Pampula 5 kk

Eilen juhlittiin: ei kissan ristiäisiä, vaan koiran synttäreitä. Ihmiset sai viinereitä ja kahvia, Bono sai poron potkaluita ja kakkapusseja.

Viiden kuukauden ikä näyttää olevan sellainen, että pikkupoika alkaa muuttua vähitellen isoksi pojaksi. Se ei enää himoitse juurikaan kakkoja suuhunsa, mutta se on keksinyt niille muuta käyttöä. Se kieriskeli niissä eilen ensimmäistä kertaa. Mä en kylläkään ole muistaakseni tilannut kakoissa kieriskelevää koiraa, mutta jos vaihtoehdot on syöminen ja kieriskely, valitsen kieriskelyn.

Aika tiiviisti koiran pitäminen tässä vaiheessa liittyy näköjään ruuansulatuskanavan toimintaan. Syntymäpäivälahjatkin sitä kuvastanevat. Ja huoleni tämän kaupungin roskistilanteesta kakkapussien loppusijoituspaikkana.

Viiden kuukauden iässä omistajan vaikutus taitaa alkaa jo myös näkyä. Mä huomaan, että se on omaksunut saman viehtymyksen pehmeällä istumisen ja loikolemisen kulttuuriin kuin mikä mullakin on. Pienenä se halusi nukkua paljaalla lattialla, mutta nykyään se järjestelee tyynyn ylävartalon alle. Se on alkanut viihtyä kainalossa ja esimerkiksi ulkona, kun heitän sille palloja tai kongia, se viettää onnistuneen noudon jälkeen kainalossa pitkät ajat kehuttavana ja hyviteltävänä! Se saattaa istahtaa syliin, jos kyykötän maassa ja istuu siinä pitkän aikaa.

Jonkun muun omistajan koirana Bono saattaisi olla ehkä railakkaampi ja vähemmän mukavuudenhaluinen.

Se on myös oppinut ilmaisemaan tarpeitaan. Se osaa kertoa, että pitää päästä ulos ja se osaa reagoida mun "ulosko?" kysymykseen. Se vetää pään alas paimenkoiramaisesti ja urahtaa, ihan pienellä äänellä. Sit se vähän venyttää etujalkoja. Nälkäisenä se kolistaa ruokakuppia ja vinkuu.

Bono osaa herättää mut ihan hurmaavan hienotunteisesti. Se huomaa, kun alan heräillä ja tökkää nenänsä kevyesti varpaisiin. Sitten se rojahtaa petillensä. Jos se haluaa vähän kiirehtiä heräämisprosessia, se nuolaisee varpaista. Kun alan olla nousemiskunnossa, se tulee pääpuoleen tervehtimään ja nojaa leualla patjan reunaan ja asettuu rapsuteltavaksi sängyn laitaan nojaten. Sitten se taas rojahtaa pitkälleen. Kunnes lähdetään pihalle.

Bono on ottanut oman paikkansa ja testailee asemaansa, siinä määrin kuin hienostuneen, lungin pojan sitä nyt tarvii testailla. Jos meillä nyt ylipäänsä ihmeellisiä sääntöjä onkaan niin yksi on se, että luita ei pureksita sohvalla. No, kuinkas ollakkaan. Eilen töistä tullessani silmiin osui naudan reisiluun pallonivel, joka lepäili oikein mukavan näköisesti sohvalla.

Mä en ollenkaan muista jättäneeni sitä aamulla siihen.