Tattispala

Käytiin tänään kasvattajan luona ja tavattiin sisko Oona, äiti Elli ja Thori-setä. Koirat nauttivat ulkoilusta yhdessä ja Bono, joka on juuri keksinyt ilmavainun, meni ihan villiksi pihalla, kun se sai nenäänsä tutun hajun ja tajusi, mihin ollaan menossa.

Bono on iso ja vielä vähän pulska siskoon verrattuna. Kriitillisiä aikoja elellään, sillä 5 kk:n ikäisellä kasvu on vauhdikasta ja takapää on hutera.

Bono juoksi eilen Tepon kanssa (vesikoiranuorukainen) niin kovasti, että se uuvahti. Tänään se on ollut melkoisen väsynyt eikä me olla tehty muuta kuin käytiin kasvattajan luona kylässä.

Sydän syrjällään tässä nyt niitä kinttuja syynätään ja jenkkakahvoja mittaillaan. Äkkiä pitäis saada loputkin fläsät sulamaan. Muuten saa soimata itseään ihan tosissaan, jos jotain kasvuhäiriöitä ilmaantuu. Onneksi pystyn ulkoiluttamaan sitä vapaana paljon.

En muistanut ottaa tänään kameraa mukaan, sorry!

Iloita voi kuitenkin siitä, että kakat on nykyään ihan priimatavaraa. Ne on olleet löysähköjä ja kun Bonolla on lisäksi ollut suuri viehtymys kakkojen syömiseen, olen ajatellut että suoliston mikrobikanta ei ehkä ole vielä ihan kohdallansa. Kokeilin Yrjölän vinkkiä, joka löytyy tuolta. Keitin pussillisen porkkanoita ja kaksi paprikaa ja laitoinpa mausteeksi mukaan kesäkurpitsaakin. Soseutin keitetyt vihannekset ja tarjoilin sitä kaksi ruokalusikallista jokaisen aterian yhteydessä. Tehosiko se vai mikä lie, mutta kaksi viikkoa porkkana-paprikaa ja nyt ei kakoista löydy moitteen sijaa. Öljyä en ole aina antanut, kun on tämä weight issue. Lisäksi olen Yrjölän ounastelujen viitoittamalla tiellä antanut Bonon nuolla silloin tällöin jotain c-vitamiinipitoista.

Laittelen muita kuvia myöhemmin, Bonon flegumaisuus on tarttunut emänäänkin. Onkohan se tämä matalapaine...