Olipa pukertaminen, kun en osaa CSS:ssää ja kuitenkin halusin muuttaa sekä mallia että värejä ilman, että sivupalkkien kuvat ja muut widgetit häviää. Vanha blogipohja alkoi tuntua niin tunkkaiselta, niin että piti käsikopelolla yrityksen ja erehdyksen kanssa tuunata koodissa vaikka ei osaakkaan.
No, toivotaan että on vähän raikkaampi, vaikka ei se vieläkään ole ihan just sitä, mitä piti :).
Mutta nyt pitää käytää Bono pihalla, eli homma julistettakoon valmiiksi. Tältä erää.
keskiviikko 31. maaliskuuta 2010
Möllöttelyä
Ollaan tässä touhuttu kaikenlaista, muttei mitään erikoista. Harjoitellaan yhteisiä hihnalenkkejä ja ollaan päästy niitä pidentämään. Aika kivasti menee jo sellainen melkein tunnin lenkki. Kilometrjä siinä ei ehdi kertymään kovasti, sama mitä Bonon knassa yksin puolessa tunnissa, mutta onhan siinä jos jonkinlaista muuta ohjelmaa.
Toissapäivänä oltiin muuttoapuna: hauvat aiheutti hämminkiä ja riekkuivat pihalla kunnes väsähtivät ja nukkuivat autossa. Eilen oltiin taas Sipoon koirametsässä päivällä ja tehtiin sielläkin vähän pidempi lenkki kuin aiemmin.
Koirien ohituksetkin sujuu aika hyvin kimpassa, kunhan vain suurimman osan ajasta on jotain herkullista mukana. Huomasin kyllä, että jotta tavoissa pysytään on syytä välillä tehdä lenkkejä erikseenkin, jotta molemmat saa muistutuksen siitä, miten kuljetaan nätisti ja mistä mama tykkää ja palkkaa. Tavat höltyy heti jos tekee liian monta yhteislenkkiä peräkkäin ja varsinkin jos niitä on useampi ilman herkkupalkkaa.
Mut kaiken kaikkiaan ihan hyvin nuo ulkoilut on alkaneet mennä. Se on ollut tässä niinku päällimmäisenä mielessä.
Toissapäivänä oltiin muuttoapuna: hauvat aiheutti hämminkiä ja riekkuivat pihalla kunnes väsähtivät ja nukkuivat autossa. Eilen oltiin taas Sipoon koirametsässä päivällä ja tehtiin sielläkin vähän pidempi lenkki kuin aiemmin.
Koirien ohituksetkin sujuu aika hyvin kimpassa, kunhan vain suurimman osan ajasta on jotain herkullista mukana. Huomasin kyllä, että jotta tavoissa pysytään on syytä välillä tehdä lenkkejä erikseenkin, jotta molemmat saa muistutuksen siitä, miten kuljetaan nätisti ja mistä mama tykkää ja palkkaa. Tavat höltyy heti jos tekee liian monta yhteislenkkiä peräkkäin ja varsinkin jos niitä on useampi ilman herkkupalkkaa.
Mut kaiken kaikkiaan ihan hyvin nuo ulkoilut on alkaneet mennä. Se on ollut tässä niinku päällimmäisenä mielessä.
perjantai 26. maaliskuuta 2010
Sopeutunut yksilö
Mä katsoisin, että on toteen näytetty, että Niki on sopeutunut meille. Se on omaksunut pehmeällä lepäilyn kulttuurin, joka huushollissamme on vallalla.
Käytiin tänään koirametsässä ja Niki oli just yhtä lungi ja reipas kuin Bonokin pienenä Rajasaaressa. Ei ikinä voisi kuvitella, että 12-viikoinen menee vieraiden koirien kanssa täyttä häkää. Oltiin päivällä, ettei tavaittais kamalasti koiria ja nämä olikin ainoat.
Pelattiin vähän jalkapalloa aikamme kuluksi.
En ole vissiin ollenkaan vielä päivitellyt, että Bonolta lähtee karva? Aikuisen turkin kanssa on jo sen verran helpompaa kuin mitä junnuturkin kanssa, ettei siinä muuta, senkus harjaa sitä. Ja Niki kantaa kortensa kekoon, mikä toivottavasti näkyy seuraavasta kuvasta jos klikkaa sitä suuremmaksi.
Sit vielä sivukuva vasikkapojasta. Tässäkin näkyy, millaiseksi tupot piemnimmäisen suussa menee, jos mama ei ole kärppänä.
Käytiin tänään koirametsässä ja Niki oli just yhtä lungi ja reipas kuin Bonokin pienenä Rajasaaressa. Ei ikinä voisi kuvitella, että 12-viikoinen menee vieraiden koirien kanssa täyttä häkää. Oltiin päivällä, ettei tavaittais kamalasti koiria ja nämä olikin ainoat.
Pelattiin vähän jalkapalloa aikamme kuluksi.
En ole vissiin ollenkaan vielä päivitellyt, että Bonolta lähtee karva? Aikuisen turkin kanssa on jo sen verran helpompaa kuin mitä junnuturkin kanssa, ettei siinä muuta, senkus harjaa sitä. Ja Niki kantaa kortensa kekoon, mikä toivottavasti näkyy seuraavasta kuvasta jos klikkaa sitä suuremmaksi.
Sit vielä sivukuva vasikkapojasta. Tässäkin näkyy, millaiseksi tupot piemnimmäisen suussa menee, jos mama ei ole kärppänä.
torstai 25. maaliskuuta 2010
Rauhallinen aamu
Kylläpä on rauhallinen aamu. sain nukkua ihan rauhassa seiskaan asti ja puolen tunnin aamulenkin jälkeen molemmat kävi jatkamaan uniaan.
Oltiin Nikin kanssa illalla leikkikoulussa ja tunti toisten pentujen kanssa telmimimistä väsytti aika tehokkaasti ja näköjään pitkäkestoisesti. Ei se illalla tipahtanut kuitenkaan, vaan jaksoi kotona jyrskyttää vielä rustoluuta. Mutta nyt ei ihmeemmin näytä olevan extraenergiaa.
Niki oli seurassa yhtä sosiaalinen, avoin ja ystävällinen kaikille kuin Bonokin pienenä. Se viihtyi tosi hyvin ja oli ihan kotonaan seurassa. Ainoa asia, joka emäntää vähän mietityttää, että siellä tuli se sama ilmiö, mikä pienissä koirapuistoissa, että kollit alkaa nylkyttää. Melko varhaiskypsää, sillä Niki 12 vko oli vanhin! Olen Bonon kanssa saanut sen pidettyä minimissä ja toivon, että näin myös Nikin kohdalla.
Niki on osoittanut selviä paimennustaipumuksia ja tuollakin se saattoi jäädä kiertämään muita ja haukkui niitä vielä, jos homma jämähti sen mielestä tylsäksi. Aika lupaavaa...
Illalla tein Bonolle pitkät fysioharjoitukset ja käytin sitä vielä pitkällä lenkillä, jonka kuluessa tehtiin fysio- ja tottisharjoitteita, joten ikämieskin on nyt melko raskautettu ja antaa maman puuhailla vain omiaan.
Eivät ole vailla edes ruokaa???!!!
Oltiin Nikin kanssa illalla leikkikoulussa ja tunti toisten pentujen kanssa telmimimistä väsytti aika tehokkaasti ja näköjään pitkäkestoisesti. Ei se illalla tipahtanut kuitenkaan, vaan jaksoi kotona jyrskyttää vielä rustoluuta. Mutta nyt ei ihmeemmin näytä olevan extraenergiaa.
Niki oli seurassa yhtä sosiaalinen, avoin ja ystävällinen kaikille kuin Bonokin pienenä. Se viihtyi tosi hyvin ja oli ihan kotonaan seurassa. Ainoa asia, joka emäntää vähän mietityttää, että siellä tuli se sama ilmiö, mikä pienissä koirapuistoissa, että kollit alkaa nylkyttää. Melko varhaiskypsää, sillä Niki 12 vko oli vanhin! Olen Bonon kanssa saanut sen pidettyä minimissä ja toivon, että näin myös Nikin kohdalla.
Niki on osoittanut selviä paimennustaipumuksia ja tuollakin se saattoi jäädä kiertämään muita ja haukkui niitä vielä, jos homma jämähti sen mielestä tylsäksi. Aika lupaavaa...
Illalla tein Bonolle pitkät fysioharjoitukset ja käytin sitä vielä pitkällä lenkillä, jonka kuluessa tehtiin fysio- ja tottisharjoitteita, joten ikämieskin on nyt melko raskautettu ja antaa maman puuhailla vain omiaan.
Eivät ole vailla edes ruokaa???!!!
tiistai 23. maaliskuuta 2010
Pix
Etsiskelin eilen hauvavauvaani ja missäs se ipana olikaan? No päiväunilla tietysti.
Et viitteis tollee toljottaa - unet karisee!
Herättyään se kävi työmaalleen. Huomatkaa 1 lelu suussa ja 3 haudottavana. Ympäristön tilan voi vain arvata.
Men at work.
Käytiin äsken puistossa sellaisella meiningillä, että otetaan ny niitä potretteja. Mut mites näistä?
Seuraavaksi vähän hurlumheitä, olkaa niin hyvä!
Jaa, mitäs pikkuveikka löysi?
Pieninkään risu ei ole ylenkatsottavissa.
Et viitteis tollee toljottaa - unet karisee!
Herättyään se kävi työmaalleen. Huomatkaa 1 lelu suussa ja 3 haudottavana. Ympäristön tilan voi vain arvata.
Men at work.
Käytiin äsken puistossa sellaisella meiningillä, että otetaan ny niitä potretteja. Mut mites näistä?
Seuraavaksi vähän hurlumheitä, olkaa niin hyvä!
Jaa, mitäs pikkuveikka löysi?
Pieninkään risu ei ole ylenkatsottavissa.
Suojaa
Me ei mennä suojaan alta polttavan auringon. Päinvastoin, me mennään sitä päin. Mutta ippuli on nyt rokotettu ja se on jotain se! Se on vähän kuin vapaus, tai veljeys tai isänmaa. Jotain samaa kokoluokkaa oleva kysymys. Nyt nimittäin repee. Huomiseksi onkin varattu aika pentuleikkikouluun!
Olen ollut aivan ällikällä, miten kamalasti Niki kasvaa ja päivittelin meidän lempieläinlääkärillekin, etten ollenkaan muista, että Bono olisi kasvanut yhtä kovasti kuin tämä. Niki painoi 9 kg ja on tasan 12 viikkoa. No, tsekkasin tästä niin kovin hyödyllisestä blogistani, paljonko Bono painoi ekoilla rokotuksilla. Se oli 8,3 kiloa ja myös tismalleen 12 vko. Kuvista päätellen se oli ihan samanlainen honkkeli kuin tämäkin. Ei mitään outoa siis. Muisti vain on niin heiverröinen. ELL Eve rauhoitteli, ettei tämä liian lihava ole, ettei tarvi huolehtia liikakasvusta.
Elellään sellaisia aikoja, että Niki on alkanut nujuamaan kainaloissa ja viihtyy ilman Bonoakin luiden ja pahvilaatikon kera, mikä luo Bonolle huolia, murhetta ja mustasukkaisuutta. Kieli keskellä suuta saadaan olla, että Bono muistetaan yhteisissä asioissa huomioida ensin.
Sit välillä pitää yksinkertaisesti harrastaa johtajuutta ja pistää ne ruotuun ja tehdä ne asiat, mitkä pitää tehdä ja sulkea häiriköt oven tai kompostiverkon taakse.
Muuten kaikki sujuu jokseenkin kuten pitääkin. Vieläkin päivittelen, miten helppoa tämä on. Luulin, että olisin aika raskautettu kahden koiran kanssa, mutta ei tässä nyt mitään kummempaa painetta ole tarvinnut ottaa.
Ylimääräiset suojamatotkin on raivattu jo pois, koska tulosteet tulee sanomalehdelle, milloin eivät tule ulos.
Olen ollut aivan ällikällä, miten kamalasti Niki kasvaa ja päivittelin meidän lempieläinlääkärillekin, etten ollenkaan muista, että Bono olisi kasvanut yhtä kovasti kuin tämä. Niki painoi 9 kg ja on tasan 12 viikkoa. No, tsekkasin tästä niin kovin hyödyllisestä blogistani, paljonko Bono painoi ekoilla rokotuksilla. Se oli 8,3 kiloa ja myös tismalleen 12 vko. Kuvista päätellen se oli ihan samanlainen honkkeli kuin tämäkin. Ei mitään outoa siis. Muisti vain on niin heiverröinen. ELL Eve rauhoitteli, ettei tämä liian lihava ole, ettei tarvi huolehtia liikakasvusta.
Elellään sellaisia aikoja, että Niki on alkanut nujuamaan kainaloissa ja viihtyy ilman Bonoakin luiden ja pahvilaatikon kera, mikä luo Bonolle huolia, murhetta ja mustasukkaisuutta. Kieli keskellä suuta saadaan olla, että Bono muistetaan yhteisissä asioissa huomioida ensin.
Sit välillä pitää yksinkertaisesti harrastaa johtajuutta ja pistää ne ruotuun ja tehdä ne asiat, mitkä pitää tehdä ja sulkea häiriköt oven tai kompostiverkon taakse.
Muuten kaikki sujuu jokseenkin kuten pitääkin. Vieläkin päivittelen, miten helppoa tämä on. Luulin, että olisin aika raskautettu kahden koiran kanssa, mutta ei tässä nyt mitään kummempaa painetta ole tarvinnut ottaa.
Ylimääräiset suojamatotkin on raivattu jo pois, koska tulosteet tulee sanomalehdelle, milloin eivät tule ulos.
sunnuntai 21. maaliskuuta 2010
Seliseli
Nythän on niin, että 2-vuotis fotoa ei ole vieläkään. Varta vasten lähdettiin tänään porukalla metsään, että otetaas kivat juhlakuvat, mutta siinä kävikin näin.
Namipalojen leikkelyn, pissapaperien kasaamisen, naksuttimen ja pillin etsimisen jälkeen huomasin, että emännän hampaat pitää pestä. Koska hampaiden pesu on yhteinen asia niin koirat, jotka oli jo liekoihin kytkettyinä ja eteisessä makuullaan keksivät, että niiden hampaatkin pitää pestä. Tai oikeastaan Niki tuli jalkoihin elämöimään ja laitoin sille maksan makusta tahnaa hammasharjaan ja se sai sitä imeksiä. No siitäkös Bono, että ai tuolla hemmotellaan kakaraa! ja sit siltäkin piti pestä hampaat. Siinä vaiheessa oli toppahousuissa jo niin tukalaa, että oli pakko suoriutua äkkiä ulos ja vasta metsässä huomasin, että kamera jäi.
Mutta toisaalta, Bonohan on nyt approximately kaksi vuotta vielä jonkin aikaa, eli jospa sen virallisen muotokuvatn vielä ehtii.
Niki on muuten jo niin iso poika, että se kestää hyvin jo reippaan puolen tunnin metsälenkin tällaisessa nollakelissä ilman että palelee tai kohtuuttomasti väsähtää. Nukkuuhan se sen jälkeen kotona ihan pitkään ja sikeästi, mutta ei siis tipahda tai ala yskiä tai mitään ikävää.
Eli mä tulkitsen, että sellainen ihan haavoittuvaisin vaihe on ehkä jo tämän talvipennun elämässä takana. Toivottavasti ainakin. Noin eloonjäämisen ja lastensuojelullisten näkökulmien kannalta siis.
Namipalojen leikkelyn, pissapaperien kasaamisen, naksuttimen ja pillin etsimisen jälkeen huomasin, että emännän hampaat pitää pestä. Koska hampaiden pesu on yhteinen asia niin koirat, jotka oli jo liekoihin kytkettyinä ja eteisessä makuullaan keksivät, että niiden hampaatkin pitää pestä. Tai oikeastaan Niki tuli jalkoihin elämöimään ja laitoin sille maksan makusta tahnaa hammasharjaan ja se sai sitä imeksiä. No siitäkös Bono, että ai tuolla hemmotellaan kakaraa! ja sit siltäkin piti pestä hampaat. Siinä vaiheessa oli toppahousuissa jo niin tukalaa, että oli pakko suoriutua äkkiä ulos ja vasta metsässä huomasin, että kamera jäi.
Mutta toisaalta, Bonohan on nyt approximately kaksi vuotta vielä jonkin aikaa, eli jospa sen virallisen muotokuvatn vielä ehtii.
Niki on muuten jo niin iso poika, että se kestää hyvin jo reippaan puolen tunnin metsälenkin tällaisessa nollakelissä ilman että palelee tai kohtuuttomasti väsähtää. Nukkuuhan se sen jälkeen kotona ihan pitkään ja sikeästi, mutta ei siis tipahda tai ala yskiä tai mitään ikävää.
Eli mä tulkitsen, että sellainen ihan haavoittuvaisin vaihe on ehkä jo tämän talvipennun elämässä takana. Toivottavasti ainakin. Noin eloonjäämisen ja lastensuojelullisten näkökulmien kannalta siis.
perjantai 19. maaliskuuta 2010
Suhdeasiaa
Rupesin kirjoittamaan blogipäivitystä, kun yhtäkkiä olikin näppiksillä ruuhkaa. Ikuistin tapahtumia läppärin webbikameralla. Kaikki alkoi tästä, kun nappulat loikoili Bonon petissä. Tai oikeastaan Niki on Bonon petissä ja Bono loikoile siinä vieressä. (lakana on pyykissä)
Mutta Niki keksi, että näppikseltä kuuluu kiva kalke, joten hän suoraviivaiseen tyyliinsä lähti ääntä päin.
Ja oikeastaan tästä mun oli tarkoitus kirjoittaa eli siitä, miten meidän suhde on tässä kehittynyt oikein kovastikin läheiseksi.
Olen nimittäin aika lailla antanut koirien touhuta omiaan ja kantanut vähän huonoa omatuntoakin siitä, että onko pienimmäisen kouluttaminen jäänyt heitteille. No, kaivoin Kaimion kirjan esiin ja totesin kyllä että kaikki alle 12 viikon ikäisille tarkoitetut haasteet on hanskassa. Kaulapanta, kontakti, ruokailutavat, ulkoilut, yksinolemiset ja mitä niitä nyt oli, on ihan kunnossa.
Ovikellokäyttäytyminenkin on aloitettu. Omalle väelle se ei hypi, mutta koitetaan nyt opettaa molemmille vielä se, että ne malttais istua eteisessä eikä hypittäis ihmisten päälle. (no nyssillon nälkä, pitää serveerata)
Kakkahädän se osaa ilmaista ja tekee sen mieluiten ulos. Että ihan mallillansa taitaa kumminkin nämä arkitottelevaisuushommelit ja siisteyskasvatusasiat olla.
Mutta sitten se tottis. Olen opettanut sille kontaktia ja istumista sekä luoksetuloa ihan namilla ja ne toimii tosi hyvin. Koska poju on varsin energinen ja vallaton, olen kumminkin alkanut muutamana viime päivänä opettaa myös naksutinta. (se väsyttää sen parhaiten silloin, kun se on ihan mahdoton)
Ollaan tehty kosketuskeppihommaa, kontaktia naksuttimella sekä tänään luin loistavat Mia Skogsterin tottisohjeet uudesta Palveluskoirat-lehdestä, joten päästiin myös maahanmenon treenaamiseen, mikä ei ole käsiohjauksella ottanut tulta. Siinäkin oli mukana naksutin.
Kontaktia aamulla naksutellessa tajusin yhtäkkiä, mistä se Bonon viisas ja lempeä ymmärtävä ilme tulee, sillä näin sen saman lempeyden, kontaktihakuisuuden ja halun ymmärtää Nikin kasvoissa ekaa kertaa.
Se tulee sitä naksutinkoulutuksesta, kun se joutuu itse miettimään ja oivaltamaan ja se on niin palkitsevaa! Bonolla tein kaikki taiteen sääntöjen mukaan ja pieteetillä, kun olin itse ekakertalainen. Aamulla päätin, että teen samat kuviot Nikin kanssa myös. Se on selvästi koiran pääkopalle hyvä menetelmä. Sitäpaitsi se luo hyvin rauhallisen ja lempeän oppimisilmapiirin.
Naksutinkokeilujen jälkeen Niki on alkanut hakeutua myös kovasti fyysiseen läheisyyteen ja se nauttii selvästi myös meistä ihmisistä. Se punkee syliin ja kylkeen, vaikka ei totisesti ole sylikoiratyyppiä. Päinvastoin, melkoinen rimpuilija!(no nysse kakkas, vaikka just pääsin kehumasta. vahva aromi, pitää siivota)
Niin, ja Bono täyttää tänään kaksi vuotta. Se on nyt niinku aikuinen, eikö niin? Vielä miehistymistä tapahtukoon, mutta voiton puolella ollaan! Kattotaan, jos sais viikonloppuna jotain juhlallisempaa fotoa näpättyä merkkipäivän kunniaksi. Sillä meillähän juhlitaan tietysti koko viikonloppu! Kaulakarvat on kammattu hyvin jo heti aamusta.
Onnea siskoille ja veljille!
Mutta Niki keksi, että näppikseltä kuuluu kiva kalke, joten hän suoraviivaiseen tyyliinsä lähti ääntä päin.
Ja oikeastaan tästä mun oli tarkoitus kirjoittaa eli siitä, miten meidän suhde on tässä kehittynyt oikein kovastikin läheiseksi.
Olen nimittäin aika lailla antanut koirien touhuta omiaan ja kantanut vähän huonoa omatuntoakin siitä, että onko pienimmäisen kouluttaminen jäänyt heitteille. No, kaivoin Kaimion kirjan esiin ja totesin kyllä että kaikki alle 12 viikon ikäisille tarkoitetut haasteet on hanskassa. Kaulapanta, kontakti, ruokailutavat, ulkoilut, yksinolemiset ja mitä niitä nyt oli, on ihan kunnossa.
Ovikellokäyttäytyminenkin on aloitettu. Omalle väelle se ei hypi, mutta koitetaan nyt opettaa molemmille vielä se, että ne malttais istua eteisessä eikä hypittäis ihmisten päälle. (no nyssillon nälkä, pitää serveerata)
Kakkahädän se osaa ilmaista ja tekee sen mieluiten ulos. Että ihan mallillansa taitaa kumminkin nämä arkitottelevaisuushommelit ja siisteyskasvatusasiat olla.
Mutta sitten se tottis. Olen opettanut sille kontaktia ja istumista sekä luoksetuloa ihan namilla ja ne toimii tosi hyvin. Koska poju on varsin energinen ja vallaton, olen kumminkin alkanut muutamana viime päivänä opettaa myös naksutinta. (se väsyttää sen parhaiten silloin, kun se on ihan mahdoton)
Ollaan tehty kosketuskeppihommaa, kontaktia naksuttimella sekä tänään luin loistavat Mia Skogsterin tottisohjeet uudesta Palveluskoirat-lehdestä, joten päästiin myös maahanmenon treenaamiseen, mikä ei ole käsiohjauksella ottanut tulta. Siinäkin oli mukana naksutin.
Kontaktia aamulla naksutellessa tajusin yhtäkkiä, mistä se Bonon viisas ja lempeä ymmärtävä ilme tulee, sillä näin sen saman lempeyden, kontaktihakuisuuden ja halun ymmärtää Nikin kasvoissa ekaa kertaa.
Se tulee sitä naksutinkoulutuksesta, kun se joutuu itse miettimään ja oivaltamaan ja se on niin palkitsevaa! Bonolla tein kaikki taiteen sääntöjen mukaan ja pieteetillä, kun olin itse ekakertalainen. Aamulla päätin, että teen samat kuviot Nikin kanssa myös. Se on selvästi koiran pääkopalle hyvä menetelmä. Sitäpaitsi se luo hyvin rauhallisen ja lempeän oppimisilmapiirin.
Naksutinkokeilujen jälkeen Niki on alkanut hakeutua myös kovasti fyysiseen läheisyyteen ja se nauttii selvästi myös meistä ihmisistä. Se punkee syliin ja kylkeen, vaikka ei totisesti ole sylikoiratyyppiä. Päinvastoin, melkoinen rimpuilija!(no nysse kakkas, vaikka just pääsin kehumasta. vahva aromi, pitää siivota)
Niin, ja Bono täyttää tänään kaksi vuotta. Se on nyt niinku aikuinen, eikö niin? Vielä miehistymistä tapahtukoon, mutta voiton puolella ollaan! Kattotaan, jos sais viikonloppuna jotain juhlallisempaa fotoa näpättyä merkkipäivän kunniaksi. Sillä meillähän juhlitaan tietysti koko viikonloppu! Kaulakarvat on kammattu hyvin jo heti aamusta.
Onnea siskoille ja veljille!
tiistai 16. maaliskuuta 2010
Fyssaa
Niki täyttää tänään 11 viikkoa ja yritin ottaan nuorista herroista tilaisuuden kunniaksi potretin. No, tommonen tuli:
Suhteen laatu siitä käy kyllä hvyin ilmi. Sentään Atrian punaisellla lenkillä niitä koitin istuttaa sievästi ja kyllähän ne muuten, mutta kun piti hinautua kameroineen kauemmas niin eihän se Niki jaksa odotella koko päivää.
Bonon laatuaikasatsaukset sen kun jatkuu. Me käytiin tänään fysioterapeutilla ja eipä ollut hukkareissu. Sen takapää on vähän epätasaisesti kehittynyt kun vasen takakoipi on chaplin mallia eikä se varaa sille painoa samalla tavalla kuin oikealle. No, oikea jalkahan on sit tietty tosi kireä ja reisilihakin on lihaisampi kuin vasemmassa. Kovasti löytyi kireyttä Bonon kropasta ja heijasteita sekä alaselän, kylkien että lapojen alueelta. Taannoinen tassujen paleltuminen on tod. näk. lisännyt kropan kireyttä entisestään.
Oltiin melkein 1,5 h fysioterapeutin luona ja Bonon kipeitä lihaspaukkuja sulateltiin ja parempaa verenkiertoa takareisiin tavoiteltiin. Saatiin kotiläksyksi syviä lihaksia ja takaosan koordinaatiota vahvistavia liikeitä. Venyttelyohjeet myös.
Onneksi on tottelevaisuuden saralla sen verran hyvää tasoa tällä hetkellä, että onnistuu kyllä kaikki harjoitukset ilman suurempaa opettelua. Tulee käyttämättömälle saunajakkarallekin käyttöä!
Otin vielä yhden kuvan, kun veikkaan, että perheen pienimmäinen on halunnut viestiä jotain hiukan vieläkin painokkaammin:
Read my lips: B-O-N-E!
Suhteen laatu siitä käy kyllä hvyin ilmi. Sentään Atrian punaisellla lenkillä niitä koitin istuttaa sievästi ja kyllähän ne muuten, mutta kun piti hinautua kameroineen kauemmas niin eihän se Niki jaksa odotella koko päivää.
Bonon laatuaikasatsaukset sen kun jatkuu. Me käytiin tänään fysioterapeutilla ja eipä ollut hukkareissu. Sen takapää on vähän epätasaisesti kehittynyt kun vasen takakoipi on chaplin mallia eikä se varaa sille painoa samalla tavalla kuin oikealle. No, oikea jalkahan on sit tietty tosi kireä ja reisilihakin on lihaisampi kuin vasemmassa. Kovasti löytyi kireyttä Bonon kropasta ja heijasteita sekä alaselän, kylkien että lapojen alueelta. Taannoinen tassujen paleltuminen on tod. näk. lisännyt kropan kireyttä entisestään.
Oltiin melkein 1,5 h fysioterapeutin luona ja Bonon kipeitä lihaspaukkuja sulateltiin ja parempaa verenkiertoa takareisiin tavoiteltiin. Saatiin kotiläksyksi syviä lihaksia ja takaosan koordinaatiota vahvistavia liikeitä. Venyttelyohjeet myös.
Onneksi on tottelevaisuuden saralla sen verran hyvää tasoa tällä hetkellä, että onnistuu kyllä kaikki harjoitukset ilman suurempaa opettelua. Tulee käyttämättömälle saunajakkarallekin käyttöä!
Otin vielä yhden kuvan, kun veikkaan, että perheen pienimmäinen on halunnut viestiä jotain hiukan vieläkin painokkaammin:
Read my lips: B-O-N-E!
maanantai 15. maaliskuuta 2010
Vetokoira
Käytiin harjoittelemassa tänään Bonon kanssa, kuinka aisojen välissä ollaan, kun päällä on valjaat ja perässä reki. No, ei me vielä liikuttu minnekkään, kun se oli ekakertalaisen mielestä hyvin jännittävää. Mutta jälkimmäisellä harjoituskerralla Bono tottui kyllä jo aisoihin, joita liikuteltiin sen päällä ja välillä ne nojasi niskaan eikä se ollut millänsäkään enää. Söi vain makkaraa mamman kädestä.
Muutenkin se osoitti suht hyvää käyttäytymistä, vaikka vinkuminen on kyllä valtaisaa. On meidän reenaamisesta kumminkin ollut se hyöty, että ei s tuollaisessakaan tapahtumassa mene enää korvattomaksi, vaikka koiria on jokapuolella. Kyllä se tottelee. Nyt onkin aika alkaa taas touhuta - ja vaatia siltä sitä, mitä se osaa.
Hyvä uutinen tälle päivälle oli myös se, että meidän viime kesän jälkiryhmä jatkaa saman ohjaajan kanssa ja me päästään Bonon kanssa jatkamaan siitä, mihin kesällä jäätiin ja Niki pääsee mukaan. Paljon kaikkea kivaa tiedossa siis. Alkaa tuntua ihan keväältä.
Ja mä en enää yhtään tähyile muihin seuroihin! Hakunilan seura olisi lähellä ja niillä on hyvät kentät, mutta otin vähän selvää ja pk-puoli on siellä vähän hiipunut, joten pysytään HVK:n riveissä. Ei sinne Viilariin nyt niin pitkä matka ole ajaa ja autolla Hakunilaankin pitäisi kuitenkin mennä. Sitä paitsi HVK:ssa on älyttömän hyviä kouluttajia ja kivaa porukkaa muutenkin.
Muutenkin se osoitti suht hyvää käyttäytymistä, vaikka vinkuminen on kyllä valtaisaa. On meidän reenaamisesta kumminkin ollut se hyöty, että ei s tuollaisessakaan tapahtumassa mene enää korvattomaksi, vaikka koiria on jokapuolella. Kyllä se tottelee. Nyt onkin aika alkaa taas touhuta - ja vaatia siltä sitä, mitä se osaa.
Hyvä uutinen tälle päivälle oli myös se, että meidän viime kesän jälkiryhmä jatkaa saman ohjaajan kanssa ja me päästään Bonon kanssa jatkamaan siitä, mihin kesällä jäätiin ja Niki pääsee mukaan. Paljon kaikkea kivaa tiedossa siis. Alkaa tuntua ihan keväältä.
Ja mä en enää yhtään tähyile muihin seuroihin! Hakunilan seura olisi lähellä ja niillä on hyvät kentät, mutta otin vähän selvää ja pk-puoli on siellä vähän hiipunut, joten pysytään HVK:n riveissä. Ei sinne Viilariin nyt niin pitkä matka ole ajaa ja autolla Hakunilaankin pitäisi kuitenkin mennä. Sitä paitsi HVK:ssa on älyttömän hyviä kouluttajia ja kivaa porukkaa muutenkin.
sunnuntai 14. maaliskuuta 2010
Laatuaikaa
Sunnuntain ja ihanan vapaapäivän kunniaksi ollaan vietetty Bonon kanssa emännän ja poikakoiran kahdenkeskistä laatuaikaa. Me ajettiin autolla Tammistoon ja käveltiin Keravanjoen rannalla Haltialan ulkoiliualueella. Kaikki reitit oli melkein laitettu laduiksi (murrrrrr), mutta onneksi me löydettiin sellainen tallottu reitti, jota pitkin voitiin tallustella rauhassa. Bono sai olla pitkässä liinassa ja juoksennella hangella niin, että kun tultiin kotiin se käyttäytyi ihan rotumääritelmän mukaisesti arvokkaasti!
Nyt alkaa olla sellaiset ajat nimittäin, että vaikka Bono on käsittämättömän kärsivällinen pennun kanssa, on parein pitää huoli, että se saa myös säännöllisesti jotain omaa kivaa. Kuherruskuukausi on niin sanotusti loppumaisillaan.
Toistaiseksi se ei näy muuten kuin siinä, että koirat malttaa puuhailla omia touhujakin eivätkä koko ajan temua kimpassa. Mutta luulenpa, että on välillä ladattava Bonon pattereita ihan omilla kivoilla jutuilla. Samalla logiikalla myös Nikin kanssa pitää tehdä omia juttuja, että se muistaa pitää kontaktia myös minuun eikä vain Bonoon.
Me käytiinkin Bonon Haltialan reissun jälkeen Nikin kanssa kahdestaan ulkona ja harjoiteltiin sivulle istumista grillikanan kanssa sekä sitä, miten narun päässä olevala kongilla leikitään. Laatuaikaa sekin siis!
Odottelen jo melko mielenkiinnolla kesän paimennuksia. Niki nimittäin säntäilee autojen ja mopojen perään siihen malliin, että taipumus saattaa olla oikeinkin hyvä!
Nyt alkaa olla sellaiset ajat nimittäin, että vaikka Bono on käsittämättömän kärsivällinen pennun kanssa, on parein pitää huoli, että se saa myös säännöllisesti jotain omaa kivaa. Kuherruskuukausi on niin sanotusti loppumaisillaan.
Toistaiseksi se ei näy muuten kuin siinä, että koirat malttaa puuhailla omia touhujakin eivätkä koko ajan temua kimpassa. Mutta luulenpa, että on välillä ladattava Bonon pattereita ihan omilla kivoilla jutuilla. Samalla logiikalla myös Nikin kanssa pitää tehdä omia juttuja, että se muistaa pitää kontaktia myös minuun eikä vain Bonoon.
Me käytiinkin Bonon Haltialan reissun jälkeen Nikin kanssa kahdestaan ulkona ja harjoiteltiin sivulle istumista grillikanan kanssa sekä sitä, miten narun päässä olevala kongilla leikitään. Laatuaikaa sekin siis!
Odottelen jo melko mielenkiinnolla kesän paimennuksia. Niki nimittäin säntäilee autojen ja mopojen perään siihen malliin, että taipumus saattaa olla oikeinkin hyvä!
lauantai 13. maaliskuuta 2010
Pennun kanssa
Vaikka tässä saa nyt iloita pentu- ja nuoruusajan riemuja, johan sen tietää, että joskus on se päivä, kun lemmikistään pitää luopuakin. Siksi nämä huolettomat onnen päivät on niin mahdottoman arvokkaita.
Bonon isoisä Merlin siirtyi ikivihreille nurmille perjantaina ja Merlinin pappa Pasi on kirjoittanut asiasta erittäin kauniisti tuolla.
Bonon isoisä Merlin siirtyi ikivihreille nurmille perjantaina ja Merlinin pappa Pasi on kirjoittanut asiasta erittäin kauniisti tuolla.
torstai 11. maaliskuuta 2010
Kuulumisia
Ai miten niin mä muka matkin kaikessa Bonoa? Mamma höpäjää.
Yksin kävin ulkonakin tänään.
Ja osoitin ihan itte kiinnostusta esineisiin.
Ja sivumennen sanoen tein aivan mahtikakan.
keskiviikko 10. maaliskuuta 2010
Kokemuksia
Eilen ajeltiin taas ippulin kanssa autolla kennelrehuja noutamaan ja ulkoiltiin uudessa ympäristössä. Samalla reissulla käytiin Hiekkaharjun Mustissa ja Mirrissä. Olikin hyvä reissu, sillä siellä ei ollut paljon väkeä ja ainakin 3 erilaista lattiapintaa tuli nyt koettua.
Yksi pariskunta teki pitkään ostoksia ennen meitä, joten ehdittiin tutustua koko putiikkiin ja tekemään vähän kontaktireeniäkin siellä. Hyvin meni! Pampula on varma ja reipas, ja jaksaa kuitenkin muistaa, että mamman taskussa on hyvää kieltä.
Kennelrehun yrjölän puuro oli muuten niin suuri suksee, että Bono joka ei normaalisti edes aamuisin syö, veti oman kuppinsa tyhjäksi ja sitten vielä Nikinkin kupin. Onneksi mulla oli samaa herkkua sulana vielä höysteeksi Nikille toista annosta varten. Sen se sai syödä oven takana ihan rauhassa loppuun.
Aamulla tehtiin taas hyvä lenkki Bonon kanssa yhdessä ja tavattiin yksi meidän naapurin ystävällinen iso musta pystykorvauros.
Olen menossa Bonon kanssa maanantaina kokeilemaan ja opettelemaan vetokoiran hommia. Jos voitais joskus mennä vaikka vetämään pikkulapsia pulkalla erilaisiin talvitapahtumiin. Siitähän tässä on kysymys. Saatais itse aktiviteettia ja tuettais samalla meidän seuran toimintaa. Joku painoraja Bonon hentoiselle olemukselle kumminkin varmaan on laadittava, koska se painaa vain 21 kg. Ettei mitään perhekyydityksiä meille kenties.
Yksi pariskunta teki pitkään ostoksia ennen meitä, joten ehdittiin tutustua koko putiikkiin ja tekemään vähän kontaktireeniäkin siellä. Hyvin meni! Pampula on varma ja reipas, ja jaksaa kuitenkin muistaa, että mamman taskussa on hyvää kieltä.
Kennelrehun yrjölän puuro oli muuten niin suuri suksee, että Bono joka ei normaalisti edes aamuisin syö, veti oman kuppinsa tyhjäksi ja sitten vielä Nikinkin kupin. Onneksi mulla oli samaa herkkua sulana vielä höysteeksi Nikille toista annosta varten. Sen se sai syödä oven takana ihan rauhassa loppuun.
Aamulla tehtiin taas hyvä lenkki Bonon kanssa yhdessä ja tavattiin yksi meidän naapurin ystävällinen iso musta pystykorvauros.
Olen menossa Bonon kanssa maanantaina kokeilemaan ja opettelemaan vetokoiran hommia. Jos voitais joskus mennä vaikka vetämään pikkulapsia pulkalla erilaisiin talvitapahtumiin. Siitähän tässä on kysymys. Saatais itse aktiviteettia ja tuettais samalla meidän seuran toimintaa. Joku painoraja Bonon hentoiselle olemukselle kumminkin varmaan on laadittava, koska se painaa vain 21 kg. Ettei mitään perhekyydityksiä meille kenties.
tiistai 9. maaliskuuta 2010
Kevät koittaa
Bonon naamaruhjeeseen on vihdoinkin alkanut kasvaa karva. Olipas pitkä rosessi. Sen nyt sit tietään jatkossa, että jos naamassa on lommo, näyttelyyn on turha havitella ainakaan kahden kuukauden sisällä. Joku bakteerikin siihen ilmeisesti pesi, sillä siinä oli pariin otteeseen pieni märkivä finni, mutta Betadinella käsittely monta kertaa päivässä näyttää taltuttaneen sen.
Ohitukset ja talutinkävely alkaa nyt sujua melko kivasti. Pari koiraa meidän nurkilla on, joita se haukkuu, mutta pääsääntöisesti ohitukset menee löysähköllä hihnalla ja ilman kommentteja. Vähän se jännittyy, kun samalla jalkakäytävällä tulee koira vastaa, mutta ei nyt tavallisesti mene korvattomaksi, vaikka mulla ei olisi namujakaan. Oikein kelpo koira siitä on tulossa. Taitaa alkaa olla ne ajat, että sen kehitysvaiheet pikkuhiljaa alkaa olla käyty läpi, reviirikäyttäytyminenkin alkaa muotoutua.
Nikin kanssa saadaan vissiin aloittaa sama koulutus saman tien. Se on niin kiinnostunut hajuista ja vetää hihnassa jo pikkusittiäisenä. Bonohan oli tässä suhteessa kovin myöhään syttynyt, vetäminenkin alkoi vasta 10 kk iässä. Nenä maassa se alkoi kulkea puolivuotiaana, vasta sen jälkeen kun oltiin opeteltu ekoja kertoja makkarajäljen seuraamista.
Tekis jo kovasti mieli viedä Nikiäkin metsään juoksemaan vapaana, ehkä tänään jos aurinko lämmittää hyvin. Bonohan sai olla paljon vapaana pienenä, mutta meidän nurkilla nyt kun kaikki paikat on täynnä lunta, Niki ei toistaiseksi ole saanut nauttia samoista eduista ihan samalla lailla. Täytyy tehdä työt äkkiä, että pääsis vähän liikkeelle. Kennelrehun autokin käy tänään Tiksissä, haetaan vähän kennelille purtavaa.
Ohitukset ja talutinkävely alkaa nyt sujua melko kivasti. Pari koiraa meidän nurkilla on, joita se haukkuu, mutta pääsääntöisesti ohitukset menee löysähköllä hihnalla ja ilman kommentteja. Vähän se jännittyy, kun samalla jalkakäytävällä tulee koira vastaa, mutta ei nyt tavallisesti mene korvattomaksi, vaikka mulla ei olisi namujakaan. Oikein kelpo koira siitä on tulossa. Taitaa alkaa olla ne ajat, että sen kehitysvaiheet pikkuhiljaa alkaa olla käyty läpi, reviirikäyttäytyminenkin alkaa muotoutua.
Nikin kanssa saadaan vissiin aloittaa sama koulutus saman tien. Se on niin kiinnostunut hajuista ja vetää hihnassa jo pikkusittiäisenä. Bonohan oli tässä suhteessa kovin myöhään syttynyt, vetäminenkin alkoi vasta 10 kk iässä. Nenä maassa se alkoi kulkea puolivuotiaana, vasta sen jälkeen kun oltiin opeteltu ekoja kertoja makkarajäljen seuraamista.
Tekis jo kovasti mieli viedä Nikiäkin metsään juoksemaan vapaana, ehkä tänään jos aurinko lämmittää hyvin. Bonohan sai olla paljon vapaana pienenä, mutta meidän nurkilla nyt kun kaikki paikat on täynnä lunta, Niki ei toistaiseksi ole saanut nauttia samoista eduista ihan samalla lailla. Täytyy tehdä työt äkkiä, että pääsis vähän liikkeelle. Kennelrehun autokin käy tänään Tiksissä, haetaan vähän kennelille purtavaa.
maanantai 8. maaliskuuta 2010
Epäsosiaalista
Niki tulee huomenna 10 vkoa ja eipä ole tullut käytettyä sitä 12 erilaislla lattiapinnalla, 12 erilaisessa paikassa ja 12 erityyppisen ihmisen lääpittävänä jne. kuten neuvoivat Canis-lehdessä, että kaikki mahdollinen pitää tehdä ennen kun pentu on 12 viikkoa vanha.
Totta puhuakseni, musta tuntuu, että mä raijasin Bonoa vähän turhankin paljon pikkupentuna joka paikkaan. Otan Nikin kanssa ihan tietoisesti vähän iisimmin.
Ulkoilua harrastetaan niin paljon kuin sää sallii ja olohuonetottista me otetaan, mutta pääpiirteissään me keskítytään näköjään parhaan sosiaalistamiskauden tärväämiseen.
No, mä nyt olen tänään kolme tuntia keskustellut hyvinvoinnista ja hyvinvointipolitikasta ja ollut sitä mieltä että terveys on kaiken muun hyvinvoinnin perusta eli ei me kyllä ihmeitä seikkailla ennen kuin pentu tarkenee olla ulkona ilman vaaraa että pikku pallit paleltuu ja lentsu kaataa. Tänäänkin puhalsi niin kylmästi, että aamulla se halusi melkein samantien pissoilta kotiin. Iltapäivällä se tärisi ihan kamalasti, kun leikittiin vähän Viirun jäämistöstä peräisin olevalla pienen pienellä patukalla pihalla.
Käydään me tällä viikolla autoilemassa taas ja olen sopinut jo vieväni sen pentuleikkikouluun, kunhan nenäpunkkihäätö on ok. Että kait siitä tolkun koiran kaikesta huolimatta saa kasvatettua. Ettei tulis sellaista, epäsosiaalista lapsineroa :)))) Mielummin sit vähän vähemmän sitä neroutta, pliis.
Totta puhuakseni, musta tuntuu, että mä raijasin Bonoa vähän turhankin paljon pikkupentuna joka paikkaan. Otan Nikin kanssa ihan tietoisesti vähän iisimmin.
Ulkoilua harrastetaan niin paljon kuin sää sallii ja olohuonetottista me otetaan, mutta pääpiirteissään me keskítytään näköjään parhaan sosiaalistamiskauden tärväämiseen.
No, mä nyt olen tänään kolme tuntia keskustellut hyvinvoinnista ja hyvinvointipolitikasta ja ollut sitä mieltä että terveys on kaiken muun hyvinvoinnin perusta eli ei me kyllä ihmeitä seikkailla ennen kuin pentu tarkenee olla ulkona ilman vaaraa että pikku pallit paleltuu ja lentsu kaataa. Tänäänkin puhalsi niin kylmästi, että aamulla se halusi melkein samantien pissoilta kotiin. Iltapäivällä se tärisi ihan kamalasti, kun leikittiin vähän Viirun jäämistöstä peräisin olevalla pienen pienellä patukalla pihalla.
Käydään me tällä viikolla autoilemassa taas ja olen sopinut jo vieväni sen pentuleikkikouluun, kunhan nenäpunkkihäätö on ok. Että kait siitä tolkun koiran kaikesta huolimatta saa kasvatettua. Ettei tulis sellaista, epäsosiaalista lapsineroa :)))) Mielummin sit vähän vähemmän sitä neroutta, pliis.
sunnuntai 7. maaliskuuta 2010
Lapsinero
Rommin kotiväki kävi katsomassa eilen pentua ja kun Niki kipitti sanomalehdelle pissalle kesken leikin ja istui ruokakuppia odottaessa, Tarja tuumasi että lapsinero.
Tänään mä ajattelin itse, että taitaa pitää paikkansa.
Me nimittäin käytiin ekaa kertaa ikinä yhdessä Bononja Nikin kanssa aamulenkillä. Mentiin puistoon, jossa ei yleensä liiku paljon koiria, ajattelin, että Bonokin saa tiristettyä kakat sinne, vaikka ei nyt matkaa kävelläkkään.
Jotain ihmisiä vähän liikkui ja Bono jotain haukahteli ja jännittyi seuraamaan, mutta mulla oli kivipiiraa mukana tasku täynnä ja kutsuin ne vain aina luokse, jos piti saada Bonon huomio pois kohteesta ennenkuin se saa jotain päähänsä. Ja muutenkin halusin opettaa Nikille kontaktia.
Yhden haukahdusyritelmän jälkeen käskin Bonoa istumaan ja siitäköhöän Niki keksi, että maman luona istutaan. Sen jälkeen homma meni niin, että minä huutelen Bono! Niki! ja molemmat tuli mun eteen istumaan. Ja herkku suuhun vilahti. Ei paha. Ajattelin, että lapsinero laittaa meidät ruotuun!
Tuuli oli järjestänyt keppejä, joten päästin ne hetkeksi juoksemaan hihnat maassa, koska Bonohan heti alkoi leikittää Nikiä keppi suussa. Ja ippulihan juoksi, joskin se oli vielä vähän vaurovaista ulkoleikkiä. Mutta sillä tiellä ollaan.
Vähän oli viileätä (n. -10), mutta me oltiin ulkona jotain puoli tuntia (mä välillä kannoin sitä) ja sen jälkeen Niki söi kupin tyhjäksi pyysi lisää ruokaa ja meni nukkumaan. Lapsinerotkin väsyy.
Tänään mä ajattelin itse, että taitaa pitää paikkansa.
Me nimittäin käytiin ekaa kertaa ikinä yhdessä Bononja Nikin kanssa aamulenkillä. Mentiin puistoon, jossa ei yleensä liiku paljon koiria, ajattelin, että Bonokin saa tiristettyä kakat sinne, vaikka ei nyt matkaa kävelläkkään.
Jotain ihmisiä vähän liikkui ja Bono jotain haukahteli ja jännittyi seuraamaan, mutta mulla oli kivipiiraa mukana tasku täynnä ja kutsuin ne vain aina luokse, jos piti saada Bonon huomio pois kohteesta ennenkuin se saa jotain päähänsä. Ja muutenkin halusin opettaa Nikille kontaktia.
Yhden haukahdusyritelmän jälkeen käskin Bonoa istumaan ja siitäköhöän Niki keksi, että maman luona istutaan. Sen jälkeen homma meni niin, että minä huutelen Bono! Niki! ja molemmat tuli mun eteen istumaan. Ja herkku suuhun vilahti. Ei paha. Ajattelin, että lapsinero laittaa meidät ruotuun!
Tuuli oli järjestänyt keppejä, joten päästin ne hetkeksi juoksemaan hihnat maassa, koska Bonohan heti alkoi leikittää Nikiä keppi suussa. Ja ippulihan juoksi, joskin se oli vielä vähän vaurovaista ulkoleikkiä. Mutta sillä tiellä ollaan.
Vähän oli viileätä (n. -10), mutta me oltiin ulkona jotain puoli tuntia (mä välillä kannoin sitä) ja sen jälkeen Niki söi kupin tyhjäksi pyysi lisää ruokaa ja meni nukkumaan. Lapsinerotkin väsyy.
lauantai 6. maaliskuuta 2010
Lepohetkiä
Tässä ei vielä ihan levätä.
Rian kainalossa.
Bonon hetki soffalla saa uuden käänteen.
Bonon nalle sopii myös tyynyksi.
Rian kainalossa.
Bonon hetki soffalla saa uuden käänteen.
Bonon nalle sopii myös tyynyksi.
Ja tässä vielä omassa petissä viime viikolla. Pampula on jo ihan eri näköinen!
torstai 4. maaliskuuta 2010
Punkit veks
Ilmeisesti nenäpunkkidiagnoosi oli oikea, sillä Bonon röhkiminen on loppunut. Maanantaina kuulin sitä viimeisen kerran ja illalla annoin Strongholdin.
Niki ei kai enää halua tehdä kakkoja lainkaan sisään. Eilen, kun ne ei tulleet ulos lenkillä, se pyysi päästä parvekkeelle ja teki ne sinne lehdelle. Iltakakka tulikin ulos. Viksu poika!
Ollaan harjoiteltu istumista ja luoksetuloa, ja se on ilmeisesti hiffannut Bonoa katsoessaan, että istumalla sivulle voi saada kivoja asioita, koska se tarjoaa istumista ruokakupilla ja esim. ulko-ovella, jos sillä on kovin kiire ja into piukassa. Hämmstyttävää!
Nyt olen kyllä mielissäni siitä, että Bonolle tuli aika paljon opetettua juttuja pienenä, koska pentu seuraa silmä kovana, mitä Bono tekee ja matkii kaikkea. Onneksi Bonolla on hyvät tavat ja nyt on se aika, jolloin niitä kannattaa myös vaatia ja ylläpitää ahkerasti!
Täytyy sanoa, että kokemus ekasta ja tokasta pennusta on aivan eri planeetalta. Tän tokan kanssa on älyttömän paljon helpompaa. Kynnetkin saadaan leikattua tuosta vain, ihan vain siksi että on tullut sitä koirankäsittelykokemusta. On nimittäin aikamoinen rimpuilija tämäkin...
Vähän tarkkasilmäisyyttä aiheuttaa herkut ja koulutusnamien annostelu, koska ne saattaa aiheuttaa keksinäisiä ahneus- ja kateusärinöitä. Muuten ei ole oikeastaan mitään huolia käyttäytymis- ja suhdepuolella.
Niki ei kai enää halua tehdä kakkoja lainkaan sisään. Eilen, kun ne ei tulleet ulos lenkillä, se pyysi päästä parvekkeelle ja teki ne sinne lehdelle. Iltakakka tulikin ulos. Viksu poika!
Ollaan harjoiteltu istumista ja luoksetuloa, ja se on ilmeisesti hiffannut Bonoa katsoessaan, että istumalla sivulle voi saada kivoja asioita, koska se tarjoaa istumista ruokakupilla ja esim. ulko-ovella, jos sillä on kovin kiire ja into piukassa. Hämmstyttävää!
Nyt olen kyllä mielissäni siitä, että Bonolle tuli aika paljon opetettua juttuja pienenä, koska pentu seuraa silmä kovana, mitä Bono tekee ja matkii kaikkea. Onneksi Bonolla on hyvät tavat ja nyt on se aika, jolloin niitä kannattaa myös vaatia ja ylläpitää ahkerasti!
Täytyy sanoa, että kokemus ekasta ja tokasta pennusta on aivan eri planeetalta. Tän tokan kanssa on älyttömän paljon helpompaa. Kynnetkin saadaan leikattua tuosta vain, ihan vain siksi että on tullut sitä koirankäsittelykokemusta. On nimittäin aikamoinen rimpuilija tämäkin...
Vähän tarkkasilmäisyyttä aiheuttaa herkut ja koulutusnamien annostelu, koska ne saattaa aiheuttaa keksinäisiä ahneus- ja kateusärinöitä. Muuten ei ole oikeastaan mitään huolia käyttäytymis- ja suhdepuolella.
tiistai 2. maaliskuuta 2010
Kaikki kakat
... tuli tänään ulos! Voiton päivä. Tämä on vastedes tavoite: kakat ulos. Pissat tulee kans ulos ainakin kerran lenkillä ja loput pääsääntöisesti paperille. Mun mielestä se toimii nyt niin hyvin kuin fyysillisesti sen on mahdollista toimia tuon ikäisenä. Puhun siis Nikistä.
Eipä sen puoleen, Bono toimii samalla tasolla!
Pennun tulo on jotenkin rauhoittanut Bonoa sekä koko meidän olemista. Meillä on tosi leppoisaa. Varmaan iso osa asiaa on se, että Bonolla on nyt niin kivaa kotona, kun sillä on omat leikit osaava kaveri. Ulkoilulenkit ei ole enää niin kamalan tärkeitä kuin mitä ne oli aikaisemmin. Meillä kuitenkin on hirmu kivoja lenkkejä, kun se malttaa ottaa iisisti ja kuunnella. Ohitukset sujuu pääsääntöisesti hyvin ja mä saan sen useimmiten rauhoittumaan nätisti kuulolle ja kävelemään vetämättä, vaikka sitä kuohuttaisikin joku juoksuinen narttu.
Eikä tässä vielä kaikki: se tapahtuu ilman namuja! Iso edistysaskel on tapahtunut.
Niki ja Bono osaaavat myös rauhoittua nätisti ja pentu saa nukkua ihan kyllikseen, aina kun haluaa. Vielä Bono ei ihan sulata sitä, että pentu tulee kylkeen nukkumaan, mutta Niki näyttää olevan pyrkimyksissään sen verran sinnikäs, että sekin päivä vielä nähdään. Tänään Niki itse asiassa hetken nukkuikin Bonon jaloissa, kun se tunke usein Bonon petiin. Bono antaa sen kyllä nikottelematta vallata oman petinsä, se ei ole turhan tarkka omistussuhteista. Mutta se saattaa itse häipyä paikalta. Viirun kanssa se joskus nukkui kylki kyljessä.
Eipä sen puoleen, Bono toimii samalla tasolla!
Pennun tulo on jotenkin rauhoittanut Bonoa sekä koko meidän olemista. Meillä on tosi leppoisaa. Varmaan iso osa asiaa on se, että Bonolla on nyt niin kivaa kotona, kun sillä on omat leikit osaava kaveri. Ulkoilulenkit ei ole enää niin kamalan tärkeitä kuin mitä ne oli aikaisemmin. Meillä kuitenkin on hirmu kivoja lenkkejä, kun se malttaa ottaa iisisti ja kuunnella. Ohitukset sujuu pääsääntöisesti hyvin ja mä saan sen useimmiten rauhoittumaan nätisti kuulolle ja kävelemään vetämättä, vaikka sitä kuohuttaisikin joku juoksuinen narttu.
Eikä tässä vielä kaikki: se tapahtuu ilman namuja! Iso edistysaskel on tapahtunut.
Niki ja Bono osaaavat myös rauhoittua nätisti ja pentu saa nukkua ihan kyllikseen, aina kun haluaa. Vielä Bono ei ihan sulata sitä, että pentu tulee kylkeen nukkumaan, mutta Niki näyttää olevan pyrkimyksissään sen verran sinnikäs, että sekin päivä vielä nähdään. Tänään Niki itse asiassa hetken nukkuikin Bonon jaloissa, kun se tunke usein Bonon petiin. Bono antaa sen kyllä nikottelematta vallata oman petinsä, se ei ole turhan tarkka omistussuhteista. Mutta se saattaa itse häipyä paikalta. Viirun kanssa se joskus nukkui kylki kyljessä.
Niki 2 kk
Tässä on päässyt käymään niin, että Niki on täyttänyt 2 kuukautta tai 9 viikoa, miten sen nyt tahtoo ilmaiasta ja nostanut korvat collieasentoon! Se on niin vitsikäs, kun se on minikokoinen collie. Ja pissat on alkaneet tulla ulos, aamulla ulkosaldo oli p & k. Hieno poika!
Aika nätisti se kävelee hihnassakin, mitä nyt välillä intoutuu kuoputtamaan kaulapantaa. Kyllä mä odotan kesää, että päästäisiin vähän nurmikoille kirmailemaan.
Tässä pari aamuista telmintäkuvaa.
Mä olen suuri vaanija, lähestulkoon kissaeläin.
Matot sykkyrälle ja vesikuppi nurin!
Aika nätisti se kävelee hihnassakin, mitä nyt välillä intoutuu kuoputtamaan kaulapantaa. Kyllä mä odotan kesää, että päästäisiin vähän nurmikoille kirmailemaan.
Tässä pari aamuista telmintäkuvaa.
Mä olen suuri vaanija, lähestulkoon kissaeläin.
Matot sykkyrälle ja vesikuppi nurin!
maanantai 1. maaliskuuta 2010
Voihan nenäpunkki
Käytiin aamulla lempparieläinlääkärillä koko porukka, sillä Bono alkoi köhiä viime viikolla. No, keuhkoista ja keuhkoputkista ei kuulu mitään ja nenäpunkkeja ei pysty toteamaan, joten niitä ny kumminkin hoidetaan. Katsotaan, tehoaako srtonghold oireisiin ja jos tepsii, Niki hoidetaan samalla valeluliuoksella kahden viikon päästä.
Mä en tiennyt, että stronghold häätää myös madot, joten Bono saa nyt toisen madotuksen kuukauden välein. Harmillista, maksaa rasittaa...
No, köhiminen on voinut johtua pakkasistakin ja kuivuneista limakalvoista, mutta sen viime viikkoinen röhkiminen oli sen verran topakkaa ja sitä on päivittäin vähän, että kyllä me nyt hoidon tielle lähdetään.
Nyt on pampulat melko väsyneitä, ne nimittäin järjesti siellä odotustilassa melkoisen konserton. Mä lulen, etten vastedes käytä niitä yhtäaikaa, että saa edes yhden hanskaan töitä teettämällä.
Nikikin kiipesi pöydälle ja kehkot kuunneltiin ja siellä sai hyviä lääkäritädin nappuloita. 2-3 viikon päästä mennään samaan paikkaan rokotuksille.
Mä en tiennyt, että stronghold häätää myös madot, joten Bono saa nyt toisen madotuksen kuukauden välein. Harmillista, maksaa rasittaa...
No, köhiminen on voinut johtua pakkasistakin ja kuivuneista limakalvoista, mutta sen viime viikkoinen röhkiminen oli sen verran topakkaa ja sitä on päivittäin vähän, että kyllä me nyt hoidon tielle lähdetään.
Nyt on pampulat melko väsyneitä, ne nimittäin järjesti siellä odotustilassa melkoisen konserton. Mä lulen, etten vastedes käytä niitä yhtäaikaa, että saa edes yhden hanskaan töitä teettämällä.
Nikikin kiipesi pöydälle ja kehkot kuunneltiin ja siellä sai hyviä lääkäritädin nappuloita. 2-3 viikon päästä mennään samaan paikkaan rokotuksille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
