Talvikuvia

Mulla on nykyään tosi hyvä kamera (thanx to Make), joten siitähän luonnollinen seuraus on, ettei tule otettua kuvia! No, kun ei ole laukkua saanut hankittua siihen, niin ei uskalla roudaa mukana ja seliseli ja niin edelleen. Ja itse asiassa kyllä mä otankin, mutta enimmäkseen sisäkuvia - niitä ei vain tule aina purettua kovin ahkerasti. Eikä ne oikein hyvin aina vielä onnistukaan :)

Tänään otin koirametsään vanhan pikkupokkarin, mutta vaikka oli aurinkoinen päivä, valovoimahan ei siinä oikein riitä mihinkään talvella. No kumminki tässä nyt talvista todistusaineistoa siitä, että me ulkoillaan. Vieläpä pikkuveljen kanssa.

Rommi tonkii... tryffeleitä varmaan.


Bonon luminen nenu. Tai saattaa tämä olla Rommikin, mistä sen voi tietää?.

Nyt, kun Rommi alkaa olla pian vuoden vanha, se on alkanut tuntua käsissä ihan erilaiselta kuin Bono. Sen kroppa on ihan erilainen (isänsä Thorin jäntevä vartalo). Samoin sen pää tuntuu ihan erilaiselta, kun sitä kannattelee leuan alta. Bono, Romeo ja jopa Oona tuntuu mun mielestä melko samanlaisilta käteen. Kuonokin on enempi pitkä kuin napakka. Rommissa kaikki on napakampaa ja jotenkin tiiviimpää vaikka se painaa kutakuinkin saman kuin Bono, 21 kg.

Komistetaanko me maisemaa vai maisema meitä?


Me lennetään!!!

Skauttaa sä edestä niin mä tiedustelen takamaastosta.

- Terveisiä äitimuorille!
- Vai lähetetäänkö ennemmin Mammalle?
- Joo, se arvostaa niitä enemmän kuin äitee...
- Terveisiä Marille!

Pari kuvaa

Meillä on ollut uuden vuoden aikaan kaikkea kivaakin. Aattona oltiin Oonalla ja meistä on tullut Bonon kanssa hyvät kamut Henrin kanssa. Bono tutkiskelee Henrin kanssa traktoria.



Uuden vuoden päivänä me käytiin Kyllikin, Brien ja Marxin luona kylässä. Marx on tuo ihan pieni, 3 kk:n ikäinen veijari.



Eilisen ja tämän päiväisiltä metsälenkeiltä ei valitettavasti ole kuvia, vaikka hienoja kuvia olisi saanutkin. Valitettavasti...

Pohjanoteeraus

Viiru on ollut joulun seudun varsin rauhallinen, mutta Bono ei vissiin ole saanut oikeanlaisa aktiviteettia, sillä se on heittäytynyt ihan mahdottomaksi. Metsässä on hankala liikkua, joten metsälenkkeilyä on ollut harvakseltaan ja oikein mitään koulutuksellista ei olla juuri tehty. Ja joku narttu on pistänyt Bonon pään ihan pyörälle.

Tänään meillä oli treffit koirapuistossa velipoika Rommin kanssa ja veljen kanssa meni hyvin, mutta Bono alisti yhden 13 kk ikäisen noutajapojan. Meidän oli pakko lähteä pois.

Käytiin Rommin kotona tutustumassa kissaan, mikä meni todella hienosti, mutta vastapainoksi Bono kusaisi joulukuuselle. Tätä en olisi kyllä mitenkään osannut ikinä ennakoida. Todellinen pohjanoteeraus ja riman alitus! Onneksi eläinihmiset on hyvin varustautuneita tällaisiia asioihin, puhdistusaineet löytyy. Lisäksi eläinihmiset on aika suurpiirteisiä tällaisissa asioissa ja välit toivoakseni säilyy! Ihan kuka tahansa ei moista sulattaisi...

Mulla oli lihapullia mukana, joten koko tunteroisen kotimatka otettiin koirakoulua ja sievää talutinkävelyä. Lihapulla ja hyvä nälkä on siinä asiassa kai lopulta kaikista tehokkain konsti. Pitäis vaan aina olla niitä peijakkaan lihapullia mukana.

Kotona ajattelin, että syötän sen ähkyksi, jotta se kuukahtaa, mutta isohkosta ruopka-annoksesta huolimatta se piti teljetä vielä eristyksiin ennen kuin rauhoittui maate. Voi, voi. Se on rasittavaa katsella, mutta surettaa koirankin puolesta, koska ei sillä ole kovin lokoisa olotila. Päinvastoin, rauhaton, levoton ja stressaantunut.

Oltiin päivällä neljä tun tia reissussa, se ei ole kunnolla nukkunut sen jälkeen lainkaan ja nyt se on jo taas - reilun kahden tunnin päästä edellisestä kotiutumisesta- inumassa ulos. No, huomioimattomuus sai sen rauhoittumaan.

Sitruunapannasta ei ole mitään hyötyä haukkumiseen. Nenä on niin pitkällä, ettei suihkaus sinne asti osu ja se haukkui päiväreissulla pannan tyhjäksi kauluriinsa ilman sen kummempia vaikutuksia. Että se siitä.

Katsellaan lisää Victoria Stilwelliä...

Raitisilma- ja korva-asiaa

Ollaan ulkoilu kovasti. Toissapäivänä käytiin Oona-siskon luona ja tehtiin metsälenkki sekä lyhyt jälki. Eilen tehtiin metsälenkki Viirun, alias Kuraattori Virtasen, kanssa ja niinikään tehtiin jälki. Viiru on vahtinut niin aggressiivisesti huviluitansa, että on valvojanvelvollisuudet kiitettävästi täytettyään ansainnut uuden liikanimen!

Kumma juttu on tapahtunut Bonon korvan kanssa. Pidin siinä painoa 3 viikkoa ennen näyttelyä, ja korva ponnahti melkein pystyyn, kun puhdistin sen. Nyt se on jos mahdollista, vieläkin pystympi kuin ennen. Hain apteekista uuden aseen, Mack's korvatulppamassaa. Katsotaan vörkkiikö.

Olen urputtanut sille, ettei collie tollee saa korvaa pitää, mutta ei se usko vaikka uhkasin, että paino pysyy ensi kesään asti, jos ei sana kuulu. No, ei. Painot tulee.

Tyttöjä!

Voi, mikä onnen ilta oli eilen!

Bono on ollut lastenpäivän ilotulituksista lähtien aika säikkynä iltalenkeillä, mutta eilen törmättiin kahteen ihanaan 1,5-vuotiaaseen collienarttuun. Ensin se sai juosta muutoin aivan tyhjässä koirapuistossa nahkatrikkitytön kanssa. Kun oltiin Heurekan kulmilla jokivarressa, vastaan tuli Merry Moonraysin trikkityttö, kutsumanimeltänsä Friida, ja me päästettiin pampulat kirmaamaan vapaasti.

Suopean naisseuran ansiosta Bonon itseluottamus palasi kuin taikaiskusta. Sujui bussiaseman ohittaminenkin ilman kummempaa hätäilyä. Bussithan siis on ihan kamalia ilmestyskirjan petoja, kun ne pöhisee, paukkuu ja vingahtelee. Oletteko huomanneet? Niin. En minäkään ennen.

Friida on kuulema niin kova paimentamaan, ettei sitä voi viedä lainkaan koirapuistoihin, kun se ajaa muut koiran kasaan puistonnurkkaan! Ja se astutetaan ilmeisesti Lionblendin Viskillä! Paimentavia collieita tiedossa siis Merryn kennelissä ensi vuoden puolella.

Sunday

Bloggaaminen on jäänyt vähäiseksi, kun pitää pelata virtuaalipuutarhurijuttuja ja kekkasin, että pahasti tökkivän paidankutimen voi jättää kesken ja alkaa taas tikuttaa niitä nopeita ja ihania sukkia ja käsineitä!

Ja töitäkin on tehty täyttä häkää siinä sivussa.

Koiran kanssa on ulkoiltu. Perjantaina oltiin metsälnkillä Muran kanssa ja eilen tavattiin Romeo, Elli ja Thori Solvallassa ja pampula onkin ollut aika säysee.

Keskusteltiin Marin ja Katjan kanssa siitä, kuinka Bonon ja Romeon kanssa mikään ei ole tullut ilmaiseksi. Mietiskelin tässä aamulla tassuja pestessä vielä, että ihan kaikki on todellakin pitänyt opettaa palkan kanssa. Pannan laittamisesta tassujen pyyhkimiseen. Kampaaminen, korvien puhdistaminen, silmien huuhtelu, hampaiden peseminen - kaikki on taistelun ja oveluuden avulla opeteltu.

Vieläkin prosessi on kesken. Nostamista me ollaan vasta aloittelemassa, Bono rimpuilee heti jos keksii että tuo aikoo nostaa mua. Lepääminen käskystä, jota Tuire Kaimio käsiki kirjassansa opetella heti pienenä, on vasta nyt ohjelmanumerossa.

Bonon ystävyys ja luottamus on todellakin pitänyt ansaita tekemällä! Siinä mielessä hyvällä tiellä kai ollaan, että nyt taannoin kun kylvetin se, huomasin että se ei vastustellut, eikä sille jäänyt myöskään mitään kammoa suihkuun menemistä kohtaan.

Föönaamisesta se ei mitenkään riemastunut, mutta suostui siihen. Tulkitsen, että se niinku periaatteessa luottaa, etten mä tee sille mitään kamalaa, vaikka jotain outoa ja kummallista tapahtuisikin.

Siihenhän mun kasvatusfilosofiani onkin tähdännyt!

Tänään on sunnuntai ja vaikuttaa siltä, että tulee kaunis päivä. En tiedä, tehtäiskö metsäjälki pitkästä aikaa? Pampulassa on ollut viiemaikoina virtaa aika paljon ja työskentelyhalut on kohentneet roimasti. Tyttöjen pissoja näköjään voi haistella ihan nenä turpeessa, eli eiköhän joku muukin jälkikin menisi ilman että nenä tulee ruvelle? Vaikka on mukamas talvi - ja periaatteessa kai jäljestämisen offseason.

Ulkoilua

Bonon näyttely on kahden viikon päästä ja olin vakaasti aikonut kylvettää sen eilen. Kuinkas ollakkaan, meillä oli niin reipas metsälenkki päivällä, että ilta kului väyneenä, mutta tyhjäpäisen onnellisena. Kylpy jäi....

Oltiin Sotungissa Rommi-veljen, Elli-äidin ja Thori-sedän kanssa. Kaksi tuntia rämmittiin käytännöllisesti katsoen umpimetsässä ja melkein eksyttiinkin kertaalleen, kun päädyttiin jyrkille kallioille. Mitäpä ihminen ei tekisi koiransa kunnon ja eritoten takajalkojen vuoksi. Viiru-sittiäinenkin oli mukana (koska se pissaa Bonon petiin, jos ei pääse mukaan) ja sitä piti kanniskella, kun lunta oli paikoin aika paljon.

Kulku oli niin hankalaa, että alettiin lopulta kiertää ympyrää, eikä päästy edessä häämöttävälle tielle. Piti sitten kääntyä takaisin ja palata autolle omia jälkiä pitkin. Koirat oli onnessaan ja nukkuivat sikeästi koko illan. Oma peffakin viihtyi soffalla oikein helposti.

No, kylvetys on ohjelmassa sit tänään. Aamupäivä töitä, sitten kunnon lenkki ja sitten koittaa tukanpesupäivä.

Topin kanssa

Bonsulin kaikki tuttavakoirat on pääasiassa tyttöjä, paitsi Romppu ja Viiru, ja se tuntee jokaisen pikkupennusta asti. Eilen käytiin talutinlenkillä yhdessä uuden tuttavan, Topin, 11-vuotiaan Jack Russelin kanssa. Oi, stressimomentti oli huomattava, koska Topi olikin totuttua topakampaa sortimenttia.

Hyvinhän lenkki meni, mutta Bono pyrki kovasti vetämään ja unohti vissiin kakata kunnolla, kun tänään piti aamusta käydä pariin otteeseen ulkona. Oli vähän kukkoilun meininkiä ilmassa.

Topin kanssa lenkkeillään siis toistekin! Stressinsietokykyä saa kehittyä koirallekin.

Pöydän alla

Eilen oli taas antoisa päivä, kun Bonon tyttöystävistä Stella oli käymässä ja jäi koko päiväksi kylään kun emännät lähti kirjamessuille. Pampulat temusivat jokaisen kynnelle kykenevän hetken. Malttoivat ne ottaa ettonetkin silloin tällöin, kuulema.

Tänä aamuna jaksaa kumminkin leppuutella pöydän alla melko pitkämielisesti.

Tuolinjalasta saa mukavasti tukea poskelle.

Iltalenkiltä oli toppatakin taskuun jäänyt vanhasta farkun lahkeesta tehty solmu, ja sen avulla Bono hanakasti ravasi kolmiota urheilukentällä jo heti aamutuimaan. Mä en olis niin välittänyt treenata heti aamusta, mutta Bono itse tahtoi kentälle. Kun oli peliväline mukana niin ajattelin, että olkoon menneeksi.

Keksin, että solmu onkin hyvä palkka, kun koiraa voi seisottaa ja etääntyä itse kauemmas ja heittää solmun niin, että se saa harjoitella koppeja.

Samalla voi vaikka käydä vähän asettelemassa jalkoja paremmin ja jatkossa vaikka naksuttimella merkitä oikean asennon ja vapauttaa siitä.

Kyllä tämä on nyt selvästi helpompaaa taas. Ja onneksi on vähän tottista taustalla. Bonolla on selvästi paremmin kärsivällisyyttä nykyään yhteisen puuhailuun. Alkuvuosi menikin melkolailla kollistuksen parissa.

Laumaeläin

Epäkorrektia, Tuomas Enbuske -ohjelmassa sanottiin eilen, että kaikkien koirien pitäisi päästä tekemään säännöllisesti koirille tärkeitä asioita: tonkimaan ja juoksemaan laumassa. Bonon kohdalla pitänee lisätä vielä keppien kanssa taistelu ja niiden karsiminen. Meillä on harjoitettu sellaista nyt useampana päivänä. Raportoidaan nyt vain niistä keisseistä, kun on ollut muita mukana kuin Viiru ja Bono.

Perjantaina käytiin Rommi-veljen kanssa agilityradalla ja koirapuistossa. Juoksentelun, tonkimisen ja kepeistä taistelemisen lisäksi Bono selvitti A-esteen, puomin ja renkaan läpi hyppäämisen innokkaasti, vauhdikkaasti ja halukkaasti. Ja onnistuneesti! A-esteestä olin erityisen mielissäni, koska se oli sellainen tosi liukas, maalattua vaneria tms. eikä sitä voinut säätää matalammaksi, joten se oli hieno saavutus.

Bono on fyysisesti jo valmis kaikenlaiseen pelehtimiseen siis. Eikä se ollut moksiskaan, vaikka putosi kerran puomilta, noin 1,5 metrin korkeudesta. Se meni sen uudestaan edestakaisin muutaman kerran yhtä halukkaasti.

Lauantaina meillä oli vieraita, myös Bonolla. Bonolle tuli naisseuraa kylään , Inka ja Stella. Käytiin alkajaisiksi Sipoonkorvessa metsälenkillä, missä Inka ja Viiru pitivät matalampaa profiilia, mutta Stella ja Bono juoksivat ihan mahdottomasti. Ne inspiroivat toisensa huimaan vauhtiin. Ruuan jälkeen ne malttoivatkin pötkötellä illan ihan rauhassa ja antoivat ihmisten keskustella rauhassa ja syventää omia laumasiteitään.

Eilen puolestaan oltiin koirametsässä sellaisella kokoonpanolla, jossa Bonon ja Viirun lisäksi olivat Rommi-veli ja Mura. Taas saivat nelijalkaiset juosta ryhmänä ja tonkia ja harrastaa metsurin tointa. Bono harjoitteli ilmeisesti myös lauman vartiointia, koska parille muulle koirakolle se ulvoi??? Tai sit se oli vain onnessaan, kun tapasi muitakin koiria. Yleensä se ulvoo silloin, kun riemu tai jonkun ihanan odotus valuu yli äyräiden, eikä pysy millään nahan sisäpuolella. Ultimate joy.

Emännän vastuulliset velvollisuudet katsotaan läpäistyiksi joksikin aikaa. Ainakin nyt tänään otetaan sosiaalisella hyvinvoinnin saralla vähän lungimmin.

Pics

Tässä muutama kuva viimeiseltä parilta viikolta. Juoni menee näin: Bono Sotungissa, Bono avittaa lenkille lähtöä, Bono ja Mura koirametsässä, jossa kärsivällisin vetää pisimmän korren/kepakon.

Seikkailu

Miten on mahdollista, että monta päivää on vierähtänyt ilman blogipäivitystä. Mulla olis kamerassa kuviakin vaikka kuinka, kun ehtis laittaa niitä tänne! Outoa.

No, me ollaan kyllä viiletetty taas sinne tänne ja oltu aika aktiivisia. Ollaan ruvettu taas kulkemaan ahkerasti metsälenkeillä ja lauantaina piipahdettiin Porvoossa. Bono sai ottaa intervalliharjoituksia Stellan kanssa pihalla. Kuulostaako kuntopiiriltä? Niin pitääkin. Totesin tässä joku aika sitten, että 1,5 -vuotias raggari kestää jo aika pitkiä lenkkejä. Voidaan laajentaa reviirejä.

Eilen oli sitten varsinainen seikkailun paikka, kun mentiin Siman ja Sanin kanssa Hindsbyn suunnalta Sipoon korpeen ja eksyttiin päätymään vähän eri suuntaan kuin oli meininki! Ja kastuttiin ihan litimäriksi tietenkin. Bono onnistui keräämään myös takiaisia niin, että sen rintakarvat ja etutassujen tuuheat hulmukkeet oli yhtä yhtenäistä takiaistakkukasaa. Ehdin jo loihe lausumaan, että tänä talvena ei taida tarvita näyttelyihin ilmoittautua, kun pelkäsin, että niitä ei saa setvittyä kuin leikkaamalla.

No, Bonon karva on kumminkin niin ihmeellistä, että kunhan aukkoili takukasaa sormilla niin harjalla ne takiaisen siemenet irtoili. Yhtään ei tarvittu saksia, vaikka näky oli kyllä lähtötilanteessa hurjanpuoleinen. Ja raivaussessioita tarvittiin kolme. Yksi vielä' tänä aamuna, kun karva oli ihan kuivaa.

Tänään ollaan aika nöyriä poikia ja tyttöjä, eikä kroppa salli kovin äkkinäisiä liikkeitä.

Borgåbladet

Bono ja Stella ovat uudistaneet ystävyyttään siinä mitassa, että tänään vain maataan.

Juur ja juur jaksaa haukotella.


Porvoossa levytetään tälleen. Stella näyttää mallia.



No mä kumminkin viilennän vähän munaskuitakin.

Kontakteja

Me ollaan Porvoossa, mutta eilen oltiin Paattisissa sukuloimassa. Meillä oli kiva päivä, vaikka Bono ei nyt varsinaisesti esiintynyt kovin edukseen. Niin paljon oli kyllä ohjelmaa, että se piti mielenkiinnon toiminnassa. Luppoajalla haukuttiin sukulaiset kutakuinkin pystyyn.

Eipä silti, mulle jäi vähän sellainen kuva, että colliet oli eilen vähän värikkäämpää ja temperamenttisempia kuin mihin tavallisesti törmää collietapahtumisssa. Sheltit, joita taas olen pitänyt ehkä vähän terävämpinä kuin collieita, olivat puolestaan eilen tasaisempia tyyppejä. Pitää ehkä päivittää mielikuvia!

Carmen, Bonsulin isoäiti. Takana kuikuilee Wilson.

Me harjoiteltiin tottelevaisuutta ja näyttelyesiintymistä ja saatiin hyviä vinkkejä molempiin. Esim. seuraamisessa meille vois sopia sellainen, että harjoitellaan lentäviä lähtöjä sen sijasta että aina aloitetaan peruasennosta.

Me saatiin myös hyviä vinkkejä trimmaamiseen, tosin Bonoa ei kyllä uskalla pöydälle nostaa - ainkaan vielä. Me myös kisattiin temppuradalla ja jos nyt Bono ei putkeen sujahtanutkaan niin hypyt sujui mallikkaasti.

Kuvia olin näköjään ottanut enimmäkseen tokosessiosta. Komeita collieita ja kontakteja seuraavaksi siis.









Romppu-velikin osaa komeasti!

Houkuttimena oli possun sydäntä ja meinasin saada slaagin, kun viiltelin sitä nimenomaista lihasta pannulle, ja huomasin, että se todellakin on SYDÄN!


Sydämeeni joulun teet....

Mitä, mitä?

Oltiin perjantaina taas Kristan luona kylässä, kun mamalla oli neuvottelu Kristan naapurissa. Bono pääsi tapaamisen ajaksi taas yksin kylään ja mikä iloinen yllätys, kun astuin toimistosta kadulle: toisella puolella Topeliuksenkatua, puiston reunassa törötti Bono, Krista ja Jaana!

Aikuisten asiat haihtui heti pois mielestä! Täydellinen ajoitus.

Koirilla oli hirveän kivaa, luonnollisesti. Illalla käytiin vielä täysikuun valossa Rajasaaressa koko konkkaronkka ja eilisen Bono sitten nukkuikin niin, että mama sai tikutettua sukan uudesta Novitan puro-langasta. Tänään ei tarvi mennä kasvimaallekaan, kun sataa ja maa on liejua, Facebook, blogi ja asialliset asiatkin on kohta hoidettu, joten tänään valmistuu ehkä toinenkin sukka.

Eilen oli ihan mahtava iltarusko ja senhän pitäisi ennakoida, että seuraavana päivänä paistaa aurinko. Ja nyt sataakin ihan kamalasti. Maailma on TODELLA sekaisin.

Armas ja Lempi Nyhvänen

Bono oli eilen Kristalla kylässä, kun emäntä kävi hakemassa leipäpuuta Helsingissä. Rintakarvat oli kammattu, kun kerran naisystävän kanssa oli treffit. Näköjään Kristakin oli kreppiraudan kanssa kihartanut kutrejansa. Jaana otti kuvia.

- Oi Armas.
- Voi Lempi.

Kyllä pampula pampulan tuntee. Jos hiukkasen luun kappaleista nahisteellaankin, muuten ollaan niin sopuisasti.


- Sä saat pidellä mun nallea.

Kyläreissun päätteeksi juostiin hyväntuulisina Rajasaaressa, tai Bono juoksi. Itse olin palaverikamppeissani hiukan väärin varustautunut. Onneksi siellä ei ollut paljon porukkaa. Avokkaat ja vaaleat housut ei edusta asianmukaista pukeutumista koirapuistossa.

Bono oli ihan onnessaan, kun tajusi minne mennään. Se niin hienosti tarjosi sivulle istumista, ettei vaan mene aikaa mihinkään koulutusseminaariin.

Rotusyrjintää

Törmättiin aamulla 10kk ikäiseen bluemerle collieen ja jostain kumman syystä collieiden kohdalla ei koskaan muisteta noudattaa sitä sääntöä, ettei hihnan päässä haistella toisia koiria.

Syytkin moiseen oman rodun suosimiseen on kyllä selvillä: collieurosten kesken ei ole havaittu ärhentelyä ja toisekseen emännän uteliaisuus ja lörpöttelyhalut voittaa kaikkki ylevät kasvatusperiaatteet. Lopputuloksena on selvästi rasistinen käyttäytymismalli.

Eilen BBC:n sivujen yksi suosituin ja luetuin juttu oli kuvaus suomalaisten omituisista urheilulajeista. Kaikki mainitaan dopingvalvontaa unohtamatta: eukonkanto, saappaan heitto, ilmakitaran soitto ja muurahaispesässä istuskelu. Hauska juttu on tuolla:
Finland's passion for crazy contests

Kannattaa katsoa myös kuvat, linkki saapaskuvan alla.

Lauma hajoaa

Inka on ollut hoidossa maanantai-illasta asti ja mielenkiintoista laumakäyttäytymistä on ollut ilmassa. Viiru ja Inka skabaa selvästi statuksesta. Viiru ei päästä Inkaa Reetan makkariin eikä Inka Viirua mun makkariin. Harjaaminen on merkki suosiosta, joten siihen tullaan kiireen vilkkaa ja antaudutaan selällään. Ekana iltana löytyi myös kakkakaasa, joka oli ryyditetty pissalla, mikä viittaa vähän Viirun ja Inkan skabailuun.

Tänään Inka lähtee, joten lauma hajaa ja elämä palautuu normaaliin rauhaansa.

Bonon tassuhaava on ihan parantunut. Olen tyytyväinen haavuriurakkaan, koska mätäkuun aikaan paraneminen olisi voinut olla hankalampaakin. Se on se suihkuttelu ja laventeliöljy! Heti tuli käänne parempaan, kun aloin käyttää laventeliöljyä.