Hae tästä blogista

keskiviikko 30. huhtikuuta 2008

Kuume nousee

Pennut on testattu toissapäivänä ja tulos on hieno. Kaikki pennuista on reippaita ja osa jopa aivan loistavia! Huomenna menen ulkoilemaan niiden kanssa.

Lämmintä ja Leppoisaa Wappua!

tiistai 29. huhtikuuta 2008

Kevään merkkejä

Johtuuko se keväästä, kun on virtaa ihan määrättömiin?



Olen lukenut Kaimion koirakirjat ja naksutinkoulutuskirjan ees sun taas moneen kertaan. Olen kerännyt muhkean kirjanmerkkivalikoiman koiran koulutuksesta, ruokinnasta, hoitamisesta, aktivoinnista, hieronnasta, koirakerhoista, tokosta - you name it. Eilen jo siivosin turhat kennelit pois. Tänään tuli keittiöön uusi jääkaappi-pakastin. Nyt on tilaa lihaisille luille.


Olen opetellut naksuttamaan telkkarin avulla sekä oikealla että vasemmalla kädellä. Kriteereinä olen käyttänyt mm. leikkauskohtaa, lauseen alkamista (puheessa), tekstityksen alkamista ja lähikuvaan leikkaamista. Madonnan Jump -video oli leikattu niin nopeasti, että tuli kramppeja sormiin, vaikka vaihdoin kättä koko ajan. Käytännössä olen testannut naksauttamista Viiruun, mutta sen väkkärän operationaaliseen ehdollistamiseen ja palkkaamiseen olen kyllä ihan liian hidas.

Onkohan mulla liikaa aikaa?

Tämä osuu isoon syyhyn, miksi haluan harrastuskoiran!!! Työ sujuu omalla painollaan ja joogasta on tullut tapa: on aikaa ja energiaa. Ei ole viime aikoina tullut pohdiskeltua, että "onkohan mun elämällä jokin tarkoitus?" tai että: "mitähän se tarkoitti, kun se sanoi niin?"

Mielenrauhan avaimet taitaa olla ihan hyppysissä!



Kevät on varmasti tullut kaupunkiin ja kaupungin liepeille. Nuoripari uitti kettuterrieriä Töölönlahdessa, lenkkeilijät paljastaa sääret ja käsivarret, jätskikiskat ja terassit on avattu. Nyt pitää nauttia, sillä näitä päiviä saattaa olla rajallisesti.

Tästäkin voi kesätunnelmaan virittäytyminen alkaa melko mojovasti. Sinä Carlos soittaa kitaraa kuin Andy McCoy: kun osaa tarpeeksi, voi olla soittamattakin ja jättää biisiin tilaa. Ihana, ilmava kesäbiisi.

Rikosmysteeri

Blogi oli suljettuna lauantaista alkaen tiistaiaamuun ja bloggerin automaatti pahoitteli, että se oli sekoitettu roskapostiblogiin. Minä en selitystä usko.

Sivulla olevien valokuvien ilmaisuvoima on häikäissyt tekijänoikeusviranomaiset, ja KRP on tutkinut blogiani on taidevarkauden pesänä. Tämä on minun tulkintani. Joku yhtenäisteoreetikko on varmaankin sanonut, että totuudet ovat suhteellisia, ja tämä on minun totuuteni, nyt ja aina.

Koska esteettisten saavutusten huipulla on yksinäistä, jaan mielihyvin teknisen taituruuteni:
Laite: Canon IXUS 850 (saattaa ollla myös 750)
Säädöt: Automatic
Special features: Flash off, toisinaan myös on

Tervetuloa illuusioiden ihmeelliseen maailmaan!

Vakaumus pitää

Inka oli viikonlopun hoidossa meillä, joten sain totutella taas koiran emännöimiseen. Hiekka sängyssä, paljaalla jalalla kakkaan astuminen ja lammikko matolla eivät hätkähdyttäneet, hellyttivät. Vakaumus pitää, olen oikealla tiellä.


Bonon vertaisryhmää metsässä.


Tosin olen vähän harkinnut, että kannattaako Bonoa sittenkään päästää sänkyyn nukkumaan. Se on aikuisena kolme kertaa Inkan kokoinen ja siinä on varmaan kymmenen kertaa niin paljon karvaa. Inkan mukanakin kulkeutui kuivana kevätpäivänä varsin paljon hiekkaa lakanoiden väliin.


Hiekkaa hoitotädin petiin. Paneehan se virnuilemaan!

Aikanaan Lulun kohdalla jäi huono omatunto siitä, ettei sitä pikkupentuna päästetty sänkyyn, kun yritettiin totuttaa se omaan petiin. Se jäi yksin silloin, kun se olisi turvaa eniten tarvinnut. Ekoja öitä lukuunottamatta se sitten kuitenkin nukkui ikänsä jaloissani.
Niin, että tekisikö nyt toisin? Pari ensimmäistä yötä vierekkäin lattialla ja sitten omiin peteihin. Vähän luotan kyllä luontoonkin. Että jos emännän tahto olisikin heikko niin iso karvaturri tuskin haluaa nukkua ahtaasti ja tukalasti aikuiseksi venähdettyään... taidan lykätä sitä King Size de Luxe -sängyn hankkimista vielä toistaiseksi.

Aika näyttää.


Inka tyhjensi Viirun Elviskupit salamannopeasti.

torstai 24. huhtikuuta 2008

Yleisön pyynnöstä

Pulleron maallinen omaisuus herätti heti lähempää kiinnostusta, joten olkaa hyvä (t?):


Yössä heijastava panta. Surullisen, isopäisen nallen koekäytössä.

Ihmeellistä, kuinka odottava ehtii tekemään, näkemään ja ajattelemaan paljon. Koko Töölö suorastaan tulvii koiranpentuja! Niitä on mustia, ruskeita, valkokirjavia ja riistanvärisiä. Niitä on joka paikassa. Labbiksia, mäyräkoiria, terrierejä - kaikkia muita paitsi ei collieita.

Viime viikolla Memphisissä törmäsin U2:n Bonoon kaikkialla. Hänen signeeraamansa kitara roikkui Lanskyn vaatekaupan seinällä. Bonon valokuva somisti Sun studion akustoitua seinää. Soul musiikin pyhätössä, Staxissa, Bono paapatti televisiossa. Siinä vaihessa jouduin kyllä toteamaan, ettei ole originaali aivan yhtä soma kuin meidän Bono. Selväksi kuitenkin kävi, että Bono oli Memphis Tennesseessä melkoinen tähti. Siis se irkku.


Immanuel Kant oli oikeassa: sen havaitsee, mihin on edellytykset.
Bono Sun studiolla amerikkalaisen tädin osoittamassa suunnassa.

Ehdin hätistellä jo kasvattajaakin, että pitäis päästä käymään, kun pitäis saada ruokintaohjeita. Sitä, kun on viimeiset vuodet elänyt vanhojen kissojen kanssa niin ei odotuksen huumassa muista edes itsestäänselvyyksiä - tuleehan ne sieltä ajallaan, sitten kun niitä tarvii. Kasvattaja on kuitenkin ymmärtäväinen ja pikameilaili pääperiaatteet.

No, meillä on nyt kumminkin treffit beibin kanssa vappuna ja sekös laulattaa!!!

keskiviikko 23. huhtikuuta 2008

Odottavan aika on pitkä

Päätös on tehty, poika on jo olemassa. Kuukausi vielä ja se tulee meille. Mikä voi olla ihanampaa kuin viettää kesäloma pissarätti kourassa? Vaania vauvalle tuoksuvan pulleron lammikoita? Tuttavat on valjastettu kuopimaan kaappeja: hyljättyjä räsymattoja ja vanhoja pyyhkeitä etsitään nyt useiden kotitalouksien vinteillä ja kellareissa. Pantoja on kertynyt jo neljä, taluttimia on kolme. Ruokakuppeja on viisi ja leluja kassillinen. Memphis Tennesseestä ostin sille kynsileikkurit ja mikrokuitukylpypyyhkeen.

Huonekaluja on siirretty, jotta petipaikalle ja ruokapaikalle järjestyy rauhallinen sija. Lähipiirissä on vihjailtu, että koirat tykkää katsella ikkunasta. Tämän päivän kysymys kuuluukin: pitääkö koiralle ostaa nojatuoli?
(Käyn mä nyt ainakin kirpparilta katsomassa....)

Nyt pitäisi jaksaa kuukausi vielä odottaa.


Bonon vertaisryhmää, Inka (vas.) ja Viiru.


Bonon omaisuutta. Huomaa erityisesti yössä heijastavat panta -ylhäällä viipale näkyvissä - ja talutin alhaalla vasemalla. Vink-vink, Minsku!