Eemil von Retee

Sen verran tassut palelee, että metsälenkeistä ei enää näillä asteilla (15) tule mitään. Molemmat - ja etenkin Niki - vain nuolevat metsässä tassujaan. Olen siis pitänyt niillä töppösiä, ja ne auttaaa niin paljon, että huomio keskittyy muuhun kuin tassuihin. Umpimetsässä ne vain ei oikein pysy jalassa.

Ilmeisesti me nyt siirretään toiminnan painopiste Sotungista Sipoon koirametsään, sillä siellä on polut ja niillä pysytellessä tassut on paremmin turvassa.

Niki näyttää olevan Bonoa arempi tassuista, se nuolee niitä kotosallakin aika paljon. Bono taas palellutti omansa viime talvena, joten sillä on sama hoito. No, nytpä on jo luvattu lauhtuvaa joten eiköhäön tämä tästä. Sitä mä vain tässä ihmettelen, että jos pakkaset kipuaa kolmeen kymppiin, tarviiko pehkokin manttelin? Ne olis ostettava nyt, koska sit kun on hätä kädessä, hyllyt on tyhjät.

Bono käy edelleen toko-kurssia ja hierojalla, mutta tokoiluja on jouduttu pakkasten takia siirtelemään.

Nikillä on ollut vähemmän ohjelmaa ja niinpä se peijjooni on alkanut pureskella lattialistoja ja kirjankulmia sun muuta. Onneksi se on sellaista kokeiluluonteista, mitään tuhoja ei oikeasti ole tapahtunut, mutta hämmästelen, että nyt vasta. Se on jo 11 kk.

Eipä silti, se on muutenkin ollut viime aikoina aika retee, se on mm. alkanut potkiskella oiken terhakasti omia hajustuksiaan pitkin ja poikin. Uusi lemipinimi onkin Eemil von Retee. Muutenkin se on kyllä sellainen kovin miehekäs tyyppi, mutta ei onneksi yhtään macho. Sen ei tarvi onneksi esittää mitään. Tassut ja pää on isommat kuin Bonolla, joten odotan siitä aika kookasta kaveria.

Hierojalla

Kolme sessiota on Bonolla takanapäin ja viime sunnuntaina Bono nautti täysin palkein. Se valitsi itse, että ollaankin olkkarissa eikä keittössä, kuten aiemmin.

Kipeätäkään ei enää tehnyt. Tosin hieronnan jälkeen se oli koko illan jotain vailla, ja käytin sitä ulkonakin pari kertaa varmuuden vuoksi. Maanantaina se sitten töräytti harmaat majoneesit, eli anaalirauhaset olivat täyttyneet sitten kuitenkin. Tätä mä vähän epäilin jossain vaiheessa.

Seija oli meillä mukana pari viikkoa sitten ja otti pari mojovaa otosta.

Saikku

Nikillä on ollut elämänsä ensimmäinen sairauslomapäivä. Tai oikeastaan yö. Sille ei oikein perjantaina maistunut ruoka ja viidestä broilerin siivestä yksi jäi syömättä! Poika on siis näihin aikoihin asti ollut niin ahne, että kaikki menee aina hujauksessa. Ajattelin, että sillä voi olla mahanpuruja ja jätin iltaruuan molemmilta väliin, koska niitä on viime aikoina ruokittu erittäin reilusti.

Yöllä se oksensi pari kertaa ja vein eilisaamuna molemmat kuudelta ulos. Niki oksensi sielläkin vielä kaksi kertaa ja teki ripulit ja senpä jälkeen olo helpottikin.

Nikin reaktio huonovointisuuteen on ihan erilainen kuin Bonolla. Se menee näköjään vaisuksi. Bonohan saa käytösongelmia ja hyökkäilee ihmisiä ja lastenrattaita ja matkalaukkuja ym. kohti. Bonolla tähän ei tarvi olla kuin vaikka kakkahätä niin hermo menee heti.

Niin suuri huoli pienen pahasta olosta tuli, että itku pääsi. Onneksi se tokeni heti. Bonokin oli ilmeisesti asioista ajan tasalla, sillä se meuhkasi typötyhjillä kaduilla vähän niinkuin varmuuden vuoksi. Pyhäaamua kuuudelta meidän nurkilla ei liiku todellakaan ketään eikä mitään.

Meillä on anturoiden huoltoviikko. Jos on tulossa kova talvi, pitää nyt rasvata ne hyvään kuntoon, ettei ole halkeamia tai muita ongelmia ainakaan taustalla pesimässä. Onneksi on olemassa tassuvahoja, jotka suojaavat, kun laittaa sitä vähän aikaa ennen ulosmenoa.

Ohhoh

Kylläpä aika rientää! Melkein kuukausi viimeisestä päivityksestä. Tosin se kyllä tarkoittaa sitä, että koirien kanssa on touhuttu aika paljon ja että meille kuuluu vaikka mitä!

Bono pääsi tokossa syksyn ALO/AVO-kurssin jälkeen jatkokurssille ja me käydään Keravalla joka torstai hirveän hyvässä paikassa treenailemassa kovassa häiriössä. Koirapuisto on nimittäin treenikentän vieressä. VOI-luokan liikkeitä opetellaan treenaamaan, jotta saadaan hommaan uutta mielenkiintoa. Bono pysyy paikkamakuun jo aika kivasti sen 3 minuuttia ja neljällä minuutillakin treenataan. Bono pelkää pimeässä ja inhoaa märkää maata, joten häiriötä todellakin on paljon, mutta se tykkää tokoilusta tosi paljon ja työskentelee mielellään ja hyvin. Hyppy sujuu jo mkavasti ja luoksetulosn pysäytystä alettiin viime kerralla treenailemaan. Bonolla on ihan hyvä seis-käsky.

Bono pääsi myös projektikoiraksi yhdelle kollegalle, joka opiskelee vapaa-aikoinaan Tampereen urheiluhierojakoulussa koirahierontaa, eli hierojallakin käydään nyt kerran viikossa.

Niki taas käy säännöllisesti Somerolla paimentamassa ja ostin ihan sarjakortinkin sille tiistaina, että tulee kans sit käytyä koko talvi! Siirryttiin talvikauteen ja sisätreeneihin lampailla ja siinä on omat kommervenkkinsä, koska äänihäiriötä on sisätilassa paljon. No Niki nyt ei sellaisista paljon välitä, niin kuin ei mistään muustakaan. Se vain menee ja tekee sen mikä on tarkoitus. Mitä nyt vähän saattaa joutua ihmettelemään kun lammas pissaa tai kakkaa.

Talven tavoite on, että sillä pysyy mielenkiinto hormonimyrskystä huolimatta lampaissa ja työskentelyssä, ei niinkään kakoissa tai muissa koiriss. Se on nimittäin kovin ystävystynyt paimenkoulun Wool-pojan kanssa, joka on 1,5-vuotias työbortsu ja hengailee koulutuslaitumella tavalliseti mukana. Välillä ne pääsee paimennuksen jälkeen kimpassa kirmailemaan ja ne leikkii todella nätisti. Nikillä ei olekaan sellaista tasaveroista muuta kaveria Bonon lisäksi, sillä Bonon kaverit tuppaa sitä alistamaan. Luppoaikoina treenaillaan tokoa Bonon oppien mukaan myös Nikolajevtshin kanssa.

Niki on kehittynyt kovasti, se noteeraa jo voimallisesti juoksuiset nartut niin, että vetämisen kanssa saa olla mama aika skarppina. Hyvin se kyllä kävelee taluttimessa, mutta tarkkana pitää olla. Se myös palautuu kotona nopeasti, vaikka hetken huohottaakin. Mutta ei se kiima jää sille siis päälle niin kuin Bonolla tuppas jäämään.

Niki on myös oppinut kulkemaan raput ylös ja alas, joten aina kun käytetään Nikiä yksin ulkona, se saa kävellä rappuset. Bonohan tietysti tietää tämän, ja se on muutaman kerran myös meinannut, että alhaalta ylös voisi tulla rappuja pitkin, mutta toistaiseksi rohkeus ei ole riittänyt. Sekin olis jo jotain siltä varalta, että joskus on sähköt poikki ja hissi ei kulje.

Bonon lihaksisto on kuitenkin kehittynyt viimeisen puolen vuoden aikana erittäin paljon. On sen takaosa edelleen ahdas, mutta lihaksia sillä on. Hieroja-Anu sanoikin, että "täällä karvojan allahan on koira" ja että "näillä reisillä on kyllä juostu". Läskiä ei kumminkaan ole yhtään. Colliet tuppaa olemaan kuulema karvojensa alla aika usein tosi vähälihaisia, mutta Bonsuli ei ole enää ihan kukkakeppi.

Mitäs muuta? Loma pidettiin ja pojat oli Miraclessa ja sinne ne voi viedä toisenkin kerran! Kun menin hakemaan niitä, ne käyttäytyivät kuin olisin käynyt kaupassa. Ei mitään hihkumista eikä murjottelua. Ei mitään! Ne olivat saaneet olla paljon ulkona vapaana metsäaitauksessa ja ruokittu oli kunnolla ja olivat kuulema käyttäytyneet hyvin. Tosi hieno ja vapauttava kokemus!

Molemmilla oli kyllä äijäenergiaa hoitolareissun jälkeen tuplasti enemmän kuin aiemmin ja Bonokin mielialat on olleet sen jälkeen ihan tapissa! Se ei ole noin uhkea ollut kastroinnin jälkeen lainkaan. Muutenkin näyttää siltä, ettei kastroinnilla ollut mitään muuta vaikutusta kuin se, että se tyttöjen perään kuolaaminen ja huohottaminen ja vinkuminen jäi pois. Nikin käyttäytyminen inspiroi sitä panemaan kumminkin aina paremmaksi ja merkkaamaan korkeammalle, pidemmälle ja kauemmas - ihan olympiahengessä.

Iltalenkit tehdään tällä hetkellä poikain kanssa erikseen, jotta saan opetettua Nikille vähän tottelevaisuutta ja sävyisää ulkoilua ja rauhoittumisasioita. Sama tietysti Bonollakin. Yhteisillä lenkeillä huomio suuntautuu helposti lauma- ja reviiriasioihin ja kiihtyminen tapahtuu niin paljon helpommin.

Ja niillä on ihan erilaiset kasvatukselliset tarpeet. Bono pelkää pimeää, joten sitä pitää rohkaista ja rauhoitella. Kyllä sen saa sadekelin iltalenkeistäkin nauttimaan, kunhan jaksaa sitä ensin 10 minaa vetää perässä. Nikin kanssa taas on haastetta siinä, että me ollaan yhdessä ja mama on se kivoin ja ainakin se, jota kuunnellaan. Niki on itsenäinen ja se palkkautuu hajuista ja omista tuumailuistaan, jos ei sitä opeta vetämään yhtä köyttä. Sen kanssa on nyt tapetilla sellaiset asiat, että kuljeskellaam yhdessä, rauhallisesti maman vierellä ja ohitetaan koirat vetämättä ilman namuja.

Se on kyllä kovin rauhallinen ja kärsivällinen luonteeltaan, vaikka onkin energinen ja työhaluinen koira, joten murheita mulla ei sen kanssa ole ollut. Mulla on vähän käynyt mielessä Nikin kehitystä seuratessa, että onkohan mulla käsissä unelmien once-in-a-lifetime -koira, mutta saa nähdä kuinka se kehittyy kun aikuiseksi tulee. Se on niin terve, hyvä rakenteeltaan ja hyvä päästänsä vielä toistaiseksi ainakin, että on kyllä lupaava tapaus. Se on vasta 10 kk, joten paha mennä ennustelemaan. Sekin, kuikna se käyttäytyy lampailla ennustaa kyllä hyvää. Se ei riehaannu, vaan jaksaa maltillisesti ajaa niitä ja vain tarvittaessa lisätä virtaa. Ja sen mieliala palautuu nopeasti tasaiseksi.

Mitään vaivoja ei ole kummallakaan ollut koko syksynä Bonon tassuvaivan jälkeen. Bonolla nyt on aina tietysti vähän lihasjännityksiä, mutta ei mitään kurjempaa. Toivottavasti sama jatkuisi. Mä toivon kovasti, että Bonon tilanne olisi nyt tasaantunut. Se on toisaalta hyvin suloinen ja kultainen koira, koska se tukeutuu sit ihmiseen niin kovasti, kun sillä on noita ongelmia ollut. Siitä on tullut sellainen lempeä kainaloinen ja superuskollinen perskärpänen.