Ulkona!

Vihdoinkin ipana pääsi ulos niin, ettei heti ollut jäässä. -4 on nyt mittarissa ja puoliaurinkoista.´+ (loppumerkit kirjoitti NIki)

Se sai haistella tienpientareita, tervehtiä yhtä nuorta naista ja ihmetellä mustaa lapukkaurosta. Otin kyllä Nikin syliin, koska iso uros oli vanhan naisen kanssa ja en ihan luottanut siihen, että se pysyy hanskassa.

Nyt oli sopiva keli, sen ei tullut kylmä.

Noin muuten olen huomannut hyväksi taktiikaksi antaa vain mahdollisimman paljon pureskeltavaa, koska tämä on koko ajan hampainensa joka paikassa. Mikäli oikein muistan niin Bono oli aika paljon kesympi! Tai sitten sillä oli kans koko ajan jotain jyrskytettävää...

Ja koulutussessiot on nyt pidetty joka aamu. Niki osaa jo ottaa katsekontaktin ja se on ihan syötävän suloinen, kun se tekee sen vauvan silmillänsä. Ruokakupilla se osaa istahtaa ja ottaa katsekontaktin. Aamun treenisessio toteutetiin niin, että ensin treenasin Bonon ja Niki odotti sermin takan. Sitten annoin Bonolle luun jämän ja treeenasin Nikin kanssa sermnin toisella puolella erikseen. Ennen olen tehnyt sen molemmille yhtäaikaa.

Vauva on kyllä kasvanut niin, että olen melkein hätää kärsimässä: missä on mun pikku pulleroni, kun tämä on pelkkiä jalkoja?! Ja painaakin niin, ettei mahdu ennä yhdenkäden kainaloon. Kahdella kädellä pitää kantaa. Voi

Pentuajan sivutuotteena Bono on korissut, pärskinyt ja yökkäillyt siihen malliin, että luulin jo sillä olevan nenäpunkkeja. Ilmeisesti on kumminkin käynyt niin, että se on ylensyönyt, kun olen sillekin tullut tarjoilleeksi aika paljon ruokaa, vaikka Niki saakin nyt vain kolme kertaa ruuan.

Bonollahan on sellainen tapa, että se yökkäilee, kun sillä on kakkahätä, joten tilannetta nyt seurataan, se on paskonut nimittäin järkyttäviä määriä. Pakko rajoittaa vähän sen ruokintaa, vaikka lihavuudesta ei ole pelkoa.

Taidan käyttää Nikiä illallakin ulkona, jos ei kovasti pakastu. Se on hyvää aivojumpaa ja vaihtelua.