Pöydän alla

Eilen oli taas antoisa päivä, kun Bonon tyttöystävistä Stella oli käymässä ja jäi koko päiväksi kylään kun emännät lähti kirjamessuille. Pampulat temusivat jokaisen kynnelle kykenevän hetken. Malttoivat ne ottaa ettonetkin silloin tällöin, kuulema.

Tänä aamuna jaksaa kumminkin leppuutella pöydän alla melko pitkämielisesti.

Tuolinjalasta saa mukavasti tukea poskelle.

Iltalenkiltä oli toppatakin taskuun jäänyt vanhasta farkun lahkeesta tehty solmu, ja sen avulla Bono hanakasti ravasi kolmiota urheilukentällä jo heti aamutuimaan. Mä en olis niin välittänyt treenata heti aamusta, mutta Bono itse tahtoi kentälle. Kun oli peliväline mukana niin ajattelin, että olkoon menneeksi.

Keksin, että solmu onkin hyvä palkka, kun koiraa voi seisottaa ja etääntyä itse kauemmas ja heittää solmun niin, että se saa harjoitella koppeja.

Samalla voi vaikka käydä vähän asettelemassa jalkoja paremmin ja jatkossa vaikka naksuttimella merkitä oikean asennon ja vapauttaa siitä.

Kyllä tämä on nyt selvästi helpompaaa taas. Ja onneksi on vähän tottista taustalla. Bonolla on selvästi paremmin kärsivällisyyttä nykyään yhteisen puuhailuun. Alkuvuosi menikin melkolailla kollistuksen parissa.