Bono on ajankulukseen opiskellut suutarin hommia melkoisella antaumuksella.
Yksi hauska juttu sattui Mariassa. Olin ihan älyttömän kipeä - jalaton suorastaan - kun traumapolin päivystävä lääkäri kokeili kankkua ja kysyi "onko tämä kohta kipeä?" Vastasin, että "ei". Siihen nuori naislääkäri totesi, että "kohta on, kun hoitaja laittaa sinne pari piikkiä."
Minä niin arvostan huumoria arvaamattomissa paikoissa.
Suutarintyön jäljessä on vielä vähän hiomista.
Tänään tanssitaan paraikaa Tampereella Vesan ja Miisun häitä, mutta täällä sitä vaan maataan sohvalla selällään. Harmillista, sillä ne häät on satavarmasti kivat juhlat.
Onnea!!! (jos ikinä eksytte näille sivuille)
Bonolle männäviikko on ollut vaiherikasta aikaa. Mitä ne puhuu, että collie on yhden ihmisen koira? Ai sen, joka availee jääkaapin ovea? Voin vakuuttaa, että James Herriotin tarinoista kuuluisaa koiran uskollisuutta ei ole nähty sairasvuoteella sen jälkeen, kun huusholliin tuli pystypäin kävelevä ihminen. Apua odotellesssa Bono kyllä pötkötteli hetken mun vieressä, reisi olkapään päällä ja kylki mun poskea vasten.
Virallinen versio: Vahditaan sitä nyt ainakin vähän, ettei tee tyhmyyksiä tai jotain...
Epävirallinen versio: Parhaat tyynyt on just nämät.
Sittemmin se vain hyppi Viirun perässä mun mahalle aiheuttaen kammottavia kipukouristuksia. Menköön tämän kerran pentumaisuuden tiliin!
Minsku tosin totesi lohdullisesti, että eipähän ainakaan ole läheisriippuvainen. Ja koska synkimmälläkin pilvellä on hopeareunus: sehän tietää hyvää tokon kauko-ohjauksen kannalta! Läheisriippuvuuteen on monen potentiaalisen tottelevaisuusvalion ura kauko-ohjauksessa karahtanut!
My heart & body is, where the cook is.
