Parempaan päin

Eilen musta tuntui, että Niki linkkas vähän takajalkaakin, ainakin se juoksenteli sellaista pupulaukkaa, kun käytin sitä pienellä metsälenkillä. Ajattelin, että on parempi, että se saa kipeine jalkoineen liikuskella omaa tahtiaan, joten ajettiin metsän reunaan ilta-asioille.

Aamulla se käveli ihan ok, mutta alkoi taas vähän nilkuttaa jonkin ajan päästä. Katselin, kun hieroin ja lämmittelin sen lihaksia, että sillä saattaa olla hiukan ylipainoa, joten täytyy olla nyt säärien ja hampaidenkasvatuksen aikaan varovainen sen kanssa, ettei nivelet joudu liian kovalle rasitukselle. Kylkiluita sai vähän etsiskellä, eli eivät ainakaan pinnassa ole. Ihan hyvä liahskunto sillä kyllä on, että sen pitäisi toisaalta tukea kehittyvää luustoa.

Mielialaan tai muuhun aktiivisuuteen pieni koipien kolotus ei ole kyllä vaikuttanut lainkaan. Eilen se varasti nigiri-sushin pöydältä ja oksensi pari variksen höyhentä, muun muassa.

Ajattelin kokeilla uudestaan jo piakkoin, josko Niki saisi jo syötyä broilerin siipiä. Viimeksi se ei saanut siitä irti juuri muuta kuin nahan. Korvat ja silmät töhnii nappularuualla melkolailla. Jos sen osuutta voisi vähentää niin mulla olisi ehkä vähän turvallisempi mieli. Nappularuuasa on hyvä puoli siinä, että tietää, että niihin on lisätty kaikkia harvinaisempiakin hivenaineita, synteettisiä, mutta onpahan kumminkin.

Mua vaan inhottaa, että eläinrehuihin saa käyttää syöpäset ja muut sairaat eläimet, jotka ei ihmisruuaksi kelpaa. Ja sehän on jo kyetty toteamaan, että syöpäsolut voi siirtyä eläimestä toiseen ja alkaa lisääntyä uudessa "emossa." No, nappuloissa nyt tuskin on eläviä syöpäsoluja, se ei ole ns. elävää ravintoa ;) mutta kuitenkin. Ajatus etoo.

Toivotaan nyt, että pikkupampula tokeentuisi pian, kun olisi kolme päivää paimennusta tiedossa viikon sisällä. Olis kiva olla siellä hyvässä kunnossa.