Niki oli pentulaatikossa sisarusparven railakkain tapaus, mutta meillä on vissiin niin tasaisen tappavat olot, että siitä on tullut samanlainen kiltti kainaloinen kuin Bonostakin. Se on siinä iässä, että sen pitäisi vaan villiintyä, mutta tämä on kyllä tasaantunut.
Todistusaineistoa:
- se odottaa nykyään maaten, kun puuhataan ruokien kanssa sen sijasta että hyppisi ja haukkuisi
- se istuu ihan itse ja odottaa, että kaualapanta otetaan, kun tullaan ulkoa
- se ottaa katsekontaktin, kun hihna kiristyy ja meikä pysähtyy
- se rojahtelee kainaloon hakiessaan nukahtamispaikkaa
- se herättää mut aamulla samalla tavalla kuin Bonokin, asettautumalla kylkeen pötköttelemään
- se on keksinyt, että mamman sääriä vasten voi kiehnätä ulkonakin
- tänään se jopa (pienen kouluttamisen jälkeen tosin) istuskeli rauhassa samalla matolla, jota imuroin.
Joo. Mutta lampaista Nikolajevitsh on kiinnostunut, josta todisteena Satamon Marian kuvia viime lauantailta.
Juu ja sellainen tärkeä asia, että koska uusia hampaita on jo viljalti, tänään tarjoillaan iltaruuaksi broilerin siipiä. Bonsulin kanssa äsken haettiin Mustista ja Mirristä. Saas näkee, mitä siitä tulee. Onhan se jo rustoja sun muuta jyrsinytkin ja siipiäkin se on saanut valmiiksi jauhettuna, mutta onhan tämä jonkinlainen askel.
Ollaan nimittäin tultu Nikin kanssakin siihen pisteeseen, että ihan sekaruokaa jos syöttää niin ei sula enää samassa mahassa vaan ripulille pukkaa, joten siirtynee ruokinta raakaravinnon suuntaan. Ja on itse asiassa jo siirtynytkin. Bonsulillakin nimittäin alkoi olla päivittäin närästysyökkäilyä neusta ja nappuloista. Ynnä lisääntyvää haluttomuutta ruokailuun, ymmärrettävästi.
Nyt kun on raakamuonat kupeissa, ruokailu näyttää olevan taas viehättävämpää.
