Kyä hohtaa

No eilen se kylvetys sitten pääsi tapahtumaan ja kyllä eron huomaa. Turkki on paljon ilmavampi ja kevyempi kuin ennen pesua. Koirahan näyttää ihan näyttelykoiralta!

Aika paljon siitä vain nyt irtoaa karvaa, kun juuren saa suorittua helposti. Toivottavasti se ei ehdi kaljuuntua kahdessa viikossa! Toisaalta, mulla on kyllä mielessä, että jos meidän sessiot loppuu valoisan aikaan niin voitaisiin käydä Ruissalossa kunnon päivälenkillä enen kotimatkaa. En ole koskaan siellä käynyt ja webbikuvien perusteella siellä on komiat lenkkeilymaisemat.

Että ei se niin haittaa jos kaljuus tuleekin.

Trimmattu ja pesty. Ei tarvita melkein heijastinta!

Oli muuten collien kylvettäminen vaativuudessansa ihan eri planeetan problematiikkaa kuin kissan kylvettäminen. Bonon pesemisessä vaikeinta oli potkia itsensä työn ääreen. Kissan kylvettämisen jäljiltä kipeitä haavoja paranneltiin viikkotolkulla. Mikäli mä ny oikein muistan...

Bonokin piti operaatiota ilmeisesti ekstensiivisenä huomion osoituksena, vain föönääminen vähän aluksi jännitti. Sepä kun tykkää, että pyyhkeellä koiran kropan vanuttaminen on ihanaa ja hännän heiluttamisen väärti! Ja harjaaminen menee nykyään samaan osastoon.

Ai niin. Tuli taas todiste Bonon rikkumattomasta itsetunnosta. Sillä oli iltalenkin aikaan vähän kaulurin juuressa vielä kosteaa, joten puettiin sille Reetan fleece, ettei pampula saa tautia. Se ei välitänyt siitä mitään, vaikka oli suoraan sanottuna aika härskin näköinen ilmestys. Se kukkoili toisten koirien perään mummin fleece päällä ihan kuin ennenkin ja teki muutenkin kaikki samat kujeet ja keikaukset kuin tavallisestikin.

On se helppo.

Huomaakohan Joel, että korva-asialle on tehty jotain?

Uusia taitoja

Viikonlopun Match Showssa huomasin, että kerran syntyi sellainen tilanne, että Bono oli nenä toisen koiran nenää vasten ja molemmat murisi, antaumuksella. Bonsuli ei ole aiemmin harrastanut murinoita.

Nyt tätä murisemisen taitoa on harjoiteltu kotioloissa. Sotungissa yhtenä pävänä se erityisesti harjoitteli sitä isojen, epätasapainoisten oksanraaskujen kanssa. Peuran kaluttu jalka on ollut myös hyvä kohde.

Koirapuistoissa syntyy nykuään myös järjestään tilanne, että pitää murista jonkun samanikäisen uroksen kanssa. Kukkoiluharjoituksia siis.

Mä olen yllättynyt siitä, miten monet ihan itsestäänselvistä asioista Bono oppii vasta, kun se näkee muiden tekevän niitä. Pissojen sutiminen, uhoilu, muriseminen - kaikki näyttää olevan alkuperältään sosiaalista! Laumaeläimen tragedia (vai komedia)!?

Aluksi musta oli kamalaa ja pelottavaa, että urokset ottaa yhteen, mutta nyt olen jo ihan paatunut ja tottunut ilmiöön. Se kai kuuluu niiden elämään, ei tunnu olo niin jonninjoutavalta, kun vähän elvistelee ja kukkoilee. Eilinen hammastelukaveri oli sivumennen sanoen nimeltänsä Elvis.

Mä toimin niissä tilanteissa niin, että juoksen pois päin ja huudan Bonoa luokse ja sitten me ollaan omissa porukoissa. Eilen oltiin Rommi-veljen kanssa, kun tehtiin treffit Koivukylän koirapuistoon. Bono tulee heti, koska se on kumminkin mamman poika.

Sen verran sävyisää tämä meidän olo on, että olen taas ajatellut alkaa käydä koulutuskentällä. Haluaisin, että se oppi työskentelemään - ja ylipäänsä olemaan - muista koirista välittämättä.

Nyt on vähän takapakkia ohituksissa, kun jollain on taas juoksu, mutta taantuminen ei ole tällä kertaa ollenkaan kohtuutonta. Sen verran sillä kumminkin on painetta itseilmaisuun, että se saattaa ihan yllättäen, tuosta noin vaan keskellä katua haukahtaa tomeran ja miehekkään yksittäisen HAUn, vaikka ketään ei näkyisi mailla halmeilla.

Etsiskelen seuraa, jolla olisi kenttä tässä lähempänä. HVK:n kentät on meidän uudelta kotiseudulta kovin kaukana ja kynnys lähteä arki-iltaisin ajelemaan pitkälle näyttää olevan kovasti korkea.

Sävyisyyden takia, myös pentukuumeesta tuli ensimmäinen pikku ailahdus tässä yhtenä iltana kun katselin colliesivuja ja pentu-uutisia. Mulla kun on ollut mielessä, että josssain vaiheessa voisi hankkia Bonolle trikkipojan kaveriksi. Mutta ensin pitää tehdä vielä Bonon kanssa paljon asioita ja saada se kypsäksi herrasmieheksi. Näyttely- ja koulutushommia, siis.

Topin kanssa

Bonsulin kaikki tuttavakoirat on pääasiassa tyttöjä, paitsi Romppu ja Viiru, ja se tuntee jokaisen pikkupennusta asti. Eilen käytiin talutinlenkillä yhdessä uuden tuttavan, Topin, 11-vuotiaan Jack Russelin kanssa. Oi, stressimomentti oli huomattava, koska Topi olikin totuttua topakampaa sortimenttia.

Hyvinhän lenkki meni, mutta Bono pyrki kovasti vetämään ja unohti vissiin kakata kunnolla, kun tänään piti aamusta käydä pariin otteeseen ulkona. Oli vähän kukkoilun meininkiä ilmassa.

Topin kanssa lenkkeillään siis toistekin! Stressinsietokykyä saa kehittyä koirallekin.

Intruders

Me ollaan kolmena päivänä käyty koirapuistossa. Siitä saa kivan, puolentoistatunnin lenkin, kun käpsehtii ensin Koivukylän koirapuistoon ja siellä tovin juoksee ja tekee erilaisia asioita. Se on nimittäin niin iso puisto, että siellä ei tarvi olla samassa laumassa.

Eilen tapahtui niin, että eräs Snoopy oli Bonolle oikein ärhäkkänä ja meidän oli parein väistyä sivummalle. Sitten sinne tuli pikkukoira, jota Bono halusi astua, mutta pikkukoirallapa oli kaverina irlannin susikoirauros, joka ei moisia elkeitä hyväksynyt ja teki kantansa selväksi.

Me sitten tehtiin namien etsimisleikkiä sekä treenattiin parille telineelle kiipeämistä ja luoksetuloja. Harrastettiin omaa kivaa.

Uroskoiran kanssa pitää vain näköjään kestää, että rähinöitä tulee. Sitäpaitsi niitä on näihin asti ollut niin vähän, että nyt on hyväkin, että Bonolle tulee niitä kokemuksia, että kaikkien koirien luokse ei pidä mennä kovin tungettelevaisesti. Se on niin kiinnostunut toisista koirista, että tämä tekee sille ihan hyvää. Se tuli mun luokse joka kerta ekasta kutsusta ja oikein vikkelästi!

Toissa päivänä puntit oli eripäin, kun Viiru oli mukana ja isommat urokset oli aika tungettelevia Viirua kohtaan. Bono ajoi ne pois Viirun kimpusta ihan määrätietoisesti ja tehokkaasti. Me luonnollisesti taas jouduttiin väistymään sivummalle, mutta ihan hyvä kokemus taas. Kiva nähdä, että Bono osaa toimia myös noin.

Taidetaan mennä samaan paikkaan tänäänkin, vaikka ollaankin vakkarikoirien mielestä ilmeisesti tunkeilijoita :)

Ai niin. Vihoviimeinen iltalenkki sujui eilen ikään kuin pimeys olisi toinen luonto. Toivottavasti aamuhämärä on kuitenkin hyvin epäilyttävää vielä jonkun aikaa.