Paranemista

Bono alkaa olla paremmissa ruumiin ja sielun voimissa. Tassut näyttää pahalta, sillä paleltuneet ja kuolleet anturoiden kudokset irtoilee ja varsinkin se takatassu, jota se ei laskenut maahan, on viston näköinen. Anturat on kuoppaiset ja repeilleen oloiset. Rasvatessa kuollut kudos näyttää ihan sieneltä, mutta ei siinä luojan kiitos sientä ole.

Mutta kovin kipeät ne ei enää ole, joten tämä on osa paranemisprosessia.

Mentaalipuolella on samalaista edistymistä. Stressi on lauennut ja meidän suhde on palautunut hyväksi. Ilmeisesti kumminkin kannatti tehdä sitä tottista silloinkin, kun se oli ihan sekona, koska nyt kun teen sille lenkeillä seuraamista ja erilliset tottissessiot, se työskentelee hirmu hyvin. Otollinen aika painaa päälle siis.

Eilen tuli myös aika paha testi, sillä iltalenkillä kuultiin, kun joku ammuskeli lähistöllä starttipistoolilla 4-5 kertaa (tai siltä se ainkain kuulosti) ja Bonohan tietysti reagoi siihen voimakkaasti. Se ei huolinut namuja, joten stressi oli kova, mutta se ei mennyt korvattomaksi. Se istuutui pyynnöstä ja teki muutkin tottelevaisuusrutiinit. Toisin sanoen, jos ja kun se veti ja mä pysähdyin, se otti kunnon kontaktin ja jos se halusi kovasti, että jatketaan heti matkaa, se tuli oma-aloitteisesti sivulle ja piti kontaktia.

Alkaisko mennä selkäytimeen pikku hiljaa? Aika nopsaan se myös alkoi taas haistella ja teki ahkerasti pissoja.

Mä jo pikkupentuna huomasin, että Bono saa ilmeisesti tottiksesta turvaa pelottavissa tilanteissa, ja paineen alla se työkentelee ihan parhaiten. Bonolle sitä harrastusta pitää siis jatkaa jo ihan mielenterveydellisistä syistä!

Kotona otettiin vähän aktivointia, että sille tulisi muuta ajattelemista ennen nukkumaanmenoa. Se sai noutaa kangaskassia, jossa oli pari kenkää. Kun kantaminen onnistui, se sai viedä sitä mamalta mummille ja päinvastoin. Kassi oli iso, ja se joutui aluksi vähän pähkäilemään, kuinka sitä oikein kannetaan.

Yön se nukkui hyvin, eikä aamulenkillä ollut mitään oirehdintaa, vaikka mentiin samoille kulmille, jossa me ne laukaukset kuultiin. Ilmeisesti se on siis totta, että se, mikä ei tapa, vahvistaa.