Kaksi yötä näyttelyyn. Ollaan vietetty korvan muotoiluviikkoja ja kekkasin superhyvän lanoliinirasvan, jolla saa kevyeen korvaan paremmin painoa kuiin vaseliinilla. Koitin pestä sitä tänään pois... vähän huonolla menestyksellä. Huomenna uusi yritys.
Tassut on taas trimmattu ja harjaamista reenattu. Hampaat vielä pestään ja huomenna mennään Romeon luokse metsälenkille, jonka jäljeen myös viimeiset alapesut ennen suurta päivää.
Tavoitteena olisi saada ERI, sijoitustoiveita ei ole. 41 urosta on kuulema ilmoittautunut ja saman verran tyttöjä. Sitäpaitsi Oona ja Roosa, Bonon siskot, tulee myös Turkuun. Roosan tapaaminen on mielenkiintoista, sillä Bono ja Roosa oli pienenä niin saman näköiset, että muistelen Marikin kurkkineen vatsapuolelta kumpi on kumpi. Täydellinen kaksonen siis. Mitähän Roosasta on tullut? Ja muistaakohan ne toisiaan?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste karva-asiaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste karva-asiaa. Näytä kaikki tekstit
perjantai 27. marraskuuta 2009
keskiviikko 11. marraskuuta 2009
Sulassa sovussa
Meillä tehdään töitä sillä tavalla, että mama pönkkää itsensä tyynyillä petiin mahdollisimman ergonomiseen asentoon ja jalkopäätä somistaa kasa:
Me vahditaan, ettei tapahdu mitään outoa ja kummallista.
Että tähän on tultu.
Olin ostanut sellaista koiran shampoota jo alkukesän sivuerkkaria varten (johon osallistuminen peruuntui eksessiivisen kaljuuden vuoksi), jonka piti korostaa koiran karvan väriä: kuvittelenko vain vain onko pestyssä koirassani punaruseka sävy jotenkin syventynyt? Ainakin peräpään karva näyttää tasaisemmalta, kun se ei mene suortuville, eikä vaalea aluskarva vilku sieltä.
En tiedä. Shampoo oli kumminkin tosi hyvää, laimennussuhde oli 1:16, karva tuli pienellä annoksella puhtaaksi ja silti se oli helppo huuhdella pois eikä tehnyt karvasta inhottavan liukasta ja loputtomasti vaahtoavaa. Lopullinen shampooomerkin valinta ei muuten tapahtunut yksin rationaalisin perustein: pullon kyljessä oli collien kuva! Ai niin, ja olihan siinä aloe veraa, mikä on kai aina hyvä asia.
Ollaan touhuttu ensi keväälle paimennusaktiviteetteja. Ilmoittauduin Swedulle kahdeksi päiväksi toukokuussa. Nyt kun maksaa, niin kurssin hinnan ehtii jo unohtaa ja toukokussa saa vain naatiskella.
Me vahditaan, ettei tapahdu mitään outoa ja kummallista.Että tähän on tultu.
Olin ostanut sellaista koiran shampoota jo alkukesän sivuerkkaria varten (johon osallistuminen peruuntui eksessiivisen kaljuuden vuoksi), jonka piti korostaa koiran karvan väriä: kuvittelenko vain vain onko pestyssä koirassani punaruseka sävy jotenkin syventynyt? Ainakin peräpään karva näyttää tasaisemmalta, kun se ei mene suortuville, eikä vaalea aluskarva vilku sieltä.
En tiedä. Shampoo oli kumminkin tosi hyvää, laimennussuhde oli 1:16, karva tuli pienellä annoksella puhtaaksi ja silti se oli helppo huuhdella pois eikä tehnyt karvasta inhottavan liukasta ja loputtomasti vaahtoavaa. Lopullinen shampooomerkin valinta ei muuten tapahtunut yksin rationaalisin perustein: pullon kyljessä oli collien kuva! Ai niin, ja olihan siinä aloe veraa, mikä on kai aina hyvä asia.
Ollaan touhuttu ensi keväälle paimennusaktiviteetteja. Ilmoittauduin Swedulle kahdeksi päiväksi toukokuussa. Nyt kun maksaa, niin kurssin hinnan ehtii jo unohtaa ja toukokussa saa vain naatiskella.
tiistai 10. marraskuuta 2009
Kyä hohtaa
No eilen se kylvetys sitten pääsi tapahtumaan ja kyllä eron huomaa. Turkki on paljon ilmavampi ja kevyempi kuin ennen pesua. Koirahan näyttää ihan näyttelykoiralta!
Aika paljon siitä vain nyt irtoaa karvaa, kun juuren saa suorittua helposti. Toivottavasti se ei ehdi kaljuuntua kahdessa viikossa! Toisaalta, mulla on kyllä mielessä, että jos meidän sessiot loppuu valoisan aikaan niin voitaisiin käydä Ruissalossa kunnon päivälenkillä enen kotimatkaa. En ole koskaan siellä käynyt ja webbikuvien perusteella siellä on komiat lenkkeilymaisemat.
Että ei se niin haittaa jos kaljuus tuleekin.
Trimmattu ja pesty. Ei tarvita melkein heijastinta!
Oli muuten collien kylvettäminen vaativuudessansa ihan eri planeetan problematiikkaa kuin kissan kylvettäminen. Bonon pesemisessä vaikeinta oli potkia itsensä työn ääreen. Kissan kylvettämisen jäljiltä kipeitä haavoja paranneltiin viikkotolkulla. Mikäli mä ny oikein muistan...
Bonokin piti operaatiota ilmeisesti ekstensiivisenä huomion osoituksena, vain föönääminen vähän aluksi jännitti. Sepä kun tykkää, että pyyhkeellä koiran kropan vanuttaminen on ihanaa ja hännän heiluttamisen väärti! Ja harjaaminen menee nykyään samaan osastoon.
Ai niin. Tuli taas todiste Bonon rikkumattomasta itsetunnosta. Sillä oli iltalenkin aikaan vähän kaulurin juuressa vielä kosteaa, joten puettiin sille Reetan fleece, ettei pampula saa tautia. Se ei välitänyt siitä mitään, vaikka oli suoraan sanottuna aika härskin näköinen ilmestys. Se kukkoili toisten koirien perään mummin fleece päällä ihan kuin ennenkin ja teki muutenkin kaikki samat kujeet ja keikaukset kuin tavallisestikin.
On se helppo.
Huomaakohan Joel, että korva-asialle on tehty jotain?
Aika paljon siitä vain nyt irtoaa karvaa, kun juuren saa suorittua helposti. Toivottavasti se ei ehdi kaljuuntua kahdessa viikossa! Toisaalta, mulla on kyllä mielessä, että jos meidän sessiot loppuu valoisan aikaan niin voitaisiin käydä Ruissalossa kunnon päivälenkillä enen kotimatkaa. En ole koskaan siellä käynyt ja webbikuvien perusteella siellä on komiat lenkkeilymaisemat.
Että ei se niin haittaa jos kaljuus tuleekin.
Trimmattu ja pesty. Ei tarvita melkein heijastinta!Oli muuten collien kylvettäminen vaativuudessansa ihan eri planeetan problematiikkaa kuin kissan kylvettäminen. Bonon pesemisessä vaikeinta oli potkia itsensä työn ääreen. Kissan kylvettämisen jäljiltä kipeitä haavoja paranneltiin viikkotolkulla. Mikäli mä ny oikein muistan...
Bonokin piti operaatiota ilmeisesti ekstensiivisenä huomion osoituksena, vain föönääminen vähän aluksi jännitti. Sepä kun tykkää, että pyyhkeellä koiran kropan vanuttaminen on ihanaa ja hännän heiluttamisen väärti! Ja harjaaminen menee nykyään samaan osastoon.
Ai niin. Tuli taas todiste Bonon rikkumattomasta itsetunnosta. Sillä oli iltalenkin aikaan vähän kaulurin juuressa vielä kosteaa, joten puettiin sille Reetan fleece, ettei pampula saa tautia. Se ei välitänyt siitä mitään, vaikka oli suoraan sanottuna aika härskin näköinen ilmestys. Se kukkoili toisten koirien perään mummin fleece päällä ihan kuin ennenkin ja teki muutenkin kaikki samat kujeet ja keikaukset kuin tavallisestikin.
On se helppo.
Huomaakohan Joel, että korva-asialle on tehty jotain?
maanantai 26. lokakuuta 2009
Kylpy odottaa
Bonsulilla on aika mukavasti turkkia ja vaikka harjaan sitä ahkerasti, se tahtoo kaulassa ja rinnassa paakkuuntua. Paakkuja kun aukoo, sormiin jää ihan kuin rasvaa!!! Mä tulkitsen tämän niin, että kylpy odottaa. viimeistään pari viikkoa ennen näyttelyä, jollei jo aikaisemminkin.
Viimeksi kun oli uhkana kokovartalo shampoopesu, Bono tiputtikin turkin ja uusi turkki oli puhdas! Ei tarvinnut pestä.
Ihmeen hyvin me ollaan pärjätty vain pienillä (ja vähän suuremmilla) paikallispesuilla näihin asti.
Täytyy kylvettää se kumminkin ennen pakkasia, ettei tarvi kostella turkilla sitten pakkasissa ulkoilla, jos se ei sattuis yön aikana kokonaan kuivumaan.
Bono ei ole tajunnut että on talviaika. Sisäinen kello tikittää pojulla ihan kesäaikaa lenkkeilyn ja ruokailun suhteen.
Olen vähän kipeenä, mutta kun saa tehdä töitä kotona, voi aina tarttua siihen hetkeen, jolloin on parhaiten voimissaan ja juuri silloin käyttää koiran ulkona. Se osaa sitäpaitsi sopeutua vähän varovaisempaankin kävelyyn jo nykyään, eli ihan hyvin pärjätään näinkin.
Viimeksi kun oli uhkana kokovartalo shampoopesu, Bono tiputtikin turkin ja uusi turkki oli puhdas! Ei tarvinnut pestä.
Ihmeen hyvin me ollaan pärjätty vain pienillä (ja vähän suuremmilla) paikallispesuilla näihin asti.
Täytyy kylvettää se kumminkin ennen pakkasia, ettei tarvi kostella turkilla sitten pakkasissa ulkoilla, jos se ei sattuis yön aikana kokonaan kuivumaan.
Bono ei ole tajunnut että on talviaika. Sisäinen kello tikittää pojulla ihan kesäaikaa lenkkeilyn ja ruokailun suhteen.
Olen vähän kipeenä, mutta kun saa tehdä töitä kotona, voi aina tarttua siihen hetkeen, jolloin on parhaiten voimissaan ja juuri silloin käyttää koiran ulkona. Se osaa sitäpaitsi sopeutua vähän varovaisempaankin kävelyyn jo nykyään, eli ihan hyvin pärjätään näinkin.
tiistai 20. lokakuuta 2009
Trimmausta
Ilmoitin Bono eilen Turun näyttelyyn ja intouduin taas harjoittelemaan trimmaamista. Tassujen karvat kasvaa niin nopsaan, että jos haluaa pitää ne siistinä, kerran viikossa saa olla sakset ojossa. Sitäpaitsi edellisellä kerralla harjoittelin ohentavilla saksilla ja tulos oli aika hapsuinen.
Vielä ehtii kasvaa karva kunnolliseksi, vaikka tuliskin vähän lommoja. Toinen takajalka on varpaiden päältä vähän huonon näköinen... kuvat sensuroitu.
Käytiin kumminkin metsälenkillä, vaikka pitikin pitää lepopäivää.
Vielä ehtii kasvaa karva kunnolliseksi, vaikka tuliskin vähän lommoja. Toinen takajalka on varpaiden päältä vähän huonon näköinen... kuvat sensuroitu.
Käytiin kumminkin metsälenkillä, vaikka pitikin pitää lepopäivää.
maanantai 19. lokakuuta 2009
Karvat ojossa
Tyttövieraita varten me vähän kammattiin ja trimmattiin tassuja ja korvia lauantaina. Mama sanoi myös harjoittelevansa vähän mahdollisia tulevia Mister-kisoja varten. Pitäis taas kuulema jossain vaiheessa vähän edustaa
.
Seisomistakin on harjoiteltu. Mama ei anna ruokaa ennen kuin seisominen on tiptop.
.
Seisomistakin on harjoiteltu. Mama ei anna ruokaa ennen kuin seisominen on tiptop.
maanantai 5. lokakuuta 2009
Seikkailu
Miten on mahdollista, että monta päivää on vierähtänyt ilman blogipäivitystä. Mulla olis kamerassa kuviakin vaikka kuinka, kun ehtis laittaa niitä tänne! Outoa.
No, me ollaan kyllä viiletetty taas sinne tänne ja oltu aika aktiivisia. Ollaan ruvettu taas kulkemaan ahkerasti metsälenkeillä ja lauantaina piipahdettiin Porvoossa. Bono sai ottaa intervalliharjoituksia Stellan kanssa pihalla. Kuulostaako kuntopiiriltä? Niin pitääkin. Totesin tässä joku aika sitten, että 1,5 -vuotias raggari kestää jo aika pitkiä lenkkejä. Voidaan laajentaa reviirejä.
Eilen oli sitten varsinainen seikkailun paikka, kun mentiin Siman ja Sanin kanssa Hindsbyn suunnalta Sipoon korpeen ja eksyttiin päätymään vähän eri suuntaan kuin oli meininki! Ja kastuttiin ihan litimäriksi tietenkin. Bono onnistui keräämään myös takiaisia niin, että sen rintakarvat ja etutassujen tuuheat hulmukkeet oli yhtä yhtenäistä takiaistakkukasaa. Ehdin jo loihe lausumaan, että tänä talvena ei taida tarvita näyttelyihin ilmoittautua, kun pelkäsin, että niitä ei saa setvittyä kuin leikkaamalla.
No, Bonon karva on kumminkin niin ihmeellistä, että kunhan aukkoili takukasaa sormilla niin harjalla ne takiaisen siemenet irtoili. Yhtään ei tarvittu saksia, vaikka näky oli kyllä lähtötilanteessa hurjanpuoleinen. Ja raivaussessioita tarvittiin kolme. Yksi vielä' tänä aamuna, kun karva oli ihan kuivaa.
Tänään ollaan aika nöyriä poikia ja tyttöjä, eikä kroppa salli kovin äkkinäisiä liikkeitä.
No, me ollaan kyllä viiletetty taas sinne tänne ja oltu aika aktiivisia. Ollaan ruvettu taas kulkemaan ahkerasti metsälenkeillä ja lauantaina piipahdettiin Porvoossa. Bono sai ottaa intervalliharjoituksia Stellan kanssa pihalla. Kuulostaako kuntopiiriltä? Niin pitääkin. Totesin tässä joku aika sitten, että 1,5 -vuotias raggari kestää jo aika pitkiä lenkkejä. Voidaan laajentaa reviirejä.
Eilen oli sitten varsinainen seikkailun paikka, kun mentiin Siman ja Sanin kanssa Hindsbyn suunnalta Sipoon korpeen ja eksyttiin päätymään vähän eri suuntaan kuin oli meininki! Ja kastuttiin ihan litimäriksi tietenkin. Bono onnistui keräämään myös takiaisia niin, että sen rintakarvat ja etutassujen tuuheat hulmukkeet oli yhtä yhtenäistä takiaistakkukasaa. Ehdin jo loihe lausumaan, että tänä talvena ei taida tarvita näyttelyihin ilmoittautua, kun pelkäsin, että niitä ei saa setvittyä kuin leikkaamalla.
No, Bonon karva on kumminkin niin ihmeellistä, että kunhan aukkoili takukasaa sormilla niin harjalla ne takiaisen siemenet irtoili. Yhtään ei tarvittu saksia, vaikka näky oli kyllä lähtötilanteessa hurjanpuoleinen. Ja raivaussessioita tarvittiin kolme. Yksi vielä' tänä aamuna, kun karva oli ihan kuivaa.
Tänään ollaan aika nöyriä poikia ja tyttöjä, eikä kroppa salli kovin äkkinäisiä liikkeitä.
sunnuntai 20. syyskuuta 2009
Bono töyhöttää
Bonsuli on nyt puolitoistavuotias ja syntymäpäivän kunniaksi on harjattu pehko kuohkeaksi. Alkaa olla taas karvaa ja kuohkeuttakin saa vähän kehrättyä, kun vain oikein vatkaa vastakarvaan.
Jos ottaa mummin käsilaukun omaan käteen, niin pääsee ehkä mukaan leffaan. (Tämä on perjantailta, silloin oli vielä rintakarvat takussa.)
Viirun hännänalunen on erittäin mielenkiintoinen asia.
Otin vielä vähän videonpätkää siitä, kun Bono intoutui harjaamisen päälle "riehumaan" diisselityylillään. Siihen kuuluu mittavia taidepausseja.
Ja kyllä se ulkona saa ihan vauhdinkin päälle, kun pääsee riimusta. Leikkimistä siis maman omin pikku klätösin tekemällä jättiläispatukalla on tuolla:
Jos ottaa mummin käsilaukun omaan käteen, niin pääsee ehkä mukaan leffaan. (Tämä on perjantailta, silloin oli vielä rintakarvat takussa.)
Viirun hännänalunen on erittäin mielenkiintoinen asia.Otin vielä vähän videonpätkää siitä, kun Bono intoutui harjaamisen päälle "riehumaan" diisselityylillään. Siihen kuuluu mittavia taidepausseja.
Ja kyllä se ulkona saa ihan vauhdinkin päälle, kun pääsee riimusta. Leikkimistä siis maman omin pikku klätösin tekemällä jättiläispatukalla on tuolla:
lauantai 22. elokuuta 2009
Synttäri oli ja meni
En muistanut ollenkaan, että Bonolle tuli taas kokonainen kuukausi lisää ikää, mutta kun katselin kameran muistikorttia, sieltä löytyi tollanen:
Oltiin Bonsulin synttärinä lenkillä Vantaanjoen varrella Pyhän Laurin kirkon takana ja yritettiin ottaa poseerauskuvia ja Bono tietenkin puskee pebaa syliin. Ole siinä sitten filmaattinen.
Bonolle muuten kuuluu sellaista, että rintakarvat on tuuhistuneet niin, että menevät jo takkuun. Muuten tahtoo olla aika tavanomaista hiljaiseloa. Mamalla oli tänään kasvitentti, johon olen raivokkaasti koittanut lukea pitkin viikkoa. Ensi viikolla pitää varmaan piipahtaa keuhkokuvissa ja oireyhtymä vähän hidastaa tahtia.
Innostuin puutarhakurssille eilen ja tänään ajaessani huudattamaan vaihtelun vuoksi uukakkosta ja muistui taas mieleen, mikä oli parasta konsertissakin. Kaikissa biiseissä on monta sellaista oo-o-o-oo -kohtaa, joita on nautinnollista kailottaa kurkku suorana.
Onneksi Inkoon tiellä on automaattinen nopeusvalvonta. Ne välähdykset kivasti palauttaa maankamaralle.
Pysähdyin ABC:lle kahville, kun oli niin hieno aamu ja oli vähän luppoaikaa. Tien toisella puolella oli niitetty heinää ja se tuoksu oli huumaava. Samaa parfyymiainesta kuin parvekkeella kukkineiden hajuherneiden ihana tuoksu. Ei ihme, että kasvitentti meni ihan ok.
Oltiin Bonsulin synttärinä lenkillä Vantaanjoen varrella Pyhän Laurin kirkon takana ja yritettiin ottaa poseerauskuvia ja Bono tietenkin puskee pebaa syliin. Ole siinä sitten filmaattinen.
Bonolle muuten kuuluu sellaista, että rintakarvat on tuuhistuneet niin, että menevät jo takkuun. Muuten tahtoo olla aika tavanomaista hiljaiseloa. Mamalla oli tänään kasvitentti, johon olen raivokkaasti koittanut lukea pitkin viikkoa. Ensi viikolla pitää varmaan piipahtaa keuhkokuvissa ja oireyhtymä vähän hidastaa tahtia.
Innostuin puutarhakurssille eilen ja tänään ajaessani huudattamaan vaihtelun vuoksi uukakkosta ja muistui taas mieleen, mikä oli parasta konsertissakin. Kaikissa biiseissä on monta sellaista oo-o-o-oo -kohtaa, joita on nautinnollista kailottaa kurkku suorana.
Onneksi Inkoon tiellä on automaattinen nopeusvalvonta. Ne välähdykset kivasti palauttaa maankamaralle.
Pysähdyin ABC:lle kahville, kun oli niin hieno aamu ja oli vähän luppoaikaa. Tien toisella puolella oli niitetty heinää ja se tuoksu oli huumaava. Samaa parfyymiainesta kuin parvekkeella kukkineiden hajuherneiden ihana tuoksu. Ei ihme, että kasvitentti meni ihan ok.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
