Hae tästä blogista

sunnuntai 31. elokuuta 2008

Invalidi

On ollut vähän terveysrintamalla horjuvaa. Kolme päivää on suu vuotanut, kun on ikenet ollut taas ihan veressä ja kipeinä. Yläkulmahampaat on nyt kumminkin lähteneet. Sitä avittamaan annoin eilen Bonolle rustoluun, joka juoksutti koko yön ripulilla. Ja koska siisti on aina siisti, eikä kipeänäkään ripuleeraa jalkakäytävälle, me yösydännä juostiin, jotta pääästiin ruohikolle.

Arvatkaa, oliko aamulla sääret setsuuria? Kyllä oli. Ja me mentiin lääkäriin. Ajattelin, että nyt en enää ihmettele vaan otetaan asiasta selvää.


Profiili, jota kelpaa esitellä!
Siitä me ollaan yhtä mieltä, että mami on aina niin objektiivinen.

Kuvittelin tilaavani aikaa ortopedille, mutta me päädyttiin päivystykseen (mä vähän ihmettelinkin, kun se järjestyi sunnuntaina - menköön yövalvomisen tiliin) ja eipä siellä mitään kriitillistä näkynyt eikä tuntunut. Pieni pehmytkudostrauma on kai todennäköisin syy ja vedetään nyt ne tulehduskipulääkkeet, jospa se siitä.

Kun päästiin kotiin, syötiin, otettiin lääke ja oltiin nukuttu matkan pölyt pois silmistä, meno näytti tältä:



Ei tuo kovin huolestuttavalta näytä. Viime päivinä eniten on varmaan oikeasti lannistaneet ne hampaat. Koko alaleuan pitkät sivut oli ihan auki verisinä. Siihen nähden pampula on kyllä käyttäytynyt kuin enkeli.

Mikä mun mielestä kyllä välittyy tänään otetuista kuvistakin.


Paimenessa. Hanhet on kylläkin jo muuttaneet etelään, joten nyt mielikuvaharjoitellaan virtuaalilauman kanssa.


"Kovasti puuhaa aiheuttaa nämä peijakkaan kepit!"


"Mä olen aika hyvä paimen ja vahti. Mulla on oikeastaan silmät selässäkin."