Virven kanssa keskusteltiin lounaalla kehumisesta ja siitä, kuinka mm. Bonon on vaikea tajuta pitkään paikallaan pysyttyään, että vapaa tarkoittaa tosiaan, että nyt saa juosta patukan perään.
Jos kokeilisi sitä, että paikalla töröttämisen perään suorituksen päätteeksi
a) ensin kehuu reippaasi HYVÄ!
b) ja sitten vasta vapaa ja
c) sitten vasta heittää patukkaa.
Nyanssit on niin tärkeitä tässä lajien välisessä kommunikoinnissa. Emäntäkoulussa joutuu olemaan aika niuho.
Hyvää viikonloppua!
perjantai 30. tammikuuta 2009
Valtava edistysakel
... tai oikeastaan kaksi.
Eilen nimittäin kokeilin ennen koirakouluvuoroa hiljaisella parkkipaikan kulmalla teettää ensimmäistä kertaa Bonolla ulkona sitä, että se koskee tassulla maassa makaavaa lasin alustaa. Me tehtiin kolme harjoitusta.
Ekalla sessiolla se koski alustaa normaalisti. Kosketus-klik-namu.
Sitten heittelin sitä pitemmälle ja lähetin Bonon koskemaan sitä käsimerkillä ja sanomalla ruutu. Palkan se sai kun tuli takaisin eteen istumaan (luoksetulo). Kolmannella kerralla se meni alustan luo ja siitä pyysin sen maahan ja se oppi uuden metkun heti. Palkka tuli, kun se jäi maahan makaamaan. En ollut pysyä nahoissani, koska olohuonetreeneissä on tehty vain simppeliä tassulla koskemista.
Toinen läpimurto oli, kun itse tajusin varsinaisessa koulutussessiossa, että saadakseni koiran jäämään paikalleen istumaan/makaamaan/seisomaan, mun ei kannata välillä palkatessa sanoa hyvä, koska se vapauttaa koiran! Antaa vain palkan ja heti uudestaan vihjesanan istu/maahan/seiso. Näin saatiin kestoa tosi hyvin lisättyä. Samoin vähän etäisyyttä. Tosin häirittynä Bono ei ulkona vielä kestä sitä, että katsekontakti katkeaa. Se luulee (kun olen visiin niin opettanut), että katsekontakti täytyy pitää koko ajan.
No eipä lopu tekeminen.
Sekin on itse asiassa epäselvää, että mitä sanoja kannattaakaan käyttää esineruudun ja eteenpäin lähettämisen kansssa, ja mitä me nyt sitten oikeastaan harjoiteltiinkaan? Että olisko pitänyt sanoa eteen eikä ruutu? Pitää lukea iltasella taas Salme Mujusta. Tilanne ei ole vielä ehkä ekan harjoituksen jälkeen luisunut pois hallinnasta.
No, tämä valtava edistysaskel tuli niin äkkiä ja suorastaan vahingossa.
Koirakoulun jälkeen käytiin Viikissä lenkillä Elli-äidin, Thori-sedän ja Enna-tädin kanssa. Koirilla oli tosi lystiä ja aamulla emännällä oli lonkkanivel ihan kipeänä! Liikaa ulkoilua, kenties.
Eilen nimittäin kokeilin ennen koirakouluvuoroa hiljaisella parkkipaikan kulmalla teettää ensimmäistä kertaa Bonolla ulkona sitä, että se koskee tassulla maassa makaavaa lasin alustaa. Me tehtiin kolme harjoitusta.
Ekalla sessiolla se koski alustaa normaalisti. Kosketus-klik-namu.
Sitten heittelin sitä pitemmälle ja lähetin Bonon koskemaan sitä käsimerkillä ja sanomalla ruutu. Palkan se sai kun tuli takaisin eteen istumaan (luoksetulo). Kolmannella kerralla se meni alustan luo ja siitä pyysin sen maahan ja se oppi uuden metkun heti. Palkka tuli, kun se jäi maahan makaamaan. En ollut pysyä nahoissani, koska olohuonetreeneissä on tehty vain simppeliä tassulla koskemista.
Toinen läpimurto oli, kun itse tajusin varsinaisessa koulutussessiossa, että saadakseni koiran jäämään paikalleen istumaan/makaamaan/seisomaan, mun ei kannata välillä palkatessa sanoa hyvä, koska se vapauttaa koiran! Antaa vain palkan ja heti uudestaan vihjesanan istu/maahan/seiso. Näin saatiin kestoa tosi hyvin lisättyä. Samoin vähän etäisyyttä. Tosin häirittynä Bono ei ulkona vielä kestä sitä, että katsekontakti katkeaa. Se luulee (kun olen visiin niin opettanut), että katsekontakti täytyy pitää koko ajan.
No eipä lopu tekeminen.
Sekin on itse asiassa epäselvää, että mitä sanoja kannattaakaan käyttää esineruudun ja eteenpäin lähettämisen kansssa, ja mitä me nyt sitten oikeastaan harjoiteltiinkaan? Että olisko pitänyt sanoa eteen eikä ruutu? Pitää lukea iltasella taas Salme Mujusta. Tilanne ei ole vielä ehkä ekan harjoituksen jälkeen luisunut pois hallinnasta.
No, tämä valtava edistysaskel tuli niin äkkiä ja suorastaan vahingossa.
Koirakoulun jälkeen käytiin Viikissä lenkillä Elli-äidin, Thori-sedän ja Enna-tädin kanssa. Koirilla oli tosi lystiä ja aamulla emännällä oli lonkkanivel ihan kipeänä! Liikaa ulkoilua, kenties.
torstai 29. tammikuuta 2009
Talvikuvia
Hyvää päivää. Nimeni on Wiima ja ulkoilutan tuota pikkujätkää silloin tällöin. Viime lauantaina me käytiin Bodomjärven jäällä.
Wiiman emäntä osaa järjestää äksöniä.
-Uaaaaahhh!
Kauneusarpi ei näy, kun koko naama on ihan lumessa.
Uaaaahhhh nro 2.
Kato, saari.
Me merkataan tähän kiveen, että tämä saari on nyt meidän reviiriä.
Terrierileikki.
Slurps vaan itse kullekin - säätyyn katsomatta.
keskiviikko 28. tammikuuta 2009
Sisko juhlii
Roosa-sisko kävi Turussa menestymässä. Tuloksena ERI ja JUK2. Lisää systeristä tuolla.
Onnea!
Onnea!
Laiskuri vinkuri
Ahneuden päivät ovat ohi. Tänään olin tarjoilemassa ruokaa ja jeppe vain vinkui makuultaan eikä suostunut edes tulemaan sivulle. Laitoin kaksi kertaa kupin tykkänään pois, söin itse ja hommauduin töihin, ennen kuin mösjöötä huvitti tepastaa ruokansa eteen.
Mä taidan ruokkia sitä liikaa? Sitäpaitsi se on lopen kyllästynyt Happy Dog-nappuloihin. Kun vain laittaa muuta, varsinkin oikeata ruokaa, se menee alas paljon vauhdikkaammin. Sitäpaitsi se kuvittelee nykyään saavansa kaiken vinkumalla. "Tarpeeksi vinkuu, niin kyllä se taipuu" kuuluu olevan motto. Täytyy tehdä ehkä loppu siitä, koska se on ikävä ja turha tapa. Kyllä mä ymmärrän vähemmällläkin, vaikka en ehkä aina reagoikaan kovin rivakasti.
Eilen käytiin Viirun 3-vuotiskahveilla. Teutoristakin on tullut vaivihkaa ihan säyseä heppu.
Semmosta edistystä on tällä haavaa nyt kumminkin ilmassa, että vieraiden koirien ohitukset sujuu aika mukavasti - hajut on kiinnostavampia kuin itse live-kontaktit. Samoin vetämisharjoituksissa on ollut nyt paussia pari pari päivää.
Ostin uuden, pehmeän patukan ja sekös on mieleinen. Niin mieleinen, ettei malta hakea tavaroita matolta, kun pitäis vaan leikkiä palkan kanssa.
Me ollaankin leikitty upouuden patukan kanssa ihan upouusia leikkejä. Laitan sitä housun kauluksen sisään ja paidan alle, tai istun osittan sen päälle, ja Bono joutuu etsimään ja hiukan taistelemaankin patukastaan. Oi, miten hauskaa!
Se on nyt, yli 10 kk:n iässä alkanut leikkiä jopa itsenäisesti pehmoleluilla. Niistä se ei ole tähän asti välittänyt mitään. Ai niin, ja eilen se oppi ottamaan kopin, kun heitän pallon ilmaan. Meillä on siis hupiosastolla nyt vahva eteenpäin menemisen meiniki.
Viime viikolla liikuttiin niin paljon, että nyt on alkuviikko mennytkin ulkoilurintamalla aika hissuksiin. Ollaan keräilty vauhtia ja virettä kevään koitoksiin.
Mä taidan ruokkia sitä liikaa? Sitäpaitsi se on lopen kyllästynyt Happy Dog-nappuloihin. Kun vain laittaa muuta, varsinkin oikeata ruokaa, se menee alas paljon vauhdikkaammin. Sitäpaitsi se kuvittelee nykyään saavansa kaiken vinkumalla. "Tarpeeksi vinkuu, niin kyllä se taipuu" kuuluu olevan motto. Täytyy tehdä ehkä loppu siitä, koska se on ikävä ja turha tapa. Kyllä mä ymmärrän vähemmällläkin, vaikka en ehkä aina reagoikaan kovin rivakasti.
Eilen käytiin Viirun 3-vuotiskahveilla. Teutoristakin on tullut vaivihkaa ihan säyseä heppu.
Semmosta edistystä on tällä haavaa nyt kumminkin ilmassa, että vieraiden koirien ohitukset sujuu aika mukavasti - hajut on kiinnostavampia kuin itse live-kontaktit. Samoin vetämisharjoituksissa on ollut nyt paussia pari pari päivää.
Ostin uuden, pehmeän patukan ja sekös on mieleinen. Niin mieleinen, ettei malta hakea tavaroita matolta, kun pitäis vaan leikkiä palkan kanssa.
Me ollaankin leikitty upouuden patukan kanssa ihan upouusia leikkejä. Laitan sitä housun kauluksen sisään ja paidan alle, tai istun osittan sen päälle, ja Bono joutuu etsimään ja hiukan taistelemaankin patukastaan. Oi, miten hauskaa!
Se on nyt, yli 10 kk:n iässä alkanut leikkiä jopa itsenäisesti pehmoleluilla. Niistä se ei ole tähän asti välittänyt mitään. Ai niin, ja eilen se oppi ottamaan kopin, kun heitän pallon ilmaan. Meillä on siis hupiosastolla nyt vahva eteenpäin menemisen meiniki.
Viime viikolla liikuttiin niin paljon, että nyt on alkuviikko mennytkin ulkoilurintamalla aika hissuksiin. Ollaan keräilty vauhtia ja virettä kevään koitoksiin.
maanantai 26. tammikuuta 2009
Hyvässä vireessä
Kaksi kappaletta hönöjä.
Ollaan liikuttu niin paljon, että loput ajat menee elpylillessä. Eilen, kun oltiin Romeon luona kylässä, Bono väsähti kesken kyläreissun ja irvisteli veljellensä. Sitten se despoottina makasi kynnyksellä niin, etei Romeo uskaltautunut ohi! Olen kuitenkin pitänyt Bonoa pehmeimpänä näistä kahdesta.
Tässä vähän kuvia eilisestä.
Ciao brotha!
Näetsen, nyt on talvi.
Tule jo!
Lunta jää nenään, kun sitä syö.
Rintakarvat hulmuaa.
Sama keppi kiehtoo tietenkin molempia.
Romeo näyttää tietä.
Olohuonereeneissä me ollaan tehty sellaista, että ensin sen pitää tassulla koskea lasinalustaa, sitten peruuttelua. Palkka tulee jokaisen kosketuksen ja peruutuksen jälkeen. Sitten pieni sarja seuraamista vasemmalle kääntyillen ja pysähtymisiä. Namipalkka tulee vasta sarjan lopuksi ja kun useampi sarja on tehty, se saa ihan hirveällä tavalla metelöivän vinkuvan kalkkunan. Muut ajat kalkkuna lepäilee kaapissa.
Tämän päälle tehdään vielä esinenoutoa. Tänään se haki vanhentunutta passia, rypistettyä kassakuittia ja paksua kuminauhalenkkiä. Jokaisen noudon jälkeen palkaksi tulee sukan kiskomista. Kriteerinä on, että esineestä pitää irrottaa vasta, kun sanon kiitos. Nouto jatkuu, kun se irrottaa sukasta kiitos-sanalla ja koko leikki loppuu, kun sukka jää makaamaan maahan.
Tässä pitäisi ehkä skarpata niin, että lopettaisin vähän aikaisemmin ja antaisin lopuksi taas kamalan kalkkunan. Huomenna sit silleen.
perjantai 23. tammikuuta 2009
Penskametkuja
Eilen oli taas niin outo iltalenkki. Hihnassa pampula tempoili ja syöksähteli, jopa räyskytti yhdelle koiralla sekä osallistui kaukohaukkuskaboihin. Kun kuitenkin talutinkävelykoulutuksen ja suorastaan -sulkeisten jälkeen päädyttiin vihdoin Rajasaareen, Bono käyttäytyi kuin hellanduudeli. Meillä oli aivan tavallinen ulkoilutuokio, tein luoksetuloharjoituksia n. 20 kertaa ja se tuli joka kerta kuuliaisesti, vaikka vähän laiskasti, istumaan mun eteen. Eikä se mennyt edes sekaisin muista koirista, vaan pysytteli mun luona.
Samalla tavalla, täysin normaalisti se käyttäytyi tiistaina - vai oliko se keskiviikkona - kun käytiin Viikissä Elli-äiteen, Thori-sedän ja Enna-tädin kanssa ulkolemassa. Pojat juoksenteli omilla kierroksillaan, kun tätikoirat keskittyivät haukkuman mua. Niiden mielestä mä kai oli Bad Lady. No, Enna kyllä antautui ennen pitkää rapsutettavaksi <3
Olenkin tuumaillut, että ehkä meidän talutinkävelyn outous nyt vain on aktivoitunut näin 10-kuisena?! Pikkupentuna Bono oli niin hirveän kiltti, etteihän se kai ollut edes normaalia!
Talutinsulkeisissa siitä ei ole mitään hyötyä, että pysähdyn ja odotan katsekontaktia. Bono tekee sen ja lähtee uudestaan vetämään. Olen ottanut toissapäivästä alkaen eräältä schäfer-kouluttajalta oppimani tyylin, että jos se räyhää tai vetää, pyörähdän takaisin tulosuuntaan ja kun talutin löystyy, taas menosuuntaan. Se joutuu tekemään mun ympäri turhan mutkan ja selkää katsoen. Ainakin eilen se näytti tepsivän myös siihen seilaamiseen, mitä Bono harrastaa kävelylenkillä puolelta toiselle.
Lisäksi me leikitään monta kertaa päivässä ja se onkin nyt innostunut toimettomina lepäilleistä pehmoleluista vihdoin. Pitää koittaa olla varhaisteinin kanssa ymmärtäväinen ja kiltti.
Koirakoulu peruuntui eilen open sairastumisen takia, joten kunnon tottissessio on viikonloppuna luvassa. Ollaan pidetty siitä harrastuksesta vähän luppoaikaa. Paitsi että kotona ollaan reenattu kosketusalustan koskemista (alkeishommelia ruutua varten) ja peruuttamista sekä istumista nopeasti. Tavoitellaan vähän kaukokäskyjä, vaikka hauva tuppaa kyllä tulemaan hanakasti lähelle, joko sivulle tai eteen, ennenkuin malttaa pepun maahan painaa.
Tämmöistä tänään. Nyt ei voi oikein toivottaa muuta kuin:
Tottelevaista viikonloppua!
Samalla tavalla, täysin normaalisti se käyttäytyi tiistaina - vai oliko se keskiviikkona - kun käytiin Viikissä Elli-äiteen, Thori-sedän ja Enna-tädin kanssa ulkolemassa. Pojat juoksenteli omilla kierroksillaan, kun tätikoirat keskittyivät haukkuman mua. Niiden mielestä mä kai oli Bad Lady. No, Enna kyllä antautui ennen pitkää rapsutettavaksi <3
Olenkin tuumaillut, että ehkä meidän talutinkävelyn outous nyt vain on aktivoitunut näin 10-kuisena?! Pikkupentuna Bono oli niin hirveän kiltti, etteihän se kai ollut edes normaalia!
Talutinsulkeisissa siitä ei ole mitään hyötyä, että pysähdyn ja odotan katsekontaktia. Bono tekee sen ja lähtee uudestaan vetämään. Olen ottanut toissapäivästä alkaen eräältä schäfer-kouluttajalta oppimani tyylin, että jos se räyhää tai vetää, pyörähdän takaisin tulosuuntaan ja kun talutin löystyy, taas menosuuntaan. Se joutuu tekemään mun ympäri turhan mutkan ja selkää katsoen. Ainakin eilen se näytti tepsivän myös siihen seilaamiseen, mitä Bono harrastaa kävelylenkillä puolelta toiselle.
Lisäksi me leikitään monta kertaa päivässä ja se onkin nyt innostunut toimettomina lepäilleistä pehmoleluista vihdoin. Pitää koittaa olla varhaisteinin kanssa ymmärtäväinen ja kiltti.
Koirakoulu peruuntui eilen open sairastumisen takia, joten kunnon tottissessio on viikonloppuna luvassa. Ollaan pidetty siitä harrastuksesta vähän luppoaikaa. Paitsi että kotona ollaan reenattu kosketusalustan koskemista (alkeishommelia ruutua varten) ja peruuttamista sekä istumista nopeasti. Tavoitellaan vähän kaukokäskyjä, vaikka hauva tuppaa kyllä tulemaan hanakasti lähelle, joko sivulle tai eteen, ennenkuin malttaa pepun maahan painaa.
Tämmöistä tänään. Nyt ei voi oikein toivottaa muuta kuin:
Tottelevaista viikonloppua!
torstai 22. tammikuuta 2009
Aktiivicollie
Eilen meillä oli taas ihan mahdoton iltalenkki ja jouduin kovistelemaan Bonoa. Mentiin Pirkkolaan iltalenkille ja se hullaantui siellä taas vetämään ja vinkumaan ja haukkumaan jälkien perässä, joten pidin sille periksiantamatonta hihnassakulkemisen koulutusta sillä seurauksella, että lopulta kuljettiin 10 sentin hihnassa autoon askel, pysähdys, askel, pysähdys. Jatkettiin matkaa aina vasta silloin, kun se otti rauhallisesti kontaktia ilman älämölöä. Molempien kärsivällisyys oli kovalla koetuksella.
Tänä aamuna oli taas helpompi aamulenkki. Tosin en ole yhtään varma, onko näillä kahdella asialla mitään yhteyttä :)
No, illalla taas reenataan koirakoulussa. Meillä onkin sinne uusi ihan superherkku. Naudan maksaa viipaloidaan ohuiksi siivuiksi ja paistetaan uunissa. Pampula tekee ihan mitä vaan :))
Hieno yhdistys on perustettu collieharrastajille. Tuolla lisää: Aktiivicolliet
Tänä aamuna oli taas helpompi aamulenkki. Tosin en ole yhtään varma, onko näillä kahdella asialla mitään yhteyttä :)
No, illalla taas reenataan koirakoulussa. Meillä onkin sinne uusi ihan superherkku. Naudan maksaa viipaloidaan ohuiksi siivuiksi ja paistetaan uunissa. Pampula tekee ihan mitä vaan :))
Hieno yhdistys on perustettu collieharrastajille. Tuolla lisää: Aktiivicolliet
tiistai 20. tammikuuta 2009
Hormonimyrsky
Pampula on ihan tyttöjen vietävänä, se vinkuu ja on levoton kotonakin niin, että DAP-suihke on taas käytössä. Meidän nurkilla kun niitä herkkupeppuja piisaa. Lauantaina sillä ei ollut metsälenkilläkään korvia lainkaan, kun vastaan tuli juoksuinen narttu. Säälittää pitää sitä metsässä liekaan kytkettynä, mutta minkäs teet? Toivottavasti tämä aktiivisuus laantuu iän myötä.
Kaikki neuvot on nyt enemmän kuin tervetulleita. Koirakontakteja jo rajoitetaan, samoin haistelua. Pitkät lenkin tehdään muissa maisemissa. Huomaan tulleeni melkein vainoharhaiseksi: kaikki koirat näyttää potentiaalisesti pahoilta, juoksuisilta nartuilta :o Näinä päivinä helssataan vain tuttuja poikia.
Tehdään sitten kontaktiharjoituksia pitkin pissalenkkejäkin ja toistaiseksi jauhelihaherkut on onneksi aika tenhoavia.
Ja onko tämäkään nyt sitten se oikea tapa toimia? Miten kasvattajat pärjää, kun talossa on narttuja ja urhoja sikin sokin?
Kaikki neuvot on nyt enemmän kuin tervetulleita. Koirakontakteja jo rajoitetaan, samoin haistelua. Pitkät lenkin tehdään muissa maisemissa. Huomaan tulleeni melkein vainoharhaiseksi: kaikki koirat näyttää potentiaalisesti pahoilta, juoksuisilta nartuilta :o Näinä päivinä helssataan vain tuttuja poikia.
Tehdään sitten kontaktiharjoituksia pitkin pissalenkkejäkin ja toistaiseksi jauhelihaherkut on onneksi aika tenhoavia.
Ja onko tämäkään nyt sitten se oikea tapa toimia? Miten kasvattajat pärjää, kun talossa on narttuja ja urhoja sikin sokin?
perjantai 16. tammikuuta 2009
Paineessa
Me kun ei olla ns. treenattu lainkaan niin ollaan harjoiteltu sitä kontaktia. Emäntä sanoo Bono ja kun koira katsoo, palkka koiran suuhun kilahtaa.
Eilen treenattiin koirakoulussa muiden koirakoiden kanssa reippaan häiriön alla, ja kontaktin harjoittelu + paineistettuna treenaaminen tuotti ihan ylettömän hienoa työskentelyä. Seisoen Bono piti kontaktia ilman palkkaa ja vilkuilua reippaasti yli 1,5 minuuttia, maaten ei ollut myöskään juuri ongelmia (vähän vilkuilua), istuessa en ehkä itse luottanut siihen vaan kylvin herkkua niin, että se kuvitteli vapautuvansa ja se ei näyttänyt kovin hyvältä. Seuraaminen meni meidän tasoon superhienosti.
Etäisyyden ottaminen ei paineessa kuitenkaan onnistunut .
Bono ilmeisesti on sellainen koira, että stressaavassa tilanteessa sitä rauhottaa, kun tehdään jotain tuttua ja tottisharjoitus on juuri sellaista.
Oma osuutensa on sillä, että meillä on riittänyt joulukinkun rippeitä eiliseen asti. Itse en ole kova kinkkua syömään, mutta hienoa edistystä sillä saa koiran kouluttamisessa. Lisukkeena eilen oli Oscar-riistajauhelihasta uunissa paitettuja (suolattomia) nameja) ja herkkucombo näytti toimivan hyvänä palkkana.
Bonolle myös sopii se, että tehdään aika pitkä harjoitus. Kotioloissa teen kuitenkin vain ihan lyhyitä treenejä.
Bonosta tulee vielä hieno kisakoira jos vain emännästä kehkeytyy edes kummoinen kisaemäntä.
Emäntä onkin intoutunut hankkimaan koulutusta. 8.2 on Virve Sormusen tokoworkshop (me varmaan mennään sinne noutoasiat mielessä). 19.4 SCY:n järjestämä Pekka Korrin tokointensiivi. Jälkimmäiseen menen kuunteluoppilaaksi ilman Bonsulia.
Maaliskuussa me ehkä otetaankin lomaa koulutuksesta, kun koirakoulukin loppuu. Leikitään vaan pitenevissä illoissa ja talitinttien laulelua kuunnellen. Kattotaan ny.
Eilen treenattiin koirakoulussa muiden koirakoiden kanssa reippaan häiriön alla, ja kontaktin harjoittelu + paineistettuna treenaaminen tuotti ihan ylettömän hienoa työskentelyä. Seisoen Bono piti kontaktia ilman palkkaa ja vilkuilua reippaasti yli 1,5 minuuttia, maaten ei ollut myöskään juuri ongelmia (vähän vilkuilua), istuessa en ehkä itse luottanut siihen vaan kylvin herkkua niin, että se kuvitteli vapautuvansa ja se ei näyttänyt kovin hyvältä. Seuraaminen meni meidän tasoon superhienosti.
Etäisyyden ottaminen ei paineessa kuitenkaan onnistunut .
Bono ilmeisesti on sellainen koira, että stressaavassa tilanteessa sitä rauhottaa, kun tehdään jotain tuttua ja tottisharjoitus on juuri sellaista.
Oma osuutensa on sillä, että meillä on riittänyt joulukinkun rippeitä eiliseen asti. Itse en ole kova kinkkua syömään, mutta hienoa edistystä sillä saa koiran kouluttamisessa. Lisukkeena eilen oli Oscar-riistajauhelihasta uunissa paitettuja (suolattomia) nameja) ja herkkucombo näytti toimivan hyvänä palkkana.
Bonolle myös sopii se, että tehdään aika pitkä harjoitus. Kotioloissa teen kuitenkin vain ihan lyhyitä treenejä.
Bonosta tulee vielä hieno kisakoira jos vain emännästä kehkeytyy edes kummoinen kisaemäntä.
Emäntä onkin intoutunut hankkimaan koulutusta. 8.2 on Virve Sormusen tokoworkshop (me varmaan mennään sinne noutoasiat mielessä). 19.4 SCY:n järjestämä Pekka Korrin tokointensiivi. Jälkimmäiseen menen kuunteluoppilaaksi ilman Bonsulia.
Maaliskuussa me ehkä otetaankin lomaa koulutuksesta, kun koirakoulukin loppuu. Leikitään vaan pitenevissä illoissa ja talitinttien laulelua kuunnellen. Kattotaan ny.
tiistai 13. tammikuuta 2009
Edistysaskelia koulutuksessa
Kelit on taas niin masentavat, ettei oikein hotsita treenailla ulkona. Lieju tirisee varpaiden väleissä ja suihkussa lotrataan joka ulkoilun jälkeen iät ja ajat.
Pojulla on kuitenkin niin paljon virtaa, että se oli toissa yönä päättänyt alkaa aikansa kuluksi opiskelemaan. Puukirja, italian sanakirja ja ranskan sanakirjat oli lattialla. Ranskan terminologiaan oli päädytty perehtymään lähemmin. Olisko johtunut sanakirjan houkuttelevista nahkakansista?
Energisyyttä ei Bonon kohdalla ulkoilemalla taltuteta, se kun vaan kasvattaa kuntoa ja lisää energisyyttä. Palasimme siis vanhoihin pikkupentuajan konsteihin ja naksutinleikkiin. Otettiin eilen erä ryömimisharjoittelua illalla ennen nukkumaan menoa niin, että Bonon piti mennä maahan ja koskettaa nenällä kosketuskeppiä maassa maaten ja oikea suoritus merkattiin naksulla ja palkaksi tuli Best-in - lohimurekkeen murena. Naksutinkouluttaminen on mentaalisesti väsyttävää, kun siinä pitää ihan itse keksiä, mitä pitää tehdä. Niissä tottisjutuissa, mitä me tehdään, sitä ei enää tarvita.
Annie Leibovitz -dokumentin innottamana tuli tuunattua yläpalkin kuvasta erilainen versio. En ole ihan varma kumpi on kumpi. Bono on ehkä taaempi (kiharampi).
Viime yönä ei ranskan opinnot houkuttaneet. Tosin se yritti herätellä mua keskellä yötä, mutta en suostunut nousemaan, koska meinasin että se haluaa vain lähteä haistelemaan tyttöjen merkkejä. Aamulla se kuitenkin määrätietoisesti kiskoi mut ylös kuuden jälkeen ja valtava kakka oli unohtunut illalla pursottaa, kun ne tyttöjen pissat vie kaiken huomion.
No, oppia ikä kaikki. En muistanut illalla sanoa sille, että teeppä kakka ja panttaustilanne oli valmis. Täytyy jatkossa muistuttaa ahkerammin.
Koulutuksen edistysaskeleet on tapahtuneet mun päässä. Mulle on tullut ihan luontevaksi se, että kun vapautan koiran, palkkaan sen patukalla tai muulla leulla.
Sitten me ollaan alettu treenata taas kontaktia ja se toimii paremmin kuin ennen. Pitkät ajat koirani oli ihan kuuro Bono-sanalle. Nyt joulukinkun pakastetut rippeet, joita on riittänyt näihin päiviin asti, on saaneet kuulon kivasti palautumaan. Luulin, että pentuajan hyvä kontakti oli menetetty, mutta näköjään koiraa ei ihan muutamassa laiskassa kuukaudessa pysty kumminkaan lopullisesti pilaamaan.
Kolmas edistysakel on sellainen, että me voitais alkaa tehdä pitempiä tottistreenejä ja esineruutuja silloin tällöin, mutta me ei tehdä. Mulla on mielenrauhaa odottaa kuivempia kelejä ja valoa, sillä stadilaistammikuu sucks. Me reenataan nyt vaan olohuoneessa. Hyvällä Omalla Tunnolla.
Romeo ja Bono viime sunnuntaina.
Silmätippakuuri on nyt ohi ja rähmäklönttien ilmaantuminen on loppunut. Silmä on kuitenkin kosteampi kuin toinen, joten se kai kielii kyynelkanavan ahtaudesta. Koitetaan nyt sellaista taktiikkaa, että huuhtelen silmiä iltaisin. Jospa ne pysyisivät sillä tavalla kuitenkin bakteerittomina, kunnes kallo kasvaa ja pää on valmis. Ettei tarttis huuhdella lääkärissä.
Pojulla on kuitenkin niin paljon virtaa, että se oli toissa yönä päättänyt alkaa aikansa kuluksi opiskelemaan. Puukirja, italian sanakirja ja ranskan sanakirjat oli lattialla. Ranskan terminologiaan oli päädytty perehtymään lähemmin. Olisko johtunut sanakirjan houkuttelevista nahkakansista?
Energisyyttä ei Bonon kohdalla ulkoilemalla taltuteta, se kun vaan kasvattaa kuntoa ja lisää energisyyttä. Palasimme siis vanhoihin pikkupentuajan konsteihin ja naksutinleikkiin. Otettiin eilen erä ryömimisharjoittelua illalla ennen nukkumaan menoa niin, että Bonon piti mennä maahan ja koskettaa nenällä kosketuskeppiä maassa maaten ja oikea suoritus merkattiin naksulla ja palkaksi tuli Best-in - lohimurekkeen murena. Naksutinkouluttaminen on mentaalisesti väsyttävää, kun siinä pitää ihan itse keksiä, mitä pitää tehdä. Niissä tottisjutuissa, mitä me tehdään, sitä ei enää tarvita.
Annie Leibovitz -dokumentin innottamana tuli tuunattua yläpalkin kuvasta erilainen versio. En ole ihan varma kumpi on kumpi. Bono on ehkä taaempi (kiharampi).
Viime yönä ei ranskan opinnot houkuttaneet. Tosin se yritti herätellä mua keskellä yötä, mutta en suostunut nousemaan, koska meinasin että se haluaa vain lähteä haistelemaan tyttöjen merkkejä. Aamulla se kuitenkin määrätietoisesti kiskoi mut ylös kuuden jälkeen ja valtava kakka oli unohtunut illalla pursottaa, kun ne tyttöjen pissat vie kaiken huomion.
No, oppia ikä kaikki. En muistanut illalla sanoa sille, että teeppä kakka ja panttaustilanne oli valmis. Täytyy jatkossa muistuttaa ahkerammin.
Koulutuksen edistysaskeleet on tapahtuneet mun päässä. Mulle on tullut ihan luontevaksi se, että kun vapautan koiran, palkkaan sen patukalla tai muulla leulla.
Sitten me ollaan alettu treenata taas kontaktia ja se toimii paremmin kuin ennen. Pitkät ajat koirani oli ihan kuuro Bono-sanalle. Nyt joulukinkun pakastetut rippeet, joita on riittänyt näihin päiviin asti, on saaneet kuulon kivasti palautumaan. Luulin, että pentuajan hyvä kontakti oli menetetty, mutta näköjään koiraa ei ihan muutamassa laiskassa kuukaudessa pysty kumminkaan lopullisesti pilaamaan.
Kolmas edistysakel on sellainen, että me voitais alkaa tehdä pitempiä tottistreenejä ja esineruutuja silloin tällöin, mutta me ei tehdä. Mulla on mielenrauhaa odottaa kuivempia kelejä ja valoa, sillä stadilaistammikuu sucks. Me reenataan nyt vaan olohuoneessa. Hyvällä Omalla Tunnolla.
Romeo ja Bono viime sunnuntaina.
Silmätippakuuri on nyt ohi ja rähmäklönttien ilmaantuminen on loppunut. Silmä on kuitenkin kosteampi kuin toinen, joten se kai kielii kyynelkanavan ahtaudesta. Koitetaan nyt sellaista taktiikkaa, että huuhtelen silmiä iltaisin. Jospa ne pysyisivät sillä tavalla kuitenkin bakteerittomina, kunnes kallo kasvaa ja pää on valmis. Ettei tarttis huuhdella lääkärissä.
maanantai 12. tammikuuta 2009
Viikonlopun kuvakimara
Me käytiin lauantaina Romeon luona. Veljekset on suorastaan liikuttavan samanlaisia - vai mitä? Kahden yksilön parvi.
Samanlaista pojissa on mm.
- kevyt pusu
- avoin uteliaisuus
- vahtitaipumus tuolissa pötkötellen
- sama paikka pöydän alla
- kärsimättömänä ympyrän tepastelu
Erilaista on
- ruumiinrakenne on alkanut erottumaan. Bono on pitkäjalkaisempi ja hoikempi, Romeo on jykevämpää sorttia
- Bono lepää vielä sammakkoasennossa, Romeo ei
- Romeo vahtii hanakammin haukkumalla
- Bono on paukkuarempi, Romeo ei välitä paukuista.
Bonosta ei millään meinaa saada hammaskuvia, kun se leikkii toisten koirien kanssa niin siivosti, mutta veljen kanssa siivous ei ole niin ilmeistä. Hyvä, että on joku kaveri, jonka kanssa voi vähän revitellä vapaammin.
I'm bad.
We are bad.
Sunnuntain aamulenkiltä Huiman ja Tomeran kanssa en raportoikaan muuta kuin että kehotan kurkkaamaan Virven ihanat vauhtikuvat tuolta.
Samanlaista pojissa on mm.
- kevyt pusu
- avoin uteliaisuus
- vahtitaipumus tuolissa pötkötellen
- sama paikka pöydän alla
- kärsimättömänä ympyrän tepastelu
Erilaista on
- ruumiinrakenne on alkanut erottumaan. Bono on pitkäjalkaisempi ja hoikempi, Romeo on jykevämpää sorttia
- Bono lepää vielä sammakkoasennossa, Romeo ei
- Romeo vahtii hanakammin haukkumalla
- Bono on paukkuarempi, Romeo ei välitä paukuista.
Bonosta ei millään meinaa saada hammaskuvia, kun se leikkii toisten koirien kanssa niin siivosti, mutta veljen kanssa siivous ei ole niin ilmeistä. Hyvä, että on joku kaveri, jonka kanssa voi vähän revitellä vapaammin.
I'm bad.
We are bad.
Sunnuntain aamulenkiltä Huiman ja Tomeran kanssa en raportoikaan muuta kuin että kehotan kurkkaamaan Virven ihanat vauhtikuvat tuolta.
perjantai 9. tammikuuta 2009
Peruuta
Koirakoulussa tapahtui eilen taas edistymistä. Istuutuminen on ollut hitaanpuoleista, mutta tehtiin nyt sellaisia harjoituksia, että nopeasti palkka , vapautus ja uusi istu. Kehotuksen laiska toteuttaminen on varmaan johtunut siitä, että olen harjoitellut istumista niin, että istutan Bonon perusasentoon sanalla sivu. Istu-sanaa olen käyttänyt siinä merkityksessä, että se jää paikalleen istumaan, kun itse kävelen pois.
Ei haittaa mitään, että nyt sanaan yhdistyy myös vähän rivakampaa istuutumistoimintaa.
Istumisen kestoa me harjoiteltiin myös koulukaveri Kapon kanssa yhdessä, jotta saatiin vähän häiriötä. Molemmat pärjäsivät mukavasti yli 10 sekunnin palkan välin, eikä tehnyt tiukkaakaan.
Sitten me harjoiteltiin peruuttamista. Bono ymmärsi kyllä peruuttaa kehotuksesta ilman maman vartaloapuja, mutta peijakas kun iskostui luustoon se istuminen, jota tehtiin ensin. Heti, kun sen keskittyminen vähäkään herpaantui, se tarjosi istumista ja hätätilassa jopa maahan heittäytymistä! Tämän takia vissiin suositellaan, että koulutustuokio aloitetaan vaikeammasta tehtävästä ja lopuksi tehdään helpompaa harjoitusta.
Peruuttaminen on kätevä taito, sillä kerran meille sattui viime viikolla niin, että Bono jäi aika eteen sivulle asettautuessaan ja kun sanoin sille peruuta, se korjasi perusasennon oikealle kohdalleen. Vähän komeeta ;))) vaikka olikin onnen kantamoinen.
Oli hurja keli, kun kolmen asteen lauhtuvassa pikkupakkasessa tuli lunta taivaan täydeltä, mutta me luisteltiin turvallisesti koirakouluun, mummulaan (jonne silmätipat oli aamulla lähtiessä unohtuneet) ja takaisin kotiin. Ei kolhun kolhua, eikä yhtään vaaratilannetta.
Bonosta liikenteen seuraaminen ja takaikkunoiden pyyhkijöiden toiminnan analysointi oli hirmuisen mielenkiintoista.
Ei haittaa mitään, että nyt sanaan yhdistyy myös vähän rivakampaa istuutumistoimintaa.
Istumisen kestoa me harjoiteltiin myös koulukaveri Kapon kanssa yhdessä, jotta saatiin vähän häiriötä. Molemmat pärjäsivät mukavasti yli 10 sekunnin palkan välin, eikä tehnyt tiukkaakaan.
Sitten me harjoiteltiin peruuttamista. Bono ymmärsi kyllä peruuttaa kehotuksesta ilman maman vartaloapuja, mutta peijakas kun iskostui luustoon se istuminen, jota tehtiin ensin. Heti, kun sen keskittyminen vähäkään herpaantui, se tarjosi istumista ja hätätilassa jopa maahan heittäytymistä! Tämän takia vissiin suositellaan, että koulutustuokio aloitetaan vaikeammasta tehtävästä ja lopuksi tehdään helpompaa harjoitusta.
Peruuttaminen on kätevä taito, sillä kerran meille sattui viime viikolla niin, että Bono jäi aika eteen sivulle asettautuessaan ja kun sanoin sille peruuta, se korjasi perusasennon oikealle kohdalleen. Vähän komeeta ;))) vaikka olikin onnen kantamoinen.
Oli hurja keli, kun kolmen asteen lauhtuvassa pikkupakkasessa tuli lunta taivaan täydeltä, mutta me luisteltiin turvallisesti koirakouluun, mummulaan (jonne silmätipat oli aamulla lähtiessä unohtuneet) ja takaisin kotiin. Ei kolhun kolhua, eikä yhtään vaaratilannetta.
Bonosta liikenteen seuraaminen ja takaikkunoiden pyyhkijöiden toiminnan analysointi oli hirmuisen mielenkiintoista.
torstai 8. tammikuuta 2009
Jos vaikka mitä
Meille kuuluu taas vaikka mitä.
Bono on silmätippakuurilla (kortisonia ja antibioottia), koska sen toisen silmän rähmiminen on pikku hiljaa vain lisääntynyt ja se rupesi ihan joka-aamuiseksi. Käytiin Sopulitiellä Evan juttusilla ja hän tiesi, että keskenkasvuisila koirilla, joilla silmät on syvällä päässä, kyynelkanavat voi olla ahtaat ja siitä aiheutuu kaikenlaista. Niinku bakteerien kertymistä. Tipat on tepsineet hyvin ja silmää huuhdellaan mekaanisesti iltaisin (veteen kastetulla pumpulilla), joten hommeli on hallinnassa.
Tämä eläinlääkäri on ihan mun suosikiyksilö. Hän ehti rupattaa norjalaisten uudenvuodenpaukuttelukäytännöistä (ei myydä yksityishenkilöille), kommentoimaan huulten pigmenttivajetta (ei suurempaa huolta) ja kehumaan furminaattoria, jota sain myös kokeilla. Se tepsii huopaantuvaan pohjavillaan hienosti ilman, että repii koiran ihoa. Niin, ja poika painaa 20 kg.
Meillä oli siis erittäin antoisa käynti Herttoniemessä maanantaina ja sen jälkeen Bono onkin ollut mummulassa tähän aamuun asti. Siellä mummi ja Viiru opettivat Bonolle, kuinka jäädään eteiseen odottamaan nätisti, joten meillä on nyt viime perjantain jälkeen tapahtunut kolmella ongelma-alueella valtava läpimurto.
1) jääminen - on ollut vähän ressaava homma, jos lähden muualle kuin töihin. Nyt mulla on myös kompostiverkko ulko-oven edessä (mulla kun ei ole sisäovea lainkaan), joten sekin edesautaa ressitöntä odottamaan jäämistä. Ei tarvi raastaa koiraa käytävästä kotio.
2) koirakoulussa Bono oppi tulemaan tänne ja siirtymään edestä sivulle ilman käsiohjausta.
3) keskusteltuani Päivin, Helin ja collieyhdistyksen Jorman kanssa tuntitolkulla esinekiinnostuksesta ja noudon hankaluuksista sekä nähtyäni Ria K:n leikkimässä Bonon kanssa rukkasella, me ollaan edistytty niin, että se pitää lelua kiinni siihen asti, kunnes sanon kiitos. Tähän asti se on aina pudottanut kepin, lelun tms. ennen kuin se ojentaa esineen mulle. Kriitillinen pointti oli se, etten palkkaakaan ruualla vaan leikitään ja leikki jatkuu, niin kauan, kun tämä kriteeri onnistuu. Jos se hylkää lelun, leikki loppuu.
Tämä oli mulle valtava valaistuminen, sillä synkimpänä hetkenä luulin jo, että valion arvo karahtaa noutoon. Nyt juuri ei ole epäilyksen häivääkään :)))))))
Bono on silmätippakuurilla (kortisonia ja antibioottia), koska sen toisen silmän rähmiminen on pikku hiljaa vain lisääntynyt ja se rupesi ihan joka-aamuiseksi. Käytiin Sopulitiellä Evan juttusilla ja hän tiesi, että keskenkasvuisila koirilla, joilla silmät on syvällä päässä, kyynelkanavat voi olla ahtaat ja siitä aiheutuu kaikenlaista. Niinku bakteerien kertymistä. Tipat on tepsineet hyvin ja silmää huuhdellaan mekaanisesti iltaisin (veteen kastetulla pumpulilla), joten hommeli on hallinnassa.
Tämä eläinlääkäri on ihan mun suosikiyksilö. Hän ehti rupattaa norjalaisten uudenvuodenpaukuttelukäytännöistä (ei myydä yksityishenkilöille), kommentoimaan huulten pigmenttivajetta (ei suurempaa huolta) ja kehumaan furminaattoria, jota sain myös kokeilla. Se tepsii huopaantuvaan pohjavillaan hienosti ilman, että repii koiran ihoa. Niin, ja poika painaa 20 kg.
Meillä oli siis erittäin antoisa käynti Herttoniemessä maanantaina ja sen jälkeen Bono onkin ollut mummulassa tähän aamuun asti. Siellä mummi ja Viiru opettivat Bonolle, kuinka jäädään eteiseen odottamaan nätisti, joten meillä on nyt viime perjantain jälkeen tapahtunut kolmella ongelma-alueella valtava läpimurto.
1) jääminen - on ollut vähän ressaava homma, jos lähden muualle kuin töihin. Nyt mulla on myös kompostiverkko ulko-oven edessä (mulla kun ei ole sisäovea lainkaan), joten sekin edesautaa ressitöntä odottamaan jäämistä. Ei tarvi raastaa koiraa käytävästä kotio.
2) koirakoulussa Bono oppi tulemaan tänne ja siirtymään edestä sivulle ilman käsiohjausta.
3) keskusteltuani Päivin, Helin ja collieyhdistyksen Jorman kanssa tuntitolkulla esinekiinnostuksesta ja noudon hankaluuksista sekä nähtyäni Ria K:n leikkimässä Bonon kanssa rukkasella, me ollaan edistytty niin, että se pitää lelua kiinni siihen asti, kunnes sanon kiitos. Tähän asti se on aina pudottanut kepin, lelun tms. ennen kuin se ojentaa esineen mulle. Kriitillinen pointti oli se, etten palkkaakaan ruualla vaan leikitään ja leikki jatkuu, niin kauan, kun tämä kriteeri onnistuu. Jos se hylkää lelun, leikki loppuu.
Tämä oli mulle valtava valaistuminen, sillä synkimpänä hetkenä luulin jo, että valion arvo karahtaa noutoon. Nyt juuri ei ole epäilyksen häivääkään :)))))))
maanantai 5. tammikuuta 2009
Ulkoilmassa
Me ollaan lenkkeilty pakkasista huolimatta niin, että kunnon kohentumista ei kerta kaikkiaan voi estää.
Mama's view of pampula's view. (Kuva on otettu liikennevaloissa - ei vauhdissa.)
Kuvia on lauantain koirametsäkierrokselta Mura K:n kanssa sekä eiliselltä Sorlammin kiekaukselta Wiiman kanssa.
Molemmilla on punaiset posket.*
Mura vie, beibi vikisee.
Mi keppi e su keppi.
Onko kontaktissa valittamista?
Jotkus harjoituspaikat nyt vaan on vaativampia.**
Mutta siksihän niissä reenataan.**
Sorlammilla oli kovin kaunista.
Espoolaista kaamosta.
Miksi kiiltävä lattia on kamala ja pelottava ja inhottava, mutta lammen jää on ihan okei? - No katsos äippä, eihän Wimpukaan pelkää.
* Kuvan otti Heli. ** Kuvat otti Ria K.
Mama's view of pampula's view. (Kuva on otettu liikennevaloissa - ei vauhdissa.)
Kuvia on lauantain koirametsäkierrokselta Mura K:n kanssa sekä eiliselltä Sorlammin kiekaukselta Wiiman kanssa.
Molemmilla on punaiset posket.*
Mura vie, beibi vikisee.
Mi keppi e su keppi.
Onko kontaktissa valittamista?
Jotkus harjoituspaikat nyt vaan on vaativampia.**
Mutta siksihän niissä reenataan.**
Sorlammilla oli kovin kaunista.
Espoolaista kaamosta.
Miksi kiiltävä lattia on kamala ja pelottava ja inhottava, mutta lammen jää on ihan okei? - No katsos äippä, eihän Wimpukaan pelkää.
* Kuvan otti Heli. ** Kuvat otti Ria K.
Guess Who
Laitetaanpa tänne muutama Katjan hieno kuva. Kukas niissä poseeraakaan?
Joulupukki tulee hetkellä millä hyvänsä.
Kukkulan kuningas.
Lumihanki kutsuu... leikkiin.
Kylläpä naurattaa!!!
Mulla on vielä tuuheampi harja kuin veljelläni Bonolla.
Kuvissa poseeraa siis Bonon veli Romeo. Onko sukunäköä? :))))
Joulupukki tulee hetkellä millä hyvänsä.
Kukkulan kuningas.
Lumihanki kutsuu... leikkiin.
Kylläpä naurattaa!!!
Mulla on vielä tuuheampi harja kuin veljelläni Bonolla.
Kuvissa poseeraa siis Bonon veli Romeo. Onko sukunäköä? :))))
perjantai 2. tammikuuta 2009
Terveisiä Mustiin ja Mirriin
Pitää laittaa tämä kiertämään. Olen niin sydämistynyt Minskun puolesta ja entisenä asiakaspalvelijana kiemurtelen myötähäpeästä. Siis EI näin: Terveisiä...
Uusi Vuosi
Paukuttelu oli vähän stressaavaa, ja Bono läähätti yösydämen. Kun kolmen maissa päästiin käymään rauhassa ulkona, homma rauhoittui ja nukuttiinkin sitten pommiin meidän aamulenkkitreffeiltä Mura K:n kanssa. Kamera luonnollisesti unohtui kotiin, koska ilma oli aivan älyttömän ihana ja saatiin nauttia Hertsikan ja Viikin maisemista niin rauhaisissa oloissa, että koiratkin saivat juosta valtoimenaan.
Aattona me oltiin Kristan kanssa iltapäivällä purkamassa puhtia Haltialan metsässä ja Jaana otti muutaman muiston.
Metsälenkillä rentoutuu.
Uhkeita tervaleppiä etsimässä.
Turkki hulmuaa jo!
Bonon turkki on ihan mahdoton. Olen jo suunnitellut sen ohentamista, koska sen ruokkoaminen käy ihan työstä. Sitäpaitsi pojalla on välillä aika tukalaa sen kanssa. Me joudutaan turvautumaan ympäristörikokseen, kun tuuletetaan alvariinsa lämmöt taivaalle.
Niin tottunut olen kuitenkin valtavaan pehkoon, että jopa Lassie elokuvan Lassie näytti minusta vähän kapiselta Bonoon verrattuna :o
Olen kumminkin alkanut antaa sille monivitamiinivalmistetta, sillä kaksi pakettia oluthiivaa ei ole juurikaan edesauttanut huulipigmentin tummentumista. Toivottavasti jokainen vitamiini molekyyli ei mene turkin kasvattamiseen.
Minna! Käsrivällisyyttä! Otan kuvia jahka saan auton pestyä. Ei passaa ensiesittelyssä kamalan kuraista kaaraa esittää :)))Nyt on pakkaset enkä viitsi sitä kastella jäätymään... Tuossa kumminkin vähän sisätunnelmaa.
Käyttäytymistä, jota kuvaa sana ALAS!
Aattona me oltiin Kristan kanssa iltapäivällä purkamassa puhtia Haltialan metsässä ja Jaana otti muutaman muiston.
Metsälenkillä rentoutuu.
Uhkeita tervaleppiä etsimässä.
Turkki hulmuaa jo!
Bonon turkki on ihan mahdoton. Olen jo suunnitellut sen ohentamista, koska sen ruokkoaminen käy ihan työstä. Sitäpaitsi pojalla on välillä aika tukalaa sen kanssa. Me joudutaan turvautumaan ympäristörikokseen, kun tuuletetaan alvariinsa lämmöt taivaalle.
Niin tottunut olen kuitenkin valtavaan pehkoon, että jopa Lassie elokuvan Lassie näytti minusta vähän kapiselta Bonoon verrattuna :o
Olen kumminkin alkanut antaa sille monivitamiinivalmistetta, sillä kaksi pakettia oluthiivaa ei ole juurikaan edesauttanut huulipigmentin tummentumista. Toivottavasti jokainen vitamiini molekyyli ei mene turkin kasvattamiseen.
Minna! Käsrivällisyyttä! Otan kuvia jahka saan auton pestyä. Ei passaa ensiesittelyssä kamalan kuraista kaaraa esittää :)))Nyt on pakkaset enkä viitsi sitä kastella jäätymään... Tuossa kumminkin vähän sisätunnelmaa.
Käyttäytymistä, jota kuvaa sana ALAS!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
