Hae tästä blogista

maanantai 22. helmikuuta 2010

Koulu alkaa

Eilinen leppuuttelu päättyi siihen, että illalla ysiltä alkaen oli sitten virtaa! Olen ottanut Nikin kanssa tooooosi lungisti, ei ole mitään koulutussuunnitelmaa takataskussa venttaamassa. Totesin kumminkin, että kyllä on tämänkin kanssa heti alettava, jos tahtoo pitää tihutyöt minimissä. Se on hirveän energinen ja tarmokas ja utelias ja oma-alotteinen. Se mm. saa jo saunan oven yksin auki, mikä on mun mielestä noin pienellä rääpäleelle aikamoinen uroteko.

No me ollaan vähän reenattu katsekontaktin ottamista, sit aamulla tein molemmille luoksetuloa pillillä. Sit me pystytettiin kevythäkki ja alettiin orientoitua häkissä olemiseen. Niki sai etsiskellä nameja häkissä kun Bono teki samaa hommaa sermin (=kompostiverkon takana) muualla huoneistossa.

Niki sai askarrella vielä mehutölkkiin suljettujen kielen ja kivipiiran palojen kanssa (nyt niitä on löytynyt tähänkin huusholliin) ja sit se harjoitteli vielä kaulapannan pitämistä.

Eilen Niki jäi ypöyksin kotiin n. 10-15 minuutiksi. Se jäi ruokakupin kanssa ja löytyi kuulema mun petistä, kun Reetta tuli kotiin. Me jatkettiin Bonon kanssa vielä iltalenkkiä. Se ei ole päässyt mun petiin, mutta on jo kasvanut sen verran, että onnistuu kapuamaan sinne. Mulla kun ei ole kuin patjat lattialla, niin helppohan sinne on päästä, kun vähän ponnistaa. Mulla olis kyllä oikea petikin, mutta se on kellarissa niin syvällä, että en ole jaksanut kaivaa sitä esille.

Yöksi en ole sitä petiin päästänyt, kun tulee niin kuuma. Samasta syystä Bonokaan ei nuku ihmispetissä. Saa kyllä käväistä siellä herättelemässä.

Pakkasta oli aamulla vain 11 astetta, joten jospa me päästäis pikkuhiljaa ulos! Nyt kytätään pakkasmittaria ahkerasti.

Kylllä oli hyvä homma ottaa pentu tähän saumaan! Me saadaan tästä mukavasti puhtia koulutushommiin Bononkin kanssa. Huomaan joka kerta, kun intoudun treenailemaan vähän systemaattisemmin, että nautin koirasta (ja nyt siis koirista) enemmän, kun puuhaan sen kanssa. Ne koulutusrupeamat on kumminkin tosi pieniä, työläintä koko hommassa on saada oma asenne kohdalleen.

Luin tommosen ja ollaan saatu Bonokin kanssa vahvistusta siihen, että talutinkävelyn suhteen ollaan oikealla tiellä. Kun vain sinnikkäästi tekee noita istumis-, makkullemeno ja rauhoittumisharjoituksia, niin kyllä se kävely ja ohitukset menee hyvin. Mutta kertaakaan ei saa lenkille lähteä sillä asenteella, että tänään en viitsi, relapsi tapahtuu heti.