Koululaiset

Paimenpojat oli eilen aamulla niin raatoina, että mama sai mennä jälkitreeneihin ihan itsekseen. No ei siinä mitään, tein kaverille jäljen ja opiskeltiin kulmien ja janan teoriaa, joten oli erittäin antoisaa koirattomuudesta huolimatta. Tein sit illalla Nikille yhden makkarajäljen pellolle. Vaikka tuuli pyöri, se etsiskeli namit oikein hyvin keskittyen.

Käytiin myös tottiskentällä ja Niki keskittyi oikein hyvin heti alusta asti. Se ei enää koe niin pahana sitä, että Bono jää autoon ja joutuu itsekseen tekemään jotain. Paimennuskurssi oli tähän asiaan myös intensiiviharjoittelua, kun koko ajan vaihtoin koiraa, joka oli mun mukana ja joka odotti. Nikille koitin kyllä järkkäillä pidempiä odotusjaksoja, jotta se osaisi levähtää ja nukahtaa, minkä se kyllä osasikin. Ne odotti nätisti sekä autossa että häkissä, jonne laitoin ne kun sunnuntaina oli kuuma, mulla ei ihan vielä ole sitä häkkiä autossa (tulossa on).

Arkitottelevaisuusjutuissa olen huomannut, että kun olen vaatinut tiettyjä asioita ihan pikkupennusta (kontaktia ja mm. sen että kun tullaan ulkoa sisään, istutaan ja sit otetaan vasta pannat pois) niin Niki on ottanut ne tavat ihan automaattisiksi. Bono, jolle hoksasin opettaa näitä vasta isompana, kokee ne jotenkin vaatimuksina eikä itsestäänselvyyksinä ja tavan takaa ämpyilee niissä.

Bono keskittyi eilen viilarin kentällä vähän huonommin, mutta teki kuitenkin ihan kelpo seuraamispätkiä, erittäin varman paikkamakuun ja hyvät luoksetulot. Paikamakuu onkin nyt aika hyvässä kuosissa, kun on vain vähän häiriötä. Lopuksi muisteltiin, kuinka A-este ylitetään ja siinä hommassa tuli mamalle aika hiki, kun se tuumasi, että voihan tuon kiertääkin. Meni se sen kumminkin pari kertaa, ja sehän menee ihan heittämällä, kunhan vain lähtee kiipeämään.

Meillä on ihanteellinen neljän hengen jäljestysryhmä ja kokenut kouluttaja, ja kun valiteltiin eilen tottiksen tilaa, hän lupasi vetää meille tottistreenejäkin!!! Aivan loistavaa, koska me tarvitaan palautetta ja treenaamista häiriön alla. Vähän himottais päästä loppukesästä BH-kokeeseen Bonon kanssa, mutta katsotaan nyt.

Nikistä vielä sen verran että siinä on jotain aivan ihania piirteitä koulutusmielessä. Se on selkesti Bonoa itsenäisempi ja kovempi: se ei opi ihan salamana, mutta ei myöskään välitä mun virheistä eikä reagoi mun epämääräiseen liikehdintään niin herkkänä. Se tekee just niin kuin on oppinut, vaikka mä en tekisi asioita samalla tavalla joka kerta.

Nikin saalisvietti avautui tosi nopsaan ja sillä on myös taistelutahtoa, joten se palkkautuu jo tosi hyvin patukalla ja nauttii siitä että se saa kanniskellä sitä voitettuaan sen multa. Bono ei yleensä välitä lelusta sen jälkeen, kun se on voittanut sen vaan jättää sen maahan ja pyrkii hajuille ja merkkailuhommiin. No tämä vaihe varmasti tulee Nikin kanssakin eteen, mutta pitää nyt naatiskella, kun vielä voi! Ja pitää itse muistaa pitää treenisessiot tiukasti kahdenkeskisenä leikkituokiona, johon muut jutut ei kuulu!