Kokoan tähän tätä meidän terveyshistoriaa siinä toivossa, että joku voisi saada apua ajoissa. Tämä on erityisesti urosten vaiva ja merkkaajan pissaamisesta on todella vaikea huomata mitään sairauteen viittaavaa. Nikille kertyi monia krooniseen kipuun viittaavia oireita ennen kuin pissaamisessa oli mitään huomattavaa muutosta. Kroonisen kivun piirteet on hyvin koottu Kennelliiton sivuille tuohon listaan: http://www.kennelliitto.fi/tunnistatko-koirasi-kivun
Niki oli pentuna muuten aina terveen oloinen, mutta se oli kovin herkkävatsainen ja meni usein ripulille, varsinkin rasvaisista ruuista. Ruokin koiriani raakarokinnalla, kun Niki oli nuori, mutta se lopetettiin siksi, ettei Nikille tahtonut tulla lihasmassaa. Jossain vaiheessa olin ihan huolissani sen kasvamisesta. Se oli koko ikänsä kovin hoikka. Ripulista puhuttiin joka kerta, kun käytiin lääkärissä, mutta haiman vajaatoiminta oli suljettu pois jo sen vuoksi, että ripuli oli normaalin väristä. Haiman vajaatoiminnassa se on harnaata. Lisäksi ainoa muu "epänormaali" piirre Nikin terveydessä oli, että sillä oli ärhäkät sisäloiset. Sitä piti madottaa hiukan useammin kuin Bonoa, ehkä 4 kertaa vuodessa. Oliko loisissa jotain eroa, vai oliko Niki vain herkempi reagoimaan niihin? Ei voi tietää.
Nikin verenkuva ja haiman imeytymistesti oli lopussakin normaalit.
Nikillä ei ollut pissaamisen kanssa mitään muutoksia ennen kuin lopussa. Tosin sille oli tyypillistä, että lenkillä ekat pissat oli tosi pieniä ja se saattoi kävellä tovin, ennen kuin teki ekat pissat. Kun hanan sai ensin auki, sitten sitä tuli, mutta aina tosi pieninä lirauksina. Kun leikkauksen jälkeen pissa kulki hyvin, ensimmäiset liraukset muuttuivat paljon suuremmiksi ja se teki ne heti ulos päästyään. Niki oli myös tosi huono juomaan eli pissa oli hyvin tummaa ja väkevään pissaan kiteytymiä tulee helposti.
Eli ymmärtäisin, että pissan pitäisi olla vaaleata ja laihaa ja lenkin ensimmäiset pissat pitäisi tulla helposti lorottamalla. Koiran kuuluisi saada vettä 0,5 - 1 dl painokiloa kohti joka päivä. Jos se ei juo itse kupista, vettä on lisättävä aika reilusti ruuan sekaan. Collien kokoisella koiralla se tarkoittaa 1-2 litraa päivässä. Mitä enemmän nappulapainotteinen ruokavalio, sitä enemmän vettä. Colliet on usein kuulemani mukaan huonoja juomaan.
Aineenvaihduntahäiriöt sotkevat helposti hormoonitoimintaa, joten ensimmäiset oireet voivat olla iho-oireita, kuten Nikillä tai esim. eturauhasen liikakasvua. Sitäkin Nikille kehittyi, mutta vasta leikkauksen jälkeen. Nikillä kertyi ihohuokosiin mustia talipilkkuja, kuin mustapäitä. Varsinkin kiveksissä ne joskus kehittyivät ihan finneiksi.
Kysteenin määrän virtsassa voi testata COLA-testillä ja jos epäilee virtsakiviä muuten, niistä voi saada osviittaa virtsakokeella, josta katsotaan pH ja kiteet, vitrsan väkevyys voi myös johdatella oikeaan suuntaan. Virtsakoe on edullinen tapa varmistaa asia.
Hyvä olisi huomata ajoissa, sillä hoidettuna koira voi tämän ongelman kanssa elää ihan hyvin iloisena vanhaksi. Hoitamattomana kivet ja kiteet voivat tosiaan vahingoittaa munuaisia ja muita virtsatiehyeiden limakalvoja ja kudoksia.
Puolen vuoden sisällä käytiin kymmenkunta kertaa lääkärissä ja se kävi selväksi, etteivät kokeneet ja kuuluisatkaan lääkärit tunne collien MDR-geenimutaatiota kunnolla, vaan kuvittelevat sen koskevan vain ivermektiiniä. Kun tämän lapun ojentaa lääkärille, he ottavat sen tosissaan http://awca.net/Drug%20sensitivity.pdf
Lapun on kirjoittanut eläinlääkäri eläinläääkäreiden kielellä ja se kannattaa olla jokaisella lääkärireissulla mukana.
Niki oli pentuna muuten aina terveen oloinen, mutta se oli kovin herkkävatsainen ja meni usein ripulille, varsinkin rasvaisista ruuista. Ruokin koiriani raakarokinnalla, kun Niki oli nuori, mutta se lopetettiin siksi, ettei Nikille tahtonut tulla lihasmassaa. Jossain vaiheessa olin ihan huolissani sen kasvamisesta. Se oli koko ikänsä kovin hoikka. Ripulista puhuttiin joka kerta, kun käytiin lääkärissä, mutta haiman vajaatoiminta oli suljettu pois jo sen vuoksi, että ripuli oli normaalin väristä. Haiman vajaatoiminnassa se on harnaata. Lisäksi ainoa muu "epänormaali" piirre Nikin terveydessä oli, että sillä oli ärhäkät sisäloiset. Sitä piti madottaa hiukan useammin kuin Bonoa, ehkä 4 kertaa vuodessa. Oliko loisissa jotain eroa, vai oliko Niki vain herkempi reagoimaan niihin? Ei voi tietää.
Nikin verenkuva ja haiman imeytymistesti oli lopussakin normaalit.
Nikillä ei ollut pissaamisen kanssa mitään muutoksia ennen kuin lopussa. Tosin sille oli tyypillistä, että lenkillä ekat pissat oli tosi pieniä ja se saattoi kävellä tovin, ennen kuin teki ekat pissat. Kun hanan sai ensin auki, sitten sitä tuli, mutta aina tosi pieninä lirauksina. Kun leikkauksen jälkeen pissa kulki hyvin, ensimmäiset liraukset muuttuivat paljon suuremmiksi ja se teki ne heti ulos päästyään. Niki oli myös tosi huono juomaan eli pissa oli hyvin tummaa ja väkevään pissaan kiteytymiä tulee helposti.
Eli ymmärtäisin, että pissan pitäisi olla vaaleata ja laihaa ja lenkin ensimmäiset pissat pitäisi tulla helposti lorottamalla. Koiran kuuluisi saada vettä 0,5 - 1 dl painokiloa kohti joka päivä. Jos se ei juo itse kupista, vettä on lisättävä aika reilusti ruuan sekaan. Collien kokoisella koiralla se tarkoittaa 1-2 litraa päivässä. Mitä enemmän nappulapainotteinen ruokavalio, sitä enemmän vettä. Colliet on usein kuulemani mukaan huonoja juomaan.
Aineenvaihduntahäiriöt sotkevat helposti hormoonitoimintaa, joten ensimmäiset oireet voivat olla iho-oireita, kuten Nikillä tai esim. eturauhasen liikakasvua. Sitäkin Nikille kehittyi, mutta vasta leikkauksen jälkeen. Nikillä kertyi ihohuokosiin mustia talipilkkuja, kuin mustapäitä. Varsinkin kiveksissä ne joskus kehittyivät ihan finneiksi.
Kysteenin määrän virtsassa voi testata COLA-testillä ja jos epäilee virtsakiviä muuten, niistä voi saada osviittaa virtsakokeella, josta katsotaan pH ja kiteet, vitrsan väkevyys voi myös johdatella oikeaan suuntaan. Virtsakoe on edullinen tapa varmistaa asia.
Hyvä olisi huomata ajoissa, sillä hoidettuna koira voi tämän ongelman kanssa elää ihan hyvin iloisena vanhaksi. Hoitamattomana kivet ja kiteet voivat tosiaan vahingoittaa munuaisia ja muita virtsatiehyeiden limakalvoja ja kudoksia.
Puolen vuoden sisällä käytiin kymmenkunta kertaa lääkärissä ja se kävi selväksi, etteivät kokeneet ja kuuluisatkaan lääkärit tunne collien MDR-geenimutaatiota kunnolla, vaan kuvittelevat sen koskevan vain ivermektiiniä. Kun tämän lapun ojentaa lääkärille, he ottavat sen tosissaan http://awca.net/Drug%20sensitivity.pdf
Lapun on kirjoittanut eläinlääkäri eläinläääkäreiden kielellä ja se kannattaa olla jokaisella lääkärireissulla mukana.
