Pohjanoteeraus nro 2

Kehuskelin eilen, että Viiru on käyttäytynyt sävyisästi, mutta eipä tarvi enää kehuskella. Pelattiin aamulenkin jälkeen sellaista, että ensin Bono etsiskeli jälkikapuloita ja samalla aikaa Viiru etsiskeli nameja. Tämä meni ok.

Seuraavassa vaiheessa piti tehdä niin, että vuoronperään etsitään ennalta piilotettuja nameja. Ekana vuorossa oli Viiru, Bono oli kytkettynä, ettei pääse häiriköimään. Viiru odotti maassa makaamalla, että piilotan 4-5 namia ja tarkoitus oli vasta luvan kanssa alkaa etsimään. Se osaa maata paikallaan jonkin aikaa, sitä on treenattu ruokakupilla.

No, homma meni niin, että se ei meinannut malttaa pysyä paikallaan ja puri mua käteen, kun estelin sitä syöksymästä namien kimppuun. Loppu meni sit niin, että Viiru oli arestissa ja Bono sai etsiä kaikki namut.

Tämä oli aikamoinen yllätys. Mä en ole ihan varma sen puremisesta, onko se tehokkaaksi todettu ja siis opittu tapa, vai onko sillä luonnevika. Sitä mä nyt haluan selvittää ennenkuin sen lopullisesta kohtalosta päätetään. Perhoskoirien keskustelupalstalla käy ilmi, että ongelma on aika yleinen, joten se voi olla luonnevikakin.

Toisaalta, se ei ole salakavala tai arvaamaton sillä tavalla, että se hyökkäilisi esim. nilkkoihin. Se vaan haluaa heti sen, mitä se haluaa ja puree jos ei saa. Minusta tuollainen ei kyllä kuulu koiraan ja on musta tosi outoa, että se puree ruokkivaa kättä. En voisi ikinä kuvitella, että Bono tekisi niin. Viiru ei nimittäin näyki, se puree kovaa ja satuttamistarkoituksella.

Viirun kuseskelu on tauolla, se on pystynyt osallistumaan pidemmille lenkeille kun on ollut leudompaa.

Aamulla oli tullut niin paljon lunta, että saatiin Bonon kanssakin tehdä ihana, pitkä ja rauhallinen lenkki ilman että hajut olisi vauhkoonnuttaneet Bonsuli-riepua.

Asiasta ihan toiseen. Joskus musta tuntuu, että muut viettää aika paljon värikkäämpää elämää kuin mitä meidän seinien sisällä harrastetaan. Tai mitä tästäkin videosta nyt voi aavistella?

Pohjanoteeraus

Viiru on ollut joulun seudun varsin rauhallinen, mutta Bono ei vissiin ole saanut oikeanlaisa aktiviteettia, sillä se on heittäytynyt ihan mahdottomaksi. Metsässä on hankala liikkua, joten metsälenkkeilyä on ollut harvakseltaan ja oikein mitään koulutuksellista ei olla juuri tehty. Ja joku narttu on pistänyt Bonon pään ihan pyörälle.

Tänään meillä oli treffit koirapuistossa velipoika Rommin kanssa ja veljen kanssa meni hyvin, mutta Bono alisti yhden 13 kk ikäisen noutajapojan. Meidän oli pakko lähteä pois.

Käytiin Rommin kotona tutustumassa kissaan, mikä meni todella hienosti, mutta vastapainoksi Bono kusaisi joulukuuselle. Tätä en olisi kyllä mitenkään osannut ikinä ennakoida. Todellinen pohjanoteeraus ja riman alitus! Onneksi eläinihmiset on hyvin varustautuneita tällaisiia asioihin, puhdistusaineet löytyy. Lisäksi eläinihmiset on aika suurpiirteisiä tällaisissa asioissa ja välit toivoakseni säilyy! Ihan kuka tahansa ei moista sulattaisi...

Mulla oli lihapullia mukana, joten koko tunteroisen kotimatka otettiin koirakoulua ja sievää talutinkävelyä. Lihapulla ja hyvä nälkä on siinä asiassa kai lopulta kaikista tehokkain konsti. Pitäis vaan aina olla niitä peijakkaan lihapullia mukana.

Kotona ajattelin, että syötän sen ähkyksi, jotta se kuukahtaa, mutta isohkosta ruopka-annoksesta huolimatta se piti teljetä vielä eristyksiin ennen kuin rauhoittui maate. Voi, voi. Se on rasittavaa katsella, mutta surettaa koirankin puolesta, koska ei sillä ole kovin lokoisa olotila. Päinvastoin, rauhaton, levoton ja stressaantunut.

Oltiin päivällä neljä tun tia reissussa, se ei ole kunnolla nukkunut sen jälkeen lainkaan ja nyt se on jo taas - reilun kahden tunnin päästä edellisestä kotiutumisesta- inumassa ulos. No, huomioimattomuus sai sen rauhoittumaan.

Sitruunapannasta ei ole mitään hyötyä haukkumiseen. Nenä on niin pitkällä, ettei suihkaus sinne asti osu ja se haukkui päiväreissulla pannan tyhjäksi kauluriinsa ilman sen kummempia vaikutuksia. Että se siitä.

Katsellaan lisää Victoria Stilwelliä...

Suunnitelma Ö

Meillä on meneillään koiranomistussuhteiden uudelleenjärjestelyjä. Viiru on aina ollut vähän ongelmakoira ja se puree Reettaa ja kuseksii -varsinkin viime aikoina - pitkin ja poikin. Hiljan se puri niin, että tuli lääkärireissu ja antibioottikuurit ja koko hoito. Neljän vuoden taistelun jälkeen tämä alkoi näyttää viimeiseltä pisaralta. Pallit se menetti jo 11 kk:n ikäisenä aggressiivisuuden takia. Kaksi kertaa sille on tehty Apexissa täydellinen terveystarkastus ja tuomio on ollut, että vika on yläpäässä.

Viiru olis ehkä saanut viimeisen hoidon jo aikaisemminkin, mutta minä olen ollut kovasti sitä vastaan, vaikka se on koirana mun prioriteettilistoilla ihan loppäässä. Tämän saa siis tulkita niin, etten todellakaan suosittele moista pentelettä kenellekkään enkä ikinä itse sellaista itselleni hankkisi. Ylipäänsä kääpiökoiran sijasta valinta osuisi kyllä kissaan. Sheltti on ainoa pieni koirarotu, jonka voisin ajatella itselleni.

No, mä nyt olen kuitenkin sitä mieltä, että kantaisin lopun ikää huonoa omatuntoa Viirun kohtalosta, jos en yrittäisi sen emäntänä. Jos pureminen ei lopu, keväällä tulee noutaja. Mä annan sille puoli vuotta.

Tämä vain pilaa kaikki mun omat suunnitelmat. Ihanan suloisen colliepennun sijasta saan teutorin, enkä oikein voi ajatella että ottaisin samalla kertaa ongelmakoiraa ja pientä pentua. Tai katsotaan nyt, miten meillä alkaa luistaa. Kahdet lenkkeilytykset on joka tapauksessa nyt ohjelmassa ja tietty pentu menee pienenä Viirun kanssa ja isona Bonon kanssa. Muuten työtaakka ei hirvitä. Turkki on nopsaan hoidettu, hampaat hoituu samalla kuin Bononkin jne.

Viiru ei kuitenkaan koskaan ole esim. Bonoa tai ketään muutakaan koiraa ole yrittänytkään purra, että en mä usko että se pennulle mitään tekisi.

Toivotaan, että tämä alkaa lutviutua ennakoitua paremmin ja joku roti Viirulle löytyisi. En mä tähän ryhtyisi, ellen uskoisi, että löytyy. Sillä on enemmän dominanssia kuin Bonolla, mutta huomattavan paljon vähemmän hevosvoimia, eli olen aika toiveikas! Ja onhan meillä jo melko hyvä suhde olemassa entuudestaan. Jospa se rauhoittuisi, kun saa saman johtajan, joka Bonollakin on. Bono on kuitenkin sen suuri idoli.

Kuraattori Virtanen

Myös Viiru vaikuttaa jotenkin säysemmältä, nyt kun me ollaan tunnistettu sen oikea luonto. Viiru jopa tunnistaa nimen Virtanen, jos sitä kutsuu sillä nimellä.

Lammasta vahdaten se viihtyi monta tuntia kylpyhuoneessa. Tarjoilin jättiluun jo alunperinkin sinne, koska tiedossa oli, että möykkyä ei ilman aggressioita muut edes vilkuile. Kun K. V. oli vihdoin pakko saada lähtemään ulos, operaatio edellytti luun takavarikointia ja psykiatrista erityisosaamista.

Kuraattorin aarre.

Seuraavassa pari todistetta, kuinka suvereenisti Kurattori Virtanen hallitsee halutessaan toisten henkilökohtaista omaisuutta, tässä tapauksessa Bonon mökkiä.

"Mä hallitsen ihan mielelläni hyvällä...."

"Mutta mä hallitsen kuitenkin kenties vielä mielummin pahalla."

Vandalismin uhri

Viiru pissas Bonon petiin ja valtasi myös tilapäispedin. Uhri itse vetelee sikeitä kuola suupielestä valuen, kroppa paljaalla lattialla ja pää maton reunalla.

Päivät voi alkaa ihan miten vain.

Tuloksia

Jääkausi on tosi tehokas. Montakohan päivää tässä nyt on mennyt, kun koiria ei ole noteerattu juuri mitenkään ja vaikutukset on hämmästyttäviä:

1. toisten koirien haukkuminen on tosi ponnetonta ja usein ohitukset menee vain kaulaa kurkottamalla
2. kukaan ei enää tunge peppua mun syliin ja peitä ruhollaan tv-ruutua silloin, kun Clarence Streetin lääkäriasemalla itkettää kaikista eniten
3. sukkien varastelu on loppunut
4. naapurin Timonen saa nykyään lähteä töihin ja ajella hissillä ilman että kukaan pöhisee asiasta yhtään
5. ulos lähtiessä Bono tulee oma-alotteisesti sivulle, jotta saadaan panta kaulaan
6. sisään tultaessa se istuu oma-alotteisesti, että otetaan panta pois
7. tänään ei ole tarvinnut nyppästä kertaakaan vetämisen takia, vaikka jotain hekumallista on näköpiirissä ilmeisesti kuitenkin vilahdellut
8. olen päässyt keskustelemaan kadulla vieraan ihmisen kanssa ilman, että polven tienoilta kukaan haukkui tätä lyttyyn

Ja muita ongelmia mä en oikein keksikään, mitä pitäis edes korjata. Lähinnä mua on häirinnyt haukkuminen toisille koirille sekä vetäminen hihnassa. Kertakaikkiaan hämmästyttävää. Ei vielä aukotonta, mutta selvää edistystä.

Mä en ole pitänyt ihan 100 %:sta jääkautta, sillä ajattelin vähän siltä kantilta, mikä olis reilua koiran kannalta, kun ei sitä häiriökäyttäytymistä nyt erityisen mahdottomasti ole ja se osaa kehotuksesta monta asiaa jo. Esim. jos se haistelee jotain intensiivisesti, sanon sille kyllä mennään, ennen kuin nyppäsen. Samasta syystä kerron sille ulos, pyyhitään tassut, harjataan, pestään hampaat jne. Mutta tämä on kuta kuinkin kaikki, mitä puhun sille.

Siinä on sellainenkin mielenkiintoinen juttu, että kun itse pitään suunsa kiinni eikä luota sanan voimaan, tulee herkistyneeksi sille, kuinka me viestitään eleillä. Esim. ulkona kävellessä se on aika hienovaraista, kuinka koira mua tulkitsee. En osaa vielä kuvata mitään, mutta olen selvästi koittanut liikehtiä vähemmän, arvattavammin ja määrätietoisemmin.

Äsken harjattiin oikein kampausnesteen kanssa, koska huomenna lähdetään sukuloimaan ja pitää olla siisti! Vähän säälittävää, että näistä harvoista yhteisistä hetkistä näyttää nyt tulevan todella arvokkaista ja ipana oli ihan onskuna, että sai multa huomiota harjaamisen verran!

Mulle tämä huomioimattomuus sopii erityisen hyvin, koska en halua kasvattaa koiraa huutamalla eikä pakotteet oikein sovi mulle, joten olen tästä keinosta kovin mielissäni. Toinen juttu on se, että Bono on ilmeisesti liian älykäs koira mulle, koska se keksii kaikki koulutuskikat ja lopettaa tottelemisen sillä sekunnilla, kun ei ole herkkuja taskussa. Oppiminen ei siis millään muotoa yleisty. Ilmeisesti myös Bonon pomotus on ollut niin hienovaraista, etten ole sitä sellaiseksi tajunnut. Ainakin siitä niin päättelisin, että kummalliset sen aiemmin harrastamat asiat on loppuneet kuin seinään.

Bonolle tyyli taas sopii, koska huomioimattomuus iskee sen dominanssiin ilman, että sen pehmeänä koirana tarvii säikkyä mun käyttäytymistä. Koska sillä on vahva laumavietti tämä tepsii sitäkin kautta. Huomioiminen palkkiona toimii hyvin, silloin kun se tekee hienosti.

Viirulla on Bonoa enemmän pomotukseen taipumusta ja sillä toimii ihan samalla tavalla.

Saapa nähdä mitä huomenna tapahtuu, kun lähdetään Katjan ja Marin sekä koirien kanssa Snowpaw'n kennelpäivää viettämään! Siellä on takuulla aivan superriemukasta. Toivottavasti tavataan Bonon isä ja isovanhemmat. Taitaa olla tätä luonnetta aika paljon peräisin siltä suunnalta ja olis hieno vähän tarkkailla niitä koiria ja keskustella niistä.

Kameran akku on ladattu. Nyt toivotaan, että vekotin päätyy matkaan mukaan. Aamut on niin petollisia, kun puolivaloilla ei ole skarppaaminen kovin vahvaa.

Jääkausi

Vedin eilissä iltana herneet nenään, kun ulkoilutin molempia koiria yhtä aikaa eikä oltu päästy kuin kulman ympäri niin jo kaksi kertaa olemmat oli haukkuneet toisia koiria. Töytyytin ne suoraa tietä kotiin, sulkeuduin oven taakse ja aloitin jääkauden. Totesin että teutori ja paskiainen are back ja molemmat on pilalle lellittyjä parasiitteja ja öykkäreitä.

Bono on taantunut taas, koska jollain nartulla on lähitienoolla juoksu. Ihan mahdottomalta tuntuu, että vielä viimeksi kun käytiin Helsingissä muutama päivä sitten, Bono istui yhden päivän kuluessa oma-alotteisesti perusasentoon 5 kertaa ja otti kontaktin, koska näki jotain mitä halusi (4 kertaa se oli koira, kerran Rajasaaren koirapuisto). Ihan kuin eri koira.

Ilmanko suomalaiset syö mielummin lääkkeitä masennukseen ja ahdistukseen kuin harrastaa käytöstapoja ja niiden kasvatusta, kun se on näin hirveetä takkuamista.*

Olen aika tosikko koiran pitäjä, kun vertaa siihen, miten melkein kaikki mun tuntemat muut ihmiset koiriansa pitää, mutta en kerta kaikkiaan jaksa sitä, että koira kuvittelee, että elämä pyörii sen mukaan, mitä sen päähän sattuu juolahtamaan. Näkeehän sen reuhuavasta koirasta, ettei sillä ole hyvä olla itselläkään.

Jääkausi on menetelmä, jossa varmaan enemmänkin omistaja opettelee oikeata koiran huomioimisen tasoa ja oppii pois lällyttelystä ja lässyttämisestä. Lisää menetelmästä tuolla: Jääkausi

Nyt kun olen eilisillasta pidättäytynyt edes katsomasta koiria huomaan, että ne alkaa itse pitää kontaktia. Vouhottaminen on melko vähäistä.

---

*Puuskahduksen logiikka mene niin, että koska masennus ja ahdistus monesti johtuu vaikeuksista ihmissuhteissa, niitä luulisi voivan merkittävästi edesauttaa, jos haluaa harrastaa hyviä käytöstapoja ja opettelee sanomaan esimerkiksi kohteliaasti, että nyt ei käy.