Toimintaa

Ollaan käyty ahkerasti ulkona, kun on kelit olleet sillä tavalla suotuisat. Sitäpaitsi Niki on kasvattanut niin pitkät jalat, ettei maha viistä enää yhtään lunta :)

Se osaa mennä jo itse hissiin ja poistua sieltä. Se juoksujalkaa hakkiutuu ulko-ovelle ja tekee nätisti kierrokset ja osaa hommautua takaoven kauta sisään. Se haistelee kovasti ulkona, mikä teki tarpeelliseksi alkaa ottaa hetimiten luoksetuloharjoituksia ja herkkuja mukaan, koska luonnollinen kehitys näytti menevän siihen suuntaan, että hajut on kiinnostavampia kuin mama.

Tosin senkin se tajusi heti. Mamalta saa herkkua kun kulkee nätisti ja sehän kulkee sit nätisti! Ja tulee heti kutsusta luokse.

Perjantaina me käytiin Makella kylässä ja sepä olikin jännittävä reissu. Niki oli Bonon kanssa takakontissa ja menomatkan se kyllä vinkui (siihen asti, kunne Bono huomautti asiasta), mutta tulomatka meni nukkuessa. Myös lauantai meni niillä höyryillä ja laajenevilla ulkoilukierroksilla rasitettuna melkolailla lepäillessä. Kaikki ohjelma on niin väsyttävää.

Päivi katsoi perjantaina lääkärin silmillään Bonon naamavammaa, joka ei vieläkään ole parantunut. Mä olen jo alkanut elätellä vaikka mitä pelkoja, mutta Päivi tuumasi, että puhdas ja nätti ruhje, hyvällä tolalla. Paraneminen vain on hidasta, koska iho on vahingoittunut syvältä. Hyvä, ei mitään ihottumaa tai sientä tai muuutakaan inhaa ole haavaan pesiytynyt. Aika parantaa jne.

Bono on omaksunut niin tomeran koulumestarin roolin, että jos mulla on jotain huomautettavaa Nikin käytöksestä, Bono on kärppänä paikalla ja katsoo, että Niki tottelee! Täytyy sanoa, että Bono helpottaa Nikin kasvattamista erittäin paljon.

Olin varautunut siihen, että kahden koiran kanssa on kaksin verroin hommaa, mutta nyt taittaa käydä niin kuin kissojenkin kanssa: kahden kanssa oli helpompaa kuin yhden. Toivottavasti sama kehitys jatkuu. Niki oppii kaikki kommervenkit kertalaakista, kun se matkii Bonoa. Se tepasti tänään itse mm. kylpyhuoneeseen ulkoatulon jälkeen, koska siellähän pyyhitään aina tassut, tietty! Bonokin on niin viihdytetty, ettei se välitä pitää kiinni sovituista ulkoiluajoista eikä se entisen neljän lenkin sijasta käy enää kuin kolme kertaa päivässä ulkona! Ne temuaa niin paljon, että Bonolla on kovasti ohjelmaa ja se on hyvin tyytyväinen koira näinä päivinä.

Tässä on tietysti se vaara, että Bono tekee siitä oman harrastuskaverin ja mama pääsee laiskistumaan, kun ei ole pakko kouluttaa niitä paljoakaan. No, eiköhän asia korjaannu parin kuukauden sisällä. Tällä haavaa Bonon leikittäminen riittää pennulle, mutta kunhan kiloja tulee lisää, tulee varmasti virtaakin. Ja kyllä mä kumminkin haluan vähän metsälajeja opiskella edelleen.