Persoona

Nikin persoona on tässä ensimmäisten päivien ja kotiutumisen myötä alkanut hahmottua. Se on hyvin itsenäinen ja jos koordinaatio-ongelmia ja hampaat-edellä-vaikka-puuhun asennetta sekä inkontinenssia ei oteta huomioon, se on valmis koira.

Se seurailee, mitä etuisuuksia Bonolla on ja odottaa sopivaa hetkeä ja tekee kaikki samat asiat itsekin. Se on vaan niin viksu, että koska se malttaa odottaa sopivaa hetkeä ja omaa vuoroaan, kellään ei ole mitään sen itse hankkimiaan mukavuuksia vastaan. Bonokaan ei ole sille mustasukkainen. Pentu esimerkiksi ihan pokerina loikoili aamuyön mun jaloissa. Bono kumminkin mahtui mun viereen, kun se tuli herättämään aamulenkille.

Niki on samanlainen kuin Bono siinä mielessä, että se tykkää nujuta kyljessä ja rauhoittua viereen. Katselen telkkaria monesti lattialla ja aina se tulee viereen tai jalkojen päälle. Muuten se on minusta vilkkaampi ja puheliaampi kuin Bono. Niki pitää jatkuvasti ääntä: jos sillä on kakkahätä, se ulvahtaa ensin ja sitten vasta asettuu kakalle. Bonohan ei pienenä paljon pukahdellu.

Nikistä tulee mieleen jotenkin Wiljami-kissa vainaa, joka oli samalla hyvin lempeä, ystävällinen, sosiaalinen ja kuitenkin tempperamenttinen. Kun se saa vauhdin päälle, matot on kasassa alta aikayksikon. Bono on hitaammin lämpenevä diesel ja muutenkin varovaisempi. Niki on mahdottoman itsevarma, ei yhtään yritä mielistellä, vaan hurmaa suoruudella, avoimuudella ja oma-aloitteisuudella.

Me kaikki luonnollisesti syödään sen kädestä!

Niin paljon se meitä aktivoi, että Bonon kanssa nautitaan kaksistaan rauhallisista lenkeistä, jotka menee nyt tosi hyvin, kun vain muistan vaatia kunnollista kontaktia ja rauhoittumista vähän väliä. Ollaan luovuttu jo namien syöttelystäkin ja se tarjoaa itsekin kontktia ja istumista kun huomaa että matkanteko tyssää. Kunhan kelit lauhtuu, ettei näpit ole heti kohmeessa kun riisuu rukkaset, jatketaan myös seuraamisharjoituksia lenkeillä. Kyllä se niin on, että tulokset tulee vain toiston, toiston ja toiston kautta.

Pakkasmittaria ja tuulen suuntaa kytätään edelleen. Jos tänään lauhtuu alle kymppiin, me mennään Nikin kanssa ulos. Parvekkeella se tarkenee temmeltää hyvän tovin. Sit me suunnitellaan kyläreissuja, että alkais kertyä pikkuäpylille kokemuksia. Auto on tämän päivän huollossa, mutta loppuviikosta voi taas hyvin mielin huristella.