Edustuskuvat

Hienot sivu- ja pääkuvat Nikistä sekä muista Turussa tavatuista sisaruksista voi käydä katsomassa tuolta:
http://snowpaw.galleria.fi/kuvat/Colliepentueet/A2-litter/4kk/

Kesälomalla

Käytiin eilen Turussa Nikin pentuetapaamisessa ja kun sääkin suosi, oli olo kuin kesälomalla. Täytyy tunnustaa, että mama oli taas vissiin vähän huumaantunut pennuista ja colliekauneudesta, sillä tykkänään unohdin ottaa kuvia koko porukasta.

Maisasta ja Rockysta (vai Rokista?) ei siis ole yhtään kuvaa! Ruusasta ja Frodosta sen sijaan on. Sormusten herroista on muuten Bononkin kennelnimi Oropher.

Bono oli melko tohkeissaan, kun pääsi juoksemaan pentujen kanssa.


Sitä collielle tyypillistä lämminverihevosen liikehdintää nähtiin eilen, sulavaa, hulmuavaa ja tyylikästä, kuinkas muuten.


Frodo ja Ruusa.


Hamelnin pillipiipari.

Bono oli muuten pentujen kanssa tosi hienosti, mutta kun sen piti vartoida ja olla isäntä niin se kiihtyi sen verran ylikierroksille, että se intoutui Frodoa pitämään vähän turhan houkuttelevana. Ilmeisesti Carmenin hajut sitä kiihdytti. Sekä se, että aidan takana kukkoili yksi 2-vuotias corgi-uros, jolle piti esitellä kuka on kuka.

Paikalla oli Ossin, eli Bonon isän tuntevia ihmisiä ja he tuumasivat, että Bono on kovasti isänsä oloinen jeppe.


Frodo, ei ihan pelkästään veljellisen kiinnostuksen kohteena.



Hymyt on näinä päivinä jo melko harvahampaisia.

Bono esitteli kakruille myös taitojaan. Näin pissataan puusta poispäin.



Pampuoloista otettiin kunnon edustuskuvatkin ja ehkä saamme ne jossain vaiheessa eetteriin. Nikistä tuli mahdottoman hienot kuvat!



Matkan jälkeen syötiin syömättä jääneet eväät ja nukuttiin aamulla tosi pitkään. Tai siis emäntä nukkui. Koirat nimittäin herätti mummin aamutuimaan, joka kilttinä ihmisenä ulkoilutti nelijalkaiset. Melko viksuja koiria!

Lomittaja

Mulla on tiedossa 100 %:sesti luotettavan nuoren neidin yhteystiedot, jos tiedät että joku tarvii koiralle hoitajaa loma-ajaksi. Hän on 16-vuotias ja tottunut koiriin. Kotonakin on koira. Taustatuesta löytyy esim. kyyti, jos pitää koira viedä vaikka lääkäriin.

Voin antaa yhteystiedot ja kertoa lisää osoitteessa eija piste lindqvist ät helsinki piste fi.

Sukuloimassa

Tavattiin tänään Bonon siskoa Oonaan sekä Oonan tytärtä Suzaa, joka on vähän nuorempi kuin Niki ja on Nikille sukua myös paitsi Oonan kautta myös Willyn kautta, joka on Nikille isoisä ja Suzalle isä.

Hyvin läheistä sukua siis ja kyllä näissä viikareissa onkin paljon samaa. Mutta eipäs mennä asioiden edelle.

Sisarukset tietenkin nauttivat toistensa seurasta, kuten ennenkin. Ja kävivät vuoroin toistensa emäntien namipussuikoilla.


Niki siellä, missä kuninkaatkin käyvät yksin.

Ja paita ja peppu ovat erottamattomat, kuten aina.


Tasatahtia lykitään, se on meidän strategia tänään.

Niki ja Oona ystävystyivät myös välittömästi. Ihanaa olla näden koirien kanssa, kun se yhteiselo on kertakaikkisen sävyisää. Ja miksei olis, kyllähän nyt sukulaisdaameille pitää parhaat puolet esitelläkin.


Näytähän vähän tädille (joka siis tässä tapauksessa on veljen tytär), että mitenkä irtoo.

Henri on kaikkien koirien suosikki-ihminen.


Henrillä on siis jotain tekeillä... Äkkiä katsomaan!


- Älä noin sitä laita.
- Eiku toisinpäin.
- Ai mitä, kuka, hä?

Pieni väki löysi myös yhteisen sävelen. Vaikka Niki on Suzaa vähän isompi, pikkulikka ei jäänyt kyllä puhdissa yhtään kakkoseksi, päinvastoin!

- Hämätään noita, ne luulee että ollaan ihan död. Livahdetaan sit kulman taakse!

Äiti ja tytär. Tytär vain on varastanut äitinsä turkin ja vienyt sen ilmeisesti kaniin.

Tässä vähän tätä sukulaisrakkautta. Kasan alimpan Oona. Ilmeisesti kaikki Bonon ja Oonan pentueesta on aivan superhyvin pentujen kanssa. Oonakaan ei ole Suzaa yhtään ojentanut ja antaa Nikinkin temuta samalla tavalla kuin Bono.

Musikka

Totesin, että taiteilijoilla on muusat, mutta mullapa on musikka! Niki lämmittää mun paikkaa, kun nostan peffani ja pidän taukoa töiden lomassa. Toinen musikka loikoilee mielellään polvitaipeen tuntumassa, kun mama räpistelee tietsikkaa. Tuntuu myös lipovan varpaita.

Nikin korvien muotoilu on siirtynyt uudelle vuosituhannelle. Sain korvapainosalvaa ja tänään muoto muistuttaa lapukan korvia, kun tuli vissiin laitettua painoainetta liikaa. Ensin näytti että ei riitä ja sit tulikin liikaa. Epäonnistunut liimaaminen saattoi vähän haitata asiaa ja sen hahmottamista. No, antaa nyt asettua ja säädetään taas.

Meillä on taas paljon ohjelmaa tiedossa. Tänään tavataan Rommia. Sunnuntaina käydään Bonon Oona-siskon luona ja toivotaan, että Nikin serkkutyttö ja Bonon siskontyttö Suza olis myös paikalla! Maanantaina taidetaan ajaa Turkuun asti sukuloimaan, jos vain työasiat sallii, eikä moottoritiellä sada jalkarättejä.

Äksöniä!

16 vk 13 kg

Hyvä purenta, kaikki muutenkin kunnossa. Mainitsin lempieläinlääkärillemme silmäasiasta ja hän totesi, että nyt on niin paljon pölyä ilmassa, että hän on huomannut, että melkeinpä kaikilla alle vuotiailaa koirilla näyttää olevan räkäklimppejä silmissä. Kostealla pitää pyyhkeillä. Tulehdusta ei kumminkaan ole. Onpahan nyt sekin asia todennetu.

Nikistä saattaa tulla vähän isompi kuin Bonosta. Se näyttää olevan koko ajan reilun kilon isompi kuin veljenpoikansa (= Bono) samoihin aikoihin. Olen hiukkasen rajoittanut sen syömistäkin. En sillä tavalla, että pitäisin sitä nälässä, mutta se repsukka on niin ahne, että syö niin paljon että oksentaa yöllä, jos annan sen syödä omin nokkineen mahansa täyteen.

On siis maltilliset annokset ja lisätarjoilu harkitaan tapauskohtaisesti. Silti se oli kasvanut 5 kiloa neljässä viikossa!

Kirkkaat silmät

Silmien kirjkkaus jatkuu, Nikillä. Naamapesu oli tässä kriitillinen faktori.

Mammalla sen sijaan silmiin on palannut kirkkaus, sillä yhteisessä kaulanarussa olleet naksutin ja tuomarinpilli, jotka olivat kadoksissa monta monituista päivää, ovat löytyneet.

Sisuunnuin eilen ja kääntelin kengätkin nurinniskoin ja sieltähän se koulutuskombo löytyi. Emännän talvikengästä.

Molempia tarvitaan, sillä hitaanpuoleista on luoksetulo nykyään (pilli) ja siihen on saatava vähän säpäkkyyttä. Istuutuminen on samaten sellaista vanuttunutta veivaamista, etten osaa saada siihen vauhtia muuten kuin naksuttamalla. Kun naksauttaa heti, kun peppu alkaa vajota, istumiseen tulee 100% lisää motivaatiota, eikä se yhtäkkiä tunnukkaan sulkeisharjoitukselta.

Sellaista mä tässä vielä olen ihmetellyt, että miten on mahdollista, ettei Veikko Huovinen ole maailman kuulu kirjailija! Ei ole kustantaja ollut vissiin ihan hereillä? Luen Huovisen novellia Lemmikkieläin enkä keksi yhtään argumenttia, millä perusteella esim. Vonnegut olisi parempi tai ansiokkaampi kuin Huovinen.

Tänään on Nikin eläinlääkäripäivä, hän täyttää 16 viikkoa ja on käytännöllisesti katsoen sisäsiisti. Eilen ja toissapäivänä tuli vain yhdet pissat sanomalehdelle, muuten kaikki ulos. Neljä ulkoilulenkkkiä.

Jänskättää, paljonko pikkupampula painaa! Voishan tuon tietysti kotonakin punnita...

Selityksiä

Ollaan saatu selitys sille, miksi Heinolassa koirain suhteet osoittautui tulenaroiksi: Inkalla alkoi eilen juoksu. Voi Tupua ja Nikiä, jotka joutuivat myrskyn silmän. Eivät varmaan oikein ymmärtäneet, mikä niihin iski.

Toiseenkin kummastuksen aiheeseen on löytynyt selitys. Nikin simät on vähän rähmineet, vaikka ne näyttää muuten ihan terveiltä. Olen pyyhkinyt niitä iltaisin kostutetulla vanulla, että saa pölyt pois ja sehän auttaa vähän. Eilen totesin silmiä pyyhkiessä, että naamassa oli joku tahra ja huitaisin sen siitä mennessä. Vanulappu tuli ihan mustaksi ja totesin, että koko naaman saa pyyhkiä kostealla ja pyyhinpä saman tien Bononkin naaman. Nyt on niin paljon pölyä ilmassa, että sitä näköjään kertyy muuallekin kuin tassuihin.

Tänäaamuna olikin silmät ihan kirkkaat.

Löpsö viikonloppu

Me käytiin perjantaina Heinolassa ja Bono oli niin ankara 5-vuotiaalle kuurolle spanielipojalle, että joutui viettämään aikansa erikseen. Inka puolestaan, jolla on ollut ikimuistoinen nautintaoikeus Bonoon, oli niin äksy Nikille, että Ippulikin sai nukkua autossa. Onneksi se on niille toinen makuuhuone.

Ihan putkeen ei siis kaikki aina näköjään mene, kun on kaksi urosta ja olosuhteet vaihtelee, mutta ne kyllä jaksoivatkin nukkua sikeästi, kun käytiin reippaalla metsälenkillä.

Eilen pidettiin sadepäivää ja koirat sai enimmäkseen köllötellä, mutta tänään ollaan taas reippailtu. Metsän antimia tällä kertaa olivat pari valokuvaa, joista toinen päätyi blogin otsikon taustalle ja toinen tänne.

Miksei aina

... vois olla perjantai? Freelanserin hommassa on kaikista parasta, kun saa hommat torstaihin mennessä pakettiin ja saa pitää perjantain vapaapäivänä. Se on niiiiiiiin juhlaa!

Tänään on sellainen perjantai, ja me ajaetaan poikain kanssa Heinolaan. En tiedä onko maailman viisain strategia viedä hönöt surutaloon, mutta siellä asuu koiraihmisiä ja jos koirat ei käy rasitteeksi, niistä voi olla vähän iloa. Saa nähdä. Ja tavataan me siellä originaali tyttöystäväkin! Inka-sheltti on avokkinsa Tupun (kingcharlesin spanieli) kanssa myös paikan päällä, joten tiedossa saattaa olla hiukan hurlumheitä.

Eroahdistusoireiden siivittämänä me ollaan nyt ulkoiltu Nikin kanssa ja opeteltu leikkimään ja pitämään hauskaa kahdestaan. Rättileikistä se alkoi, seuraava edistysaskel oli, että eilisaamuna Niki leikki mun kanssa kepillä ja suostui jahtaamaan sitä sekä hakemaankin sen. Illalla se hiffas jo senkin, että kepistä voi taistella! Voi mä olen tyytyväinen! Mama ei olekaan enää pelkkä ruokapalvelu ja lämmin kainalo, vaan sen kanssa voi pitää hauskaa! Tätä pitää jatkaa. Kosketuskepin seuraamista vasemman polven tienoilla- ja luoksetuloharjoituksia sekä kontakti- ja maahanmenoharjoituksia on jatkettu niin ikään.

Tässä on sekin hyvä puoli, että kun meillä on kahdenkeskisiä juttuja niin ei käy niin, että Niki jäisi jotenkin kakkossijalle emännän sydämessä. Oikeasti se on ottanut paikkansa, joka on ihan yhtä suuri kuin Bononkin paikka, mikä on ilahduttavaa. Ajattelin etukäteen, että voiko toisen koiraan saada yhtä hyvän suhteen kuin ekaan, jonka sija sydänkäpynä on niin vankka. Mutta kyllä se vain tapahtuu. Ja olihan se kissojen kanssakin sama homma. Ne oli erilaisia, mutta yhtä rakkaita. Elikot on vielä niin viksuja, että ne osaa ottaa oman huomionsa vuoronperään. Ei tule kilpailua ja keskinäistä kränää!

Se on tietty pidettävä huoli, että myös Bonon kanssa on kahdenkeskisiä juttuja. Mepä käydään urheilukentällä ja vetäydytään oven taakse tekemään fysiojuttuja ja sen sellaista! Ippuli saa silloin tulla toimeen omillaan.

Kiintymyssuhteen (on ollut pari varhaisen vuorovaikutuksen projektia työn alla, joten termit on hallussa :) kehittymistä edesauttaa kyllä kovasti se, että puuhailee koirien kanssa erikseen ja ottaa ajan niiden kouluttamiseen ja niiden kanssa leikkimiseen - siis erikseen. Kakkoskoiran on selvästi huomattavan helppo ottaa isäntä johtavasta koirasta!

Eroahdistuksen eteen ollaan tehty sitäkin, että ajaetaan autolla tottisareenalle ja molemmat joutuu odottamaan autossa vuoron perään. Kai se räyskytys sit loppuu, kun ne tottuu siihen. Työvuorossa oleva piski kyllä kiinnostuu palkasta ja tekee töitä sen saamiseksi ennen pitkää aikansa vauhkottuaan, joten täällä päässä ei olla ollenkaan synkkiä tämän asian suhteen.

Muuten on nyt sellaiset ajat, että Niki alkaisi olla melko sisäsiisti ihan sellaisilla työssäkäyvän ihmisen ulkoilutusaikatauluilla, jos vain emäntä on kärppänä, eikä kupsastele turhia esim. aamulla. Muuten tulee pissat paprulle, juuri siinä vaiheessa kun on kengät saatu jalkaan.

Ramsekselle jäi aikanaan sellainen tapa joksikin aikaa, että se oli muuten sisäsiisti, mutta talutin kaulassa kusaisi kuitenkin oven eteen. Siitä sen vierotti persialasikissamme Wiljami, joka kerran lammikon äärellä veti sitä avokämmenellä pitkin poskia. Siihen jäi Ramseksen sisälle kuseskelu. Nyt ei ole tällaista kasvatusapua talossa. Itte pitää tsempata.

Virallisesti 2 v.

Oltiin taas kameralenkillä Maken kanssa ja Bono osoittautui erittäin kuvaukselliseksi. Tai sitten velipoika on tullut sinuiksi uusien laitteidensa kanssa ;))) Pari erityisen upeaa otosta nimittäin koitui Bonsulista tuolta matkalta saaliiksi. Niitä voi katsoa napsauttamalla suurempina.

Tämä on nyt uusi virallinen 2-vuotis kuva. Ehkä sen metsästyksen voi nyt tähän lopettaakin, sillä tämä on maman mielestä paras kuva, joka Bonosta on otettu.



Vaikka mitään vikaa ei olen kyllä tässäkään (kieli kruunaa koko komeuden):



Ippulikin näyttää kyntensä.



Mutta hönö mikä hönö.





Ja niin väsynyt.


- Saank mä nojaa sun rintaan?
- Be my guest.*
-----
*Vaikka Niki puhuu turkua ja Bono irkkua, he ymmärtävät toisiaan oikein hyvin, kuten kuvasta näkyy.

Eroahdistus

Ilmeisesti Bonosta ja Nikistä on tulleet paita & peppu tai majakka & perävaunu, sillä eiliset mamman innolla tekemät peltojäljet menivät niin vituralleen kuin olla ja voi, koska jätkät vain huusivat toistensa perään. Erityisesti, kun Bono odotti ja Nikin piti tehdä makkarajälki, Bono riehui puhun kytkettynä eikä suinkaan maannut sievästi maassa, kuten oli tarkoitus. Ja Niki ahmatti vähät välitti maahan kylvetyistä broilerin sydämistä vaan ULVOI Bonon perään!!!

Aamulla tapahtui sama, kun oltiin lenkillä kimpassa ja Reetta lähti Bonon kanssa eri suuntaan, sillä minä jäin kouluttamaan Nikiä talutinkävelemisen jaloon taitoon. Oi ja voi sitä ulvontaa ja teutarointia. Kun se viimein tyytyi osaansa, se oli ihan masentunut ja surullinen! Laahusti vain kotiin päin ja välillä istahti maahan.

Mä pääsen Nikin kanssa niistä asioista helpolla, joiden kanssa kamppailin Bonon kanssa, mutta nyt ilmaantuu siis uusia, ihan erilaisia probleemeja ratkottavaksi.

Muutenkin Bono on nyt vähän rauhaton, sillä Jessican juoksu onkin nyt (Bonon kaukaasialainen mielitietty). Samoin yhdellä toisella mukavalla tyttökoiralla on juuri nyt juoksu. Ne ja yksi eläkkeellä oleva tervumummeli (Oona nimeltään) onkin melkein ainoat koirat, joita me haistellaan ja tervehditään. Bonon leuat väpättää jo, kun se tulee herättämään mua aamulla! On niin hemaisevaa.

Illalla tehtiinkin sitten lenkit erikseen, ja Nikin kanssa leikittiin pariin otteeseen vanhan käsipyyhkeen saalistamista. Se syttyi leikkimiseen vieheen kanssa ihan eri tavalla kuin patukan tai pallon kanssa. Rätti oli suorastaan vastustamaton ja se ihan villiintyi! Very good.

Maanantairaportti

Pojat oli eilenkin ihan reippaita, vaikka aamupäivällä vielä uni näytti maistuvan hyvälle. Käytiin iltapäivällä urheilukentällä. Ensin Nikin kanssa tehtiin luoksetuloja ja koitin leikittää sitä patukalla. Täytyy sanoa, että tässä vaiheessa vielä lelu jää kakkoseksi, jos on ruualla aloitettu.

Täytyy koittaa sytytellä sitä saalisviettiä rätillä. Mä olen vähän kaavaillut Nikille palveluskoirauraa, ja saalisviettiä sillä on, mutta laumajärjestys taitaa tehdä sen, että kun ne leikkii yhdessä, Bono juoksee pallon perässä ja Niki Bonon perässä. Se ei "uskalla" motivoitua leluista kovin reippaasti. Täytyy tehdä sille sen takia omia harjoituksia yksin.

Luoksetuloja tehtiin Nikin kanssa, pyrin siihen, että se istuisi koko ajan lähemmäs. Toinen asia, mitä eilen harjoiteltiin oli maahanmeno. Se tuppaa nyt tarjoilemaan sitä istumisen kautta. Toistaiseksi olen kumminkin tyytyväinen, kun se tietää mitä maahan meno tarkoittaa ja menee maate :) Mutta kriteerit kasvaa! Kovin kauan tuota ei passaa sallia, ettei jää tavaksi.

Kolmas asia, mikä on Nikin ohjelmanumerona, on kosketuskpin seuraaminen, mutta sitä me ei tehty eilen ulkona. Sit mä myös palkkaan sitä ahkerasti siitä, kun se kulkee polven kohdalla ottaen kontaktia. Sitä me tehdään ihan talutinlenkeillä, kun ollaan liikkeellä kaksistaan.

Bonon kanssa sen sijaan tehtiin perusasentoa ja seuraamista niin, että lyhyet seuraamiset vuoroin tavallista kävelyä, hidasta kävelyä ja juoksua. Tämä kuuluu meidän fysio-ohjelmaankin. Koitin vain tehdä tosi lyhyet treenit niin, että harvoilla namipalkoilla ja sit ihana ja raisu lelupalkka vapautuksesta. Nämä on nyt ensisijaisesti asenneharjoituksia, mutta samalla vähän hinkataan perusasennon paikkaa ja istuutumisen nopeutta sekä sitä kaivattua takaosan hallintaa.

Kokeiltiin myös yksi nouto sekä liikkeestä istumista ja maahan menemistä. Että miten ne menee. No, se tekee ne, mikä ei ole hullumpi juttu melkein vuoden treenitauon jälkeen, mutta motivaatiota, vauhtia ja intoa niihinkin on kehitettävä. Ihan tekniikkaa mun pitää treeenata, sillä se jäi maate vähän sen näköisenä, että ymmärsinks mä nyt oikein! Lopuksi vielä tehtiin yksi paikkamakuu, mikä menee kyllä häiriöttömissä oloissa oikein hyvin.

Bonon kanssa ollaan selvästi siinä tilanteessa, että tiettyjä juttuja voi alkaa pikku hiljaa treenata häiriössä.

Ja haaveissa siintelee jo jäljen tekokin! Meilläpäin alkaa olla lumet sen verran vähissä.

Virven kuvakavalkadi

On tuolla: Huiman ja Tomeran merkintöjä

Ulkoiluviikonloppu

Viikonloppu sujahti reippaan ulkoilun merkeissä. Lauantaina oltiin koirametsässä ja koirat oli mukana sitä seuranneella kauppakierroksella. Niki pääsi mukaan Murren murkinaankin. Illalla viihdytettiin vieraita, mutta sunnuntaina lähdetiinkin itse kyläilemään.

Tavattiin Hyvinkäällä porokoiratytyöt Huima ja Tomera sekä 5 kk ikäinen trikkicolliepoika Remo. Remo ja Niki on niin samanoloiset naamasta, että heti piti illalla tsekata, onko yhteisiä sukulaisia. No, onhan siellä amerikansetä Hawkeire's Spirit of Barksdale, joka on meidänkin kollien sukutaulussa. Että sukulaisopoikia.

Tehtiin koko porukka yhdessä reipas tunnin metsälenkki ja se oli Nikille siinä jaksamisen rajoilla. Vähän piti ennen autolle tuloa pikkupmpulaa kantaa. Emäntien kahvistellessa pojat rauhoittuivat pötköttelemään. Rauhoittumista edesauttoi varmaan melko merkittävästi se, että tytöt olivat pihalla tarhasssa :)

Mulla ei ollut kameraa mukana, mutta veikkaan, että Huiman ja Tompan blogiin ilmaantuu mehevä kuvareportaasi piakkoin.

Päivän jännitysmomentin aiheutti hangessa kangisteleva kyy, jota koirat eivät onneksi bonganneet.

Nyt back to bisnes. Ja jos koirat tekee tänään muuta kuin nukkuvat, saavat kokeilla urheilukentällä tottelevaisuutta!

Iloinen mama

Ollaan jo aloitettu tämän kevään tottistreenit ja korkattiin pääsiäisenä Viilarin kenttä. Bono oli siellä ihan sekona, ja siinä treenissä riitti, että sai sen ylipäänsä pysymään nahoissaan ja tekemään sitä, mitä pyydettiin. Eipä me tehtykään muuta kuin perusasentoja ja pari noutoa. Palkaksi pöydälle hyppäämistä ja lunta oli kainaloita myöten ja se oli märkää.

Nikin kanssa tehtiin vain muutama luoksetulo ja leikittiin. Onnistumisen tunne ei ollut valtava, varsinkin kun sain vielä auton peräluukusta ohtaan ja Niki karkasi autosta ilman lupaa. Se sai kyllä pikakyydin takaisin konttiin ja sen jälkeen se ei ole karkaillut.

Mutta tänään oli ihan toinen meininki! Bono on jo päivänä muutamana jäänyt sen näköisenä meidän naapurin hiekkakentän laidalle kuikuilemaan, että mentäis, mama, mentäis, pliis. Tänään mentiin.

Pampula teki aivan erinomaista seuraamista, pari hienoa noutoa ja vielä lopuksi erittäin skarppia ja varmaa paikkamakuuta. Parasta oli, että se nautti aivan mahdottomasti ja vaikka kentälle kuului koirien haukkumista, se ei välittänyt siitä. Se oli mulla lyhyessä koulutushihnassa, siis käytännöllisesti katsoen vapaana. Tämän fiiliksen, kun saisi siirrettyä muillekin kentille!

Täytyy nyt muistaa tehdä muutamia todella hauskoja treenejä ja opettaa sille, että tämä on sitä aivan mahtavaa tottista. Aina pitää muistaa sanoa se sana ennen treenin alkua. Jospa se hauskuus tulisi osaksi sitä sanaa tai päinvastoin tai mitähän mä nyt ajattelinkaan... Noudoissa se juoksi reippaasti ja istuutui mun eteen eikä irrottanut kapulasta ennen kuin kiitos-sanalla. Löysästi se oli kyllä suussa, mutta sama se. Hyvä kauden käynnistys joka tapauksessa.

Käytiin vielä reenin päätteeksi lenkillä ja kun tassut oli pesty ja venytelty, lähdettiin Nikin kanssa samaan paikkaan. Sen kanssa tehtiin luoksetuloa ja kosketuskeppiä, koitin myös saada sitä leikkimään. Narun päässä oleva kongi osoittautui hedelmälliseksi tässä suhteessa. Ai niin. Ja kun Niki tiesi, että mamalla on broilerin sydäntä taskussa, se teki suorastaan kelvollista alkeisseuraamista, kun palkkasin sitä pitkin lenkkiä rauhallisesta sivulla kävelystä, jota koristi soma katsekontakti. Peijakas!! Kyllä mamma nyt hyrisee.

Joo, että olis tätä harrastustoimintaa. Mitenköhän sinne varhaiseläkkeelle pääsis, kun ei olis oikein aikaa papereita rapistella?

Torstain kuvia

Tässä eilisiä Maken koirametsässä ottamia kuvia.

Toimintatorstai

Mamalla on kinostunut töitä, mutta siitä huolimatta ehdittiin tänään koirametsään sekä Nikin leikkikouluun. Leikkikoulussa oli tänään muutakin kuin leikkiä ja laulua, sillä harjoiteltiin pöydällä seisomista ja Sirkku-ope harjoitti sitä kopeloinnille ja hampaiden katselulle.

Pienen pienet kulkuset löytyivät kuin löytyivätkin. Ne on vielä kovasti pienet, mutta laskeutuneet pussukoihinsa jo iät ja ajat sitten. Hampaiden kanssa oli vähän harjoittelua, mutta kyllä se kunnon herkuilla siinä helpommaksi kävi. Muuten pöydällä pasteeraaminen meni okein mallikkaasti.

Tätähän en ole Bonolle kyllä sit opettanut...

En olisi uskonut, kun hampaitakin harjataan ja minä katson sen suuhun varmaan monta kertaa päivässä. Mutta vieras on vieras.

Bonon kanssa taasen tehtiin vaikeampia fysioharjoituksia ja ne reenit menee ihan tottiksesta, kun niissä on opeteltava vaikeita ja uusia asioita.

Hienoja kuviakin meillä on, sillä hovikuvaajamme Make oli metsässä mukana. Hoksais ny vielä, miten ne sielät picasasta ladattiinkaan. On tätä harjoiteltu ennenkin, mutta kun aina pitää opetella erikseen uudestaan :(

Hampaat

Oliskohan piakkoin alkamassa hampaidenvaihtoviikot? Niki haluaa koko ajan jyrsiä jotain ja välillä se ulvahtelee ja vetelee tassuilla pitkin suupieliä. Hän on siitä vekkuli kaveri, että ilmaisee kyllä kaiken, mitä kropassa tapahtuu. Filmitähtiainesta. Tämä piirre tekee emännöimisen helpoksi, kun aina tietää tasan tarkkaan, mitä sille kuuluu!

Meillä on ollut aktiivinen aamu, kun noustiin kuudelta ja käytiin jo ennen seiskaa hakemassa Kennelrehun autolta kuukaudeksi taas muonaa. Koska Sotungin metsämaastot oli siinä lähellä niin tehtiinkin aamulenkki metsässä. Kasilta oltiin kotona keittämässä kahvia ja nyt Bono makailee vatsurinsa vieressä ja Niki jyystää rustoa.

Maman pitäis tarttua rivakasti töihin, mutta täällä sitä vain vielä viihdytään...

Terapia toimii

Ihan ekana: Bonosta on tullut toistamiseen eno! Roosa-sisko pyöräytti kahdeksan vahvaa pentua pääsiäisenä. Niitä pääsee varmaan katsomaan tuolta Valkoniityn kennelin pentusivulta ihan pikapuoliin. Onnea ihan mahdottomasti!

Meillä taas tapahtuu sellaista, että Bono kävi tänään toista kertaa fysioterapiassa ja takapään kunto on kohentunut huomattavasti. Ensinnäkin kipeitä lihaksia ei ole enää kuin yksi lantion alueella. Viimeksihän sillä säteili kyljistä, lavoista ja selkälihaksista väristyksiä, kun niitä palpoi.

Ahkera kotiharjoittelu on hiukkasen parantanut takaosan koordinaatiota, ja Bono mm. kävelee rappuset nyt rauhallisesti, se käyttää takapäätä luontevammin eikä aina hyppää tasajalkaponnistuksella. Se myös tekee harjoitukset itse, eikä vain anna mun tehdä niitä tai jopa vastusta niitä!

Sen käynti- ja juoksuliikkeet näyttää joustavammilta ja hiukkasen on takajalkojen ahtauskin helpottanut. Koira on selvästi paremmalla tuulella ja vähemmän varuillaan kuin aiemmin ja se näkyy mm. sellaisena, että ohitukset tuppaa sujumaan jo 95 %:sesti ilman, että tarvii mitenkään kommentoida tai esitellä kukkoiluasentoja.

Se ei reagoi ja ota häiriötä ihan kaikesta, mitä kuuluu ja mikä liikkuu. Se myös silloin tällöin vähän venyttelee taas itse, kun se on jo oppinut, ettei se välttämättä satukaan! Ilmeisesti venyttely on tehnyt kipeetä, kun ei se sitä ole harrastanut juuri lainkaan.

Mitä opimme tästä? Ainakin mä olen oppinut sen, että käytösongelmat on kyllä vahvasti yhteydessä fyysisiin ongelmiin, jotka voi olla melko huomaamattomiakin. Tajusin, kuinka heikko sen takaosa on vasta, kun alettiin tehdä kotona harjoituksia. Ne piti ensin ihan opetella tekemään, kun ei ne menneet luonnikkaasti. Ja kysymys ei ole mistään akrobatiasta vaan ihan perusjutuista, jalkojen nostamisesta, istumisesta, hallituista askelluksista jne.

Sit mä olen oppinut, että kannattaa reagoida ajoissa. Fysioterapeutti kertoi, että usein koirat tulee niin krampissa vastaanotolle, että kestää iät ja ajat, ennen kuin päästään edes alkusyyhyn kiinni, koska krempat kertautuu ja krampit leviää alkuperäisen ongelmakohdan ympärille ja koko kroppaan. Tassujen paleltuminen varmaan heitti tämän ongelman överiksi, mutta oli se siellä jo olemassa. En olis ehkä hoksannut mennä vieläkään, jos tilanne ei olis mennyt niin pahaksi tassujen kipeytymisen takia.

Kerran vielä mennään ja nyt on vähän vaikeutettu reenejä. Kattotaan, mikä tilanne on taas toukokuussa. Ollaan paimennuskauden alkaessa tosi iskussa!

Leikkikoulu

Enstenä pari kuvaa torstailta, kun oltiin Bonon kanssa koirametsässä. Kaverina oli espanjan vesikoira Teppo.




Toistena, pari kuvaa Nikin leikkikoulusta. He ovat ystävystyneet labbisjätkä Mokan kanssa niin hyvin, että emännät vaihtoivat puhelinnumeroita.

Lelupalkka

Tässä nyt se lupaamani video, kun treenattiin lelupalkkaa.

Tämä pätkä otettiin, kun takana oli yksi oikein hyvä sessio, ensimmäinen ikinä. Demottiin vähän, mitä oltiin tänään opittu, kun paikalla sattui olemaan kuvaaja. Koirat vain oli vähän väsyneitä ja se on mamma, joka enimmäkseen riehuu. Mutta siinä mielessä ihan hyvä edistysaskel, että lelupalkka toimii noille, vaikka otetaan vain tällaista olkkaritottis leikkiä.

On nimittäin ollut niinkin, että Bono on aimmin saattanut tällaisessa tilanteessa pyrkiä omimaan palkan mustasukkaisesti itselleen.

No, tässä tosiaan mama riehuu eniten, ja koirat on vähän väsyneitä tapauksia, mutta kyllä pojillakin hännät näköjään heiluu!

Ylensyönyt

Sellaista politiikkaa olen harjoittanut ravitsemuksen suhteen, että Bono saa ruokaa aina, kun Nikikin, ettei tarttis olla mustasukkainen ruuasta. Sellaista taipumusta oli nimittäin aluksi.

No, nyt aletaan olla siinä pisteessä, että Bonon ruokahalulle on kertakaikkiaan tullut stoppi. Aamupäiväkupilla se katseli mua, että pitäiskö vai eikö ja kuuliaisesti se sen tyhjensi, kun sanoin heleällä ja kirkkaasti kuuluvalla äänellä "ole hyvä" pariin otteeeseen.

Nyt, kun Nikillä oli vielä selvästi hiukajainen ja jälkiruuan tarvista, kaivoin sille rustoluun pakastimesta. Bono katseli etäisyyden päästä ja käänsi selkänsä, että älä vaan mulle tarjoile mitään.

Niki viihtyy luiden kanssa hirveän hyvin ja jos vain jotakuinkin suuhun sopivia luita on tarjolla, luvattomien kohteiden jyrsiminen jää heikonlaiseksi. Muutenkaan se ei ole tehnyt mitään tuhoja, mutta luita ja puruleluja sille on kyllä tarjoiltu ahkerasti. Niiden kanssa se hyvin viihtyy. Jos se kantaa kengän keskilattialle ja alkaa sitä mutustaa, se uskoo, kun sanoo "ei". Helppo kakara se kaikin puolin on.

Ylensyöttämisestä huolimatta Bono ei ole lihonut. Pieni, tuskin havaittava ihrakerros, on kylkiluiden päällä, mutta hyvin minimaalinen se on. Mutta sen vastapainoksi paskaa tulee kyllä varmaan useita kiloja päivässä. Ei ole kaunis näky sekään, voin vakuuttaa.

No, palataan kohtuuteen tässä jossain vaiheessa. Ehkä Nikiltäkin kohta voisi ottaa kolmannen aterian pois, kun se saa kuitenkin luista ja koulutusnameista lisäravintoa ja -energiaa. Aamuruokailua on jo hilattu puolen päivän tietämille, katsotaan jos joku kerta saisi iltaruuan jätettyä jo pois. Kattellaan.

Jos tällä menetelmällä saa kitkettyä vanhemman koiran ruuanvahtaamisen kuriin niin hyvä homma. Juurikaan muita mustasukkaisuusaiheita ei ole ollut. Hiukkasen huomiosta joskus saattaa tulla pitkiä katseita, mutta sen pystyy hanskaamaan toisin menetelmin.

Video on latautumassa ja kuviakin taidan alkaa tässä käsitellä, että jonkun sortin päivitystä tulee taas ehkä piakkoin. Ihan varmaksi ei voi vakuuttaa, kun ajateltiin lähteä porukalla katsomaan, onko kasvimaalla vielä paljon lunta ja miten asiaa voisi alkaa edistää. Ehkä ainakin jotain urean tyyppistä typpilannoitetta voisi paikoin jo annostella?

Kesäkausi

Kesäkausi on alkanut.

Niki osasi pissata muualle kuin hankeen! Se oli pikku pakko, koska hanget alkaa olla goodbye. Bono on löytänyt ne tietyt kuusenalusten kesävessat, mamma on luopunut toppahousuista ja -takista ja lenkkeilee nyt kävelykengissä ja fleecessä ja mitäs vielä? Niin oli eilen kaunis ja vappuinen sää, että käytiin Nikin kanssa ensin kaupunkikierroksella ja postissa, jonka jälkeen lähdettiin Bonon kanssa koirametsään. Teppo soitettiin kaveriksi ja niinpä me viihdyttiin metsässä kaksi tuntia. Heini sanoi aina ajatelleensa, että Bonosta tulisi hyvä toko-koira ja hitsi vieköön, innostuin ihan kamalasti taas tottelevaisuushommasta. Herkässä on toi syttyminen, jos kohta sammuminenkin!

Mutta totta se on. Nyt kun Bono alkaa olla rauhoittunut niin voi, miten se nauttii meidän pikku koulutusjutuista. Koska sillä on melko vahva laumavietti, se oikein mua mieluillessaan tarjoaa itse seuraammista tuolla kylillä. Se on vähän, kuin äiti, äiti, kato miten mä olen hyvä!! Nyt olis hyvä aika painaa päälle!

Tänään tehtiin aamulla niin ihana ja leppoisa aamulenkki, että meillä turahti siellä tunti. Kun olisin ottanut ne kyläreissulle mukaan, kumpikaan ei viitsinyt lähteä. Tällaista ei usein tapahdu.

Mua vähän kärvensi, koska olin ajatellut käydä samalla reissulla korkkaamassa koulutuskentän kahdella koiralla, mutta tuonnemmaksi jäi. No, kompensaatioksi Niki oppi tänään menemään maahan ja otettiin pari erää myös lelupalkan treenaamista ihan olkkarissa. Tästä on vähän videomateriaaliakin, kunhan saan sen ladattua juutuubiin.

Mutta nyttei ennätä, koska pitää laittaa tukkaa ja lähteä Tavastialle hurraamaan Michael Monroelle.

Sellaisen vielä tunnustan, että olen sotkenut Nikin korvat pahasti liimojen kanssa sössiessä. Harjoittelin korvien muotoilemista ja perhana, millaiset kökkäreet niihin kovettui. Varsinkin toiseen, jossa ei edes osaset liimautuneet vastakkain! Kattotaan, pitääkö leikellä karvoja vai miten me tästä selvitään. Ei se kasa ainakaan nyppimällä lähde. Koitin olla lotratessa varovainen, mutta en näköjään tarpeeksi varovainen:(

No pitkäperjantain kunniaksi jotain kärsimystä kai pitää olla. Ja onneksi Niki ei näytä välittävän, lähinnä mama kiemurtelee.