puuttuivat, virtsakiviä ei osattu epäillä. Käytin Nikiä syyskuussa ihotautispesialistillakin, kun sillä oli vatsassa talikarstaa ja se kaapi itseään kovasti.
Tuntuu ihan epätodelliselta, että molemmat koirani on kuopattu. Bono ehti täyttää kuusi, Niki ei sitäkään.
Niki ei ikinä oireillut mitenkään Bonon aikana, mutta se oli kovin dominoiva ja piti Nikin tanakasti tassun alla. Niki vapautui vasta Bonon kuoleman jälkeen ja alkoi ilmaista itseään vapaammin. Olisiko sen tila huomattu aiemmin, jos se olisi ollut ainoa koira tai lauman pomo? Ei ehkä, koska pissaoireita ei ollut.
Semmonen oli meikäläisen koiratarina. Enää ei tee yhtään mieli koiraa.
maanantai 16. maaliskuuta 2015
Mökkeilyä
Ollaanpa mökkeilty Nikin kanssa tässä viime syksyn ja alkukevään mittaan ahkerasti. Yllä oleva kuva on otettu 9.3.2015 aamulekillä saunan takaa metsästä. Tämän vuoden eka yö oli jo nukuttu mökissä, Jaa, oltiinhan me uusi vuosikin mökillä paukkuja paossa. Mökkinaapurissa on nuorisoa, eli kyllä sielläkin vähän paukkuu, mutta sellainen pikkupaukuttelu ei meidän unia haittaa!
Papi kävi syksyllä kylässä ja muistoihin jäi kuva, jossa ihmiset on kukin omalla tavallaan pöllämystyneitä. Ainut, joka oli kuvanottohetkellä skarppina, on Niki! Kuva on Nikille tyypillinen, se on rento tyyppi, mutta aina sataprosenttisesti läsnä.
Nikistä on kehkeytynyt ainoana koirana oiva vahti. Se ei rähjää eikä hötkyile, mutta tietää tasan tarkkaan, mitä naapurustossa tapahtuu.
Talvi on muuten ollut vähän Nikin kannalta pikäveteinen, sillä Reetta on sairastellut eikä voinut ulkoiluttaa Nikiä. Teen aika pitkiä työpäiviä, mutta pystyn käymään itse työpäivän puitteissa kotona syömässä ja ulkoiluttamassa sen. Lisäksi meillä on yhden naapurin kanssa koira-apusysteemi, autellaa puoln ja toisin ulkoilutusasioissa tarpeen tullen. Naapurilla on vielä kaksi tyttöcorgia, joten järjestely on Nikillekin mieleen.
Kevät on meidän nurkilla pitkällä ja kun mummikin on taas kunnossa niin pääsevät parvekkeelle kahvistelemaan.
Muuten Nikille kuuluu selllaista, että on siirrytty taas raakaruokintaan. Se oli toistuvasti talven mittaan ripulilla ja käytin sitä lääkärissä. Eläinlääkäri arveli, että se voi johtua joko nappulasta tai sitten siitä, että se saa liikaa kuitua. Syötin sille nappuloita ja yrjölänpuurotyyppistä settiä. Nyt se saa lihoja ja lihaisia luita joko raakana tai kypsennettynä ja maha on ollu sen jälkeen hyvä.
Vatsaongelmat aiheutti muutakin levottomuutta, se halusi usein ulos ja oli vähän stressaantuneen oloinen ja luulin, että se johtui tyttöjen hajuista. Kaikki oireilu jäi pois, kun ruokintaa muutettiin. Voihan se olla, että jossain vaiheessa taas vaihdetaan, ei kai sitä aina tarvi samaa dieettiä noudattaa. Syönhän mä itsekin kesällä ihan eri tavalla kuin talvella!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
