Kituviikko

...senkun jatkuu. Nyt on iskenyt kohta-kahden-hienon-collien-emäntään kodinrakennusvimma ja huonekaluja järjestellään uuteen uskoon, että saadaan johdot piiloon ja petille paikkaa jne. Mattoja on vaihdeltu ja lattioita luututtu ja sama homma jatkuu heti, kun sais leipätyöt vaan tehtyä pois kuleksimasta.

Sen verran on taas pakastunut, että Bono ulkoilee tossut jalassa. Nyt on varpaiden välit ja anturoiden reunatkin jo kumminkin terveet, tai siis niihin ei enää satu, ja anturoissa on uutta ohutta ihoa paleltuneissa kohdissa. Ankara rasvaaminen on tuottanut ilmeisesti tulosta ja nyt koitetaan taiteilla siinä välissä, että suojataan riittävästi mutta leudommalla saa tassutella paljain varpain, että vähän myös karaistuu.

Aluksi mä hoidin tassuja lanoliinilla ja Weledan kehäkukkaöljyllä. Nyttemmin on ollut rutiinina suojata anturat tassuvahalle ennen ulosmenoa ja lenkin jälkeen kehäkukkaöljy. Mutta kolmen viikon sairastelu siitä tuli ja suojaaminenhan jatkuu edelleen. Eli ei kannata toista kertaa palelluttaa. Sen olen tästä keissistä myös oppinut, että sellaiseen paikaan ei koiraa jätetä ikinä hoitoon, jossa ei kuunnella koiran hoito-ohjeita.

Selvästi on Bono nyt onneksi entisellään. Se on sama lempeä, kiltti ja iloinen herkkis, mitä se on ollut ennenkin. Käytösongelmat johtui ilmeisesti suurelta osin kipeistä jaloista.

Sellainenhan mulla on vielä kertomatta, että Bono ja Niki ovat jo tavanneet. Bono odotti autossa, kun oltiin pentujen kanssa PetVetissä ja kun kannoin Nikin kasvattajan autoon, annettiin niiden hiukan nuuhkaista. Pentu oli mun sylissä ja teki Bonolle rauhoittavia eleitä, käänsi katseen pois. Bono nuuhki sitä hyvin varovaisesti ja hellästi, eikä laittanut nenua ihan pennun naamaan kiinni. Se oli tilanteessa hyvin rauhallisesti. Kyllä ne osaa.