Aja siitä!

Oltiin taas paimenessa ja hittolainen, että on fiilikset taas katossa! Mehän ollaan alkukesä ekojen kertojen jälkeen opeteltu hakukaaria, mutta tänään ruvettiin hinkkaamaan maahan menemistä tasapainopisteesssä. Eli, kun mä olen lampaiden edessä ja koira on lampaiden takana, sen pitää siinä rauhoittua maahan. Me saatiin niin hyvä reeni aikaan, että mun ei tarvinnut enää vaatia siltä vihaisesti, vaan pystyin rauhoittamaan äänenkäyttöä, mikä puolestaan poiki edelleen keskittyneempää ja rauhallisempaa työskentelyä Bonolta.

Kerrankin tuntui siltä, että nyt menee hyvin. Marikakin oli sitä mieltä, että nyt oli kaikki kehut ja vaatimiset myös ajoitettu oikein. Siihen sitten tultiin, että Marika opetti meille, kuinka siitä sitten seuraavaksi koira lähetetään vasemmalle ja oikealle. Oikealle lähettämistä koitettiin muutama kerta ja meni ihan hyvin. Se edellyttää, että maahanmeno sujuu hyvin. Peijakas sentään, nyt tuntuu, että alkaa pikku hiljaa kulkee!

Itselläkin oli sellainen olo, että on hyvä ja mukava olla siellä lampailla eikä tule niin hikikään! Vaikka oikeesti jouduin jonkun kerran ihan kunnolla juoksemaan spurttia, että saan koiran hanskaan, ennen kuin se ehtii hakea vauhtia jostain kaukaa ja hajottaa katraan. Somerolla oli kyllä ihana tuulikin koko illan, että hyvä siellä oli touhuta.

Meillä oli yksi lapin porokoiratyttö, Hertta, joka kokeili lajia ekaa kertaa ja se oli ihan ässä! Se piti hyvin etäisyyttä lampaisiin, lähti heti kiertämään niitä ja piti koko ajan huomion lampaissa. Aivan mainio epeli. Sit mukana oli 4 kk:n ikäinen groenendael-pentu ja niin suloista otusta saa hakea. Se oli myös ihan täysillä mukana hommassa, mutta niin pientä ei voi vielä yhtään käskeä. Saipahan vähän tuntumaa lampaisiin. Hienosti sekin niitä kiersi.

Swedulla käy pari vanhempaa groenendaelia, jotka ovat jo mukavasti edistyneet ja niiden tyyli paimentaa on aika kiva. Ne kulkee collien tavoin pää pystyssä ja ne menee lähelle lampaita, mutta ne ajaa tosi nätisti ja aika rauhallisesti, sillai sipsuttelemalla. Kerrasssaan viehättäviä koiria!

Tuumailin tuossa äsken, että kumma juttu, että jos olen illan jotain metsäjälkeä koluamassa, olen ihan puhki sen jälkeen. Paimenesta ajelen aina kotiin sellaisissa fiiliksissä kuin olisin ollut kesälomalla (meikäläisen ainut loma taisi tänä vuonna olla se viime viikko, joka meni selkää potiessa ja romaaneja lukiessa).

Ehkä se onkin hyvä harrastuksen kriteeri: rentouttaako vai raskauttaako.

Juhlavaate

Aika hieno, vai mitä? Kuvat ja juttu on tuolla: Hääpuku oman lampaan villasta.

Lomatunnelmia

Ollaan otettu hellejakso aika iisisti. Tänään piipahdettiin Nikin kanssa silmälääkärillä, kun sillä oli oikea silmä ärtynyt ja se sitä kuoputti. Kun illalla kurkin sinne, minusta näytti, että siellä on roska ja siemenhän sieltä löytyi. Onneksi se saatiin pois ja nyt on muutama päivä huuhtelua ja tippoja. Ei ehtinyt kumminkaan silmä pahasti tulehtua, vähän oli punoitusta, mutta sarveiskalvokin oli ihan ehjä.

Bonon kanssa olis tarkoitus tänään paimentaa lampaita. Vähän arveluttaa, kun Bono on aika vetelä ja nukuttiin molemmat viime yö tosi huonosti lämpötilojen takia. Ehkei sitä nyt kumminkaan perumaan ruveta. Ilmastoitu automatkahan on sitäpaitsi miellyttävä :)

Eilen käytiin Oona-siskon luona ja sisarukset on alkaneet muistuttaa luonteiltaan kovasti toisiaan sen jälkeen, kun Bono on kastroitu. Siinä on päässyt pintaan se sama umpimielisyys ja itsepäisyys, mikä Oonallakin on voimakas. Aiemmin Bonolla oli niin paljon virtaa, ettei se päässyt pintaan. Nyt, kun on mieli rauhoittunut, alkaa paljastumaan perimmäinen totuus luonteesta! No, on se hyvällä tuulella iloinen, leikkisä ja miellyttämisenhaluinen, mutta kyllä mä toivon ettei tuo ärtyisyys iän myötä lisääntyisi kovin paljon.

Niki täyttää tänään 7 kk ja se painoi aamulla lääkärissä punnittaessa 21,3 kg. Se on jättiläispenikka, Bono paina 22 kg. Ei se kumminkaan lihava ole, se on vaan ihan erilainen rakenteeltaan, rotevampi ja romuluisempi. Jos Bono olisi ihminen, se olisi kukkakeppimallia. Niki on kai lähempänä painonnostajavartalotyyppiä.

Tässä jokunen lähiaikona otettu kuva.


Kuumimmat päiväsydämet vietetään usein ulkosalla.


Sanomattakin lienee selvää, että valkoinen matto oli juuri pesty!


Ihmeempiä valtataisteluja tämä parivaljakko ei käy.


Niki on niin ahne, että ruokailtuaan se yleensä käy odottamaan Bonon kupin viereen, että jäiskö isoveikalta jotain.


Mä olen 7 kk ja olen päättänyt, että mun piirteisiiin pystyt korvat sopii parhaiten!

Otin syntymäpäivän kunniaksi tosiaan kaikki painot ja liimat Nikin korvista ja puhdistin ne kunnolla ja yllä näkyy tulos. Ne ei kyllä pysy lurpallaan. En tiedä, kuinka kauan niin kannattaisi yrittää hoitaa, meikäläisen hoitotulokset on aika vaatimattomat. Olis kiva, jos ne saisi edes muutaman päivän pysymään itsekseen nätisti, että uskaltaisi ilmoittautua näyttelyyn. Olis kiva saada joku tulos ja arvostelu, kun koira muuten on tosi hieno.

Viileetä

Ollaan ulkoiltu lähinnä aamulla aikaste ja illalla myöhään nyt helteiden aikana. Iltapäivisin on pahimman kuumuuden aika loikoiltu ulkona tuulisessa varjossa. Kämppä on kolmen jälkeen ollut tukala kun parvekkeelle paistaa, että helpompaa on ollut roudata huusholli ulos, loikoilla ja lueskella siellä.

Nyt kun lämpötilat on laskeneet useilla asteilla, pampulat on kovin aktiivisia leikkimään. Ne osallistuu kaikkeen puuhailuun ja kanniskelee tavaroita epätodennnäköisiin paikkoihin.

Bonon testosteronimäärät on pudonneet rajusti ja oikea testien testi tuli taannoin saaressa, kun me mentiin sinne siitä huolimatta, että Stellalla oli juoksu ja vielä loppuvaiheessa. Itse olin jo perumassa koko keikkaa, kun tajusin tilanteen, mutta tulin ylipuhutuksi sillä varauksella, että varoitettu on.

Ajattelin, että jos on totta, että kastroinnin vaikutukset alkaa näkyä vasta puolen vuoden viiveellä, kukaan ei saa nukkua hetkeäkään, kun Bono käy kuumana. Sitäpaitsi Ippulikin alkaa olla iässä, että huulet väpättää ja se merkkailee jo enemmän kuin Bono. No, havainnot kotioloista sai varmennuksen, mitään hässäkkää ei Bonosta aiheutunut.

Bono oli kyllä Stellan valinta ja se tuputti peppuansa Bonon nenän eteen, mutta Bono riepu vain haisteli kohteliaasti ja jolkotteli leikkimään Nikin kanssa. Se siitä puolen vuoden varoajasta! Nikin kohtalo puolestaan oli ottaa turpaan siinä mitassa, että totesin etten enää viitsi viedä sitä juoksuisten narttujen armoille. Inka oli keväällä sille tosi äkäinen, kun sillä oli alkamassa juoksut, ja hampaanjäljet on nyt naamassa Stellan jäljiltä. Tosin parantuneet jo, melkein kokonaan.

Ihmettelin siellä, että onpa paarmat syöneet Ippulin naaman pahasti, kun se oli aika turvoksissa. Kotona huomasin, ettei turvotus johtunut paarmoista vaan molempien silmien alla oli kulmahampaan jäljet. Voi pientä. Onneksi se on aika kovapäinen pentu. Se ei tuollaisesta traumatisoidu - eikä suoraan sanottuna paljon ota edes opikseen...

Meillä olis kaikkea hauskaa tiedossa, mutta maman selkä on taas vähän ryttyillyt. Oona-siskolle on pystytetty agi-esteet pihaan ja tarkoitus on mennä niitä testaamaan porukalla. Sitten ollaan taas vähän paimennuspaikkoja kytätty. Pitää nyt takoa Nikin kanssakin, kun se on nuori ja tarmokas! Ja Bonon kanssa on mahdollista ihan oikeasti edistyä.

Paimenessa

Eilen oltiin Bonon kanssa paimenessa, vaikka helle oli kova. Mulla oli vähän epäilyksiä kuumuuden takia, mutta ajattelin että pitää meillä olla helteilläkin jotain kivaa. Puolet ilmoittautuneita oli säikähtänyt, eikä mukana ollut kuin neljä koiraa, joten oltiin tunnissa valmiit. Ja kyllä taas kannatti mennä.

Bonolla on niin vauhti päällä, että emäntä sai pitää kiirettä, mutta molemmilla kerroilla lampailla tuli pätkiä, jolloin Bono ajoi lampaita oikein nätisti, pysyi tasapainossa lampaiden takana ja itse olin tarpeeksi kärppänä, että sain sen pidettyä hyvin oikeissa asemissa.

Kyllä se siitä! Se vain on niin, että aina kannattaa mennä. Joka kerta on hyvä mieli treenin jälkeen. Vain kerran meillä on ollut paimenessa ihan paska päivä ja se oli silloin alkukeväällä, kun Bonolla oli pallit verillä.

Olen ajatellut, että lopettelen pikku hiljaa muut koulutusharrastukset. Hommataan vähän hauskuutusmielessä tottisjuttuja ja keskitytään enempi tähän paimentamiseen. Molemmilla koirilla on siihen hyvät taipumukset ja se on minusta mukavaa ja mielekästä.

Mitään erityislahjakkuutta koiran kouluttamiseen ei ole ilmaantunut, jälkiä mä en näköjään jaksa polkea ja tavoitteellinen kouluttaminen vaatisi sellaista tsemppiä, jota mulla ei ole. Enkä oikein osaa tehdä muita juttuja sillä tavalla, että se kantaisi paimennushommissa. Siellä pitää olla tottelevaisuutta, mutta koiran pitää olla hyvin itsenäinen. Mä luulen, että me päästään lampailla parhaiten edistymään niin, että arkitottelevaisuuden ja kommunikoinnin kautta rakennetaan selllaista suhdetta, jossa neuvotellaan yhdessä eikä vaadita ehdotonta tottelevaisuutta tietyissä koreografioissa.

En tiedä avautuuko tämä kenellekään, mutta meillä on Bonon kanssa yhdessä touhutessa sellaisia hetkiä, joissa yhdessä tuumataan ja tehdään ehdotuksia ja jomman kumman kanta toteutuu. Sellaisesta koirasuhteesta mä tykkään ja jotain sellaista mun mielestä parahaimmillaan tapahtuu myös paimennuksessa. Että kimpassa toimitaan samalla viivalla, eikä kumpikaan yritä päästä niskan päälle. Sitä fiilistä en saa noissa muissa harrastuksissa.

Sellaista olemista tässä tavoitellaan kaikilla areenoilla.

Nyt, kun Bono on kastroitu ja sen kouhotus on laantunut, tämmöinen on hyvin yleistä. Meillä kastrointi toimi just niin kuin toivoin. Sivumennen sanoen, Jessica on edelleen sen ykköskaveri ja lempiystävä meidän naapurústossa. Ilmeisesti kyse ei ollut vain hormoneista vaan heillä kemiat natsaa platonisellakin tasolla :) Ei ne koirat NIIIN alkukantaisia otuksia olekaan, mitä joskus tulee ajatelleeksi.

Helteillä me ollaan käyty puistossa loikoilemassa ja pojatkin tykkää vain pötkötellä ja katsella maailman menoa tammen varjossa turkki tuulosessa hulmuten. Viihtymistä edesauttaa, jos ottaa mukaan jotain suuhunpantavaa ja järsittävää, mutta sitäkään ei välttämättä tarvita. Mama viihtyy, kun ottaa kirjan ja tyynyn. Pampulat osaa olla tosi nätisti.

Tukalat olot

Melko tukalat olot alkaa olla. Meidän asunto pysyy aika hyvin viileänä, mutta tänään oli jo aamulla +28 astetta. Aamulenkin jälkeen kesti tovin, että koirat palautuivat ja lakkasivat huohottamasta. Tohottimia on olkkarissa kolme kappaletta, että ilma liikkuisi, ja molempia turreja kastellaan. Onneksi Suomessa on vielä vettä sentään rajattomasti! Nikille tämä tuntuu olevan vaikeampaa kuin Bonolle.

Pampulat ei tahdo oikein juoda, mutta koska ne syövät hyvällä halulla, tarjoilen ruuat pienissä erissä ja lisään aina annoksiin reilusti vettä.

Eilen lenkit tehtiin ysin jälkeen ja käytiin samalla kastelemassa kasvimaa. Ihme ja kumma, siellä kaikki on hengissä ja hyvissä voimissa.

Kaikki helteeltä suojutumisvinkit otetaan ilolla vastaa! Itse olen sitä tyyppiä, joka valitsee mielummin pakkasen kuin helteen. Varsinkin, kun on tehtävä vielä töitä ja deadlinet puskee päälle ankarina. Voipi olla, ettei tule ihan virheettömiä lähdeluetteloja.

Huh hellettä

Oltiin lauantaina paimenessa ja loppuviikonloppu saaressa, joten helletodellisuus oikeastaan iski vasten kasvoja vasta tänään. Pojat on niin vetämättömissä, ettei Nikikään ekaa kertaa ikinä innostunut tarkistamaan, millaista ruokaa emäntä pampuloille on loihtimassa.

Eilen illalla, kun tultiin kotiin, oli niin kuuma, että molemmat läähätti, vaikka suihkutin ne kokonaan märiksi. Tänään on selvitty toistaiseksi huohottamatta.

Pari kuvamuisteloa raikkaammista oloista.

Paimenessa oltiinkin vain Nikin kanssa kahdestaan. Tarkoituksena oli vähän opetella olemaan rauhallissti lampailla ja siinä edistyttiin. Kerran käytiin pyöröhäkissäkin ja kun itsellä on pelisilmä vielä kovasti hakusessa, Kimmo näytti, miten Niki toimii. Aivan loistavahan se oli.

En osaa kertakaikkian estää nätisti koiran etenemistä, mä en ymmäörrä miten se pidetään tasapainoasemassa. Kimmo sai Nikin toimimaan tosi hyvin, mutta mulla se aina karkaa lampaiden eteen. Molemmat koirat on siis oikeita lammaskoiria, kun vain itse osais jotain! Mä saan sohia kepin kanssa ihan vaikka kuinka, eikä sillä ole mitään vaikutusta. Pitää ajatella asiaa, kunhan helteet hellittää. Nyt ei pysty.

Niki osoittautui uimariksi. Itä-Suomen reissulla viime viikolla pysähdyttiin jossain Viitasalmen (?) tienoilla aamukahvilla ja Niki kävi silloin ekaa kertaa eläissään järven rannassa. Laineiden liplatus oli tosi pelottavaa, kunnes se meni kahlailemaan Bonon perässä. Nyt merellä pentu oli jo vanha konkari ja meni itse oma-aloitteisesti uimaan monta kertaa. Bonokin kahlaili halukkaasti kainaloita myöten. Kyllähän se viilentää.

Bonohan on muuten tosi haka löytämään lähteitä ja ojia, joista voi metsässä juoda. Se löytää aina juomapaikan. Niki taas on erikoistunut oluttölkkien etsimiseen. Se on kerännyt jo parinkympin edestä olut- ja siideritölkkejä, niin että siankorvissa pysytään Nikin ansioilla.

Nikin lahja

Niki sai puolivuotissynttärilahjaksi frisbeen ja aikuisten nahkataluttimen. Talutin oli kovasti emännän mieleen, kas kun se oli itse valittu! Frisbee taas on ollut sekä Nikin että varsinkin Bonon mieleen.

Lomakuvia

Me käytiin maalla ja pojat nauttivat vapaudesta. Pampulat oppivat salamana käymään jalannostohommissa pihapiirin ulkopuolella, joten oli tänään yllätys, kun kaupungissa huomattiin, ettei Niki tee enää ollenkaan tyttöpissoja.

Pojat oppivat myös pysyttelemään piha-alueella ja olemaan menemättä naapuriin, vaikka siellä oli koira ja hirveän uteliaita lehmiä ja poikavasikoita.