Niki on asettunut taloksi. Poju on varsin reipas! Matka meni tosi hyvin, oltiin Nikin kanssa takana, se pukersi mun sylissä aikansa ja otti sitten nokoset Viirun vanhassa kopassa. Ei pahoinvointia tai ulinoita. Vähän aikaa liikkeelle lähtiessä se piti meteliä, mutta keskittyi sitten nykyhetkeen. Eniten sitä ehkä otti pattiin, ettei se päässyt Bonon kanssa takakonttiin, vaikka kuinka yritti kiivetä.
Kotona jatkui sama meno. Se söi reippaasti, pursotti asianmukaiset kikkarat, tutustui leluihin ja otti nokoset.
Bono suhtautui illalla siihen melko varauksella ja tekee pennulle rajat selviksi. Ihmeellistä seurata Bonon roolin vaihdosta Viirun alamaisesta pomoksi. Se käy ilman mitään pähkäilyjä, kaikki on ihan selvää. Ja se osaa niin nätisti hoitaa asian, että pentu tietää paikkansa, mutta ei järkyty. Mitään voimankäyttöä ei tarvita.
Tommotteelle rääpäleelle riittää, kun vähän näyttää hohtavaa hymyä.
Tänä aamuna Bono on ollut jo kiinnostuneempi pennusta ystävällisiissäkin aikeissa. Eilinen olikin vissin Bonolle raskaampi päivä kuin pennulle! Bono oli iltalenkillä vähän ruikulilla, pentu sen sijaan ei ollut moksiskaan!
Yön Bono nukkui visusti Reetan makkarissa, kun pentu oli mun kanssa. Niki oli levoton ensimmäistä yösijaansa etsiessä, mutta asettui sitten pötköttelemään mun petin viereen ja nukkui hyvin. Yön mittaan se herätteli mua välillä ja haki kontaktia, mutta rauhoittui nukkumaan kun silittelin sitä.
Vaikuttaa kovin lupaavalta!
Löysin tämmösen petin ja kokeilin, että melko mukavaltahan se tuntuu.
Aamulla piipahdettiin ulkona, mutta siellä oli pimeätä ja kylmää ja pentu värisi. Katseltiin aamuelämää vain hetki sylistä. Kaulapanta sujahti kaulaan ilman kummempia manöövereitä eikä se muistanut sitä kauan ihmetellä. Aamukakat tuli sitten parvekkeelle. Kokeillaan ulkoilua valoisan aikana uudestaan.
