Myrskyn silmässä

Keli senkun hurjistuu., meillä on pakkasta 20 ja kova viima. Itseäkin palelee! Onneksi mulla on kaksi palveluskoiraa. Bono nimittäin iltalenkillä ohjasti meidät Tikkurila-cityyn ja teki kierroksen rakennusten välissä, jonne ei tuullut ollenkaan niin paljon! Miten viisas koira! Muitakin etuja tällä reitillä oli, sillä keskustassa ei liikuskele paljon koiria, joten siellä ei tule pahoja reviirikiistojakaan. On se viisas.

Nuorempi palveluskoiramme sen sijaan on tänään vähän kapinoinut, joskin on se joutunut kokemaankin vaikka mitä. Sanomalehdet ei enää kelpaa pissojen alustaksi, ohi osuu. Mutta muuten on käyty suihkussa, pidetty kaulapantaa ja edustettu mallikkaasti. Vieraita on alkanut jo käydä, tosin maltilliseen tahtiin 1 kpl/päivä.

Leikeissä oli vielä eilen kovin tunnusteleva sävy, eikä ne aloittaneet leikkiä ellen minä ollut heiluttamassa pelivälinettä. Tänä aamuna sen sijaan Bono otti aloitteentekijän roolin ja juoksutti Nikiä pitkin huushollia narupallo suussa. En tiedä, senkö takia Bono yritti kammeta mua kärkkäästi petistä, kun halusi leikkiä ja meikä vain veteli sikeitä vielä pitkää aamulenkin päälle. Totesi kai, että ei tästä tule ikinä mitään jos tuota ihmistä jää odottamaan. Ja sit alkoi kuulua tantereen töminää.

Mutta tässä vielä vähän tunnusteluja:


Välillä se selvästi antaa nappulan voittaa, jotta mielenkiinto pysyy yllä. Varsinkin
nyt, kun ne ottivat revanssin illalla, Bono selvästi antoi Nikin välillä voittaa ja kantaa lelua.

Se on siis saanut Nikistä koulutettua kaverin omaan mielileikkiinsä: Bono juoksee väline suussa ja Niki jahtaa.

Päivällä ne leikkivät myös ihan ota-kiinni-jos-saat tyyppistä juttua ilman lelua. Koko ajan niiden kanssakäyminen on varmempaa ja varmempaa ja Bono on kyllä 100 %:sesti luottamuksen arvoinen. Se ei tee pennulle mitään pahaa edes vahingossa. Tänään se jopa väisti omalta ruokakupiltaan, kun Niki karkasi hamuamaan Bonon ruokaa. Mama oli vähän hidas vissiin tarjoilun kanssa. Minä palautin sit järjestyksen.

Eilen ne molemmat sai luut. Niki sai pureksia omaansa kompostiverkon takana. En halunnut ottaa mitään riskiä mahdollisista omistuskiistoista. Eipä se siitä paljon irti saanut, mutta ähelsi sen kanssa hyvin keskittyneesti varmaan tunnin. Samasta värkistä riitti hupia vielä tänäänkin ja kun Bono oli syönyt omansa, se ei välittänyt vaikka Niki välillä pureksi Bonon jämääkin. Ne myös tsekaa toistensa kupit ruokailun jälkeen ja Bono sallii Nikin imuroida mahdolliset jämät. Ne tuntuu hyvin kelpaavan, vaikka omaa kuppiin olisi jäänytkin jotain. Tarjoilen kumminkin vielä ruuat eri huoneisiin, ettei tulis mitään ikäviä välikohtauksia. Kumminkin ruokailevat yhtäaikaa ja Bono saa kuppinsa ensin. Koska Bonolle ei tekis yhtään pahaa saada vaikka kilo tai kaksi lisää painoa, se saa pienet välipalat joka kerta, kun Nikikin saa ruokaa. Iltapäivällä on sitten Bonon isompi pääateria.

Mitäs muuta? Nimensä se jo taitaa tuntea. Sit se osaa hakea katsekontaktia ruokakupilla, jos ei tarjoilua ala kuulua. Mahdottoman leikkisä se on, ja touhukas. Yöt se nukkuu omassa petissänsä ja menee sinne jopa itse välillä. Tänään ne oli Bonon kanssa kaksin kotona pari tuntia ja kun tultiin kaupasta kotiin, molemmat tuli eri huoneista ihan kesken sikeimpien unien heränneinä. Jotain aktiviteettia oli kuitenkin ollut, sillä Nikin kuppiin oli jäänyt pari syömätöntä nappulaa ja ne oli hävinneet (ja Bonolle ne ei maistu). Mä pidän sitä hyvänä asiana, että se oli itse mennyt makkariin ja päätynyt nukkumaan, vaikka touhuili yksin. Pienempiä yksinoloharjoituksia on koko ajan: ruokailu eri huoneessa jne.

Kun tultiin kauppareissulta kotiin, Bono heti meni tervehtimään pentua. Sama kuvio kuin kissojen kanssa. Kun tulin töistä, kissat kömpi vastaan usein eri suunnista, venyttelivät ja yrittivät heräillä. Ensin ne tervehtivät toisensa ja sitten vasta noteerasivat pyöreäpäisen sisäkön.

Muten Niki on kyllä onnistuneesti minuun leimaantunut. Se kulkee mun perässä, ja jos en ole saatavilla, se hakeutuu Bonon seuraan. Mä luulen, että automatka ja ruuanjakajan roolit on tässä avainasemassa. Ja tietty mä vatvon sitä paljon ja puuhaan sen kanssa pitkin päivää.

On niin jotenkin sellainen olo, että nyt on kaikki niinkuin pitääkin! Sosiaalinen hyvinvointi on melkolailla tapissa.