Sellasta vaan

... että Bono on tänään kuukautta vaille 2 v ja Niki osaa tulla juoksujalkaa luokse, kun huutelee Niki, Niki! Sitten nappula on ruvennut käymään veskissä ulko-oven eteen levitetyillä sanomalehdillä. Hineo poika!

Ulkona onkin taas -14 astetta ja melkein vaakasuora viima, eli jos ei lauhdu, ulkoilut suoritetaan taas parevekkeella.

Bono nauttii meidän kahdenkeskisistä lenkeistä ihan hirveesti ja on ihan onnessaan, kun saa mamman kanssa omaa aikaa. Kyllä se bossin rooli vähän vissiin vaatii totuttautumista varsinkin, kun välillä joutuu olemaan ihan himpun verran mustasukkainen maman huomiosta. Ei onneksi mitään isompaa oireilua ole ilmassa. Tehdään Bonon kanssa kaikki normaalit kuviot, ettei se jää mistään paitsi. Bono saa kaikki suosionosoitukset myös ensin, jos ne on yhtäaikaa niitä saamassa.
Ite huomaan olevani pennun suhteen paljon lungimpi kuin kaksi vuotta sitten Bonon kanssa. Kai sitä on jo tottunut koiran pitämiseen. Kun Bonolta pyyhitään tassut, pennun tassut käpälöidään samalla, että tottuu hoitamiseen. Se menee ilman että tarvii tehdä mitään numeroa ja ohjelmaa pennun totuttamisesta. Kynnet me taidetaan leikata tänään tai huomenna myös.

Huomaan että toisen pennun kanssa iso osa murheista on poissa, kun tietää miten pentua pidellään ja käsitellään. Ja hoitamiseen on oma rutiini: se nyt vaan on osa kylppärissä käyntiä, että tsekataan koirankin hampaat, kun siellä ollaan yhdessä.

Vaikka ei tässä nyt mitään erityistä lahjakkuutta ole koirankouluttajana joutunut osoittamaan, niin perus hoitohommelit nyt kumminkin on hanskassa. Luulisin.