Matkakuumetta

Bono on tykästynyt matkailemiseen. Se tunnistaa bussi- ja ratikkapysäkit ja määrätietoisesti kulkuvälineen kohdalle sattuessa ja esim. aamuisin (sillä toisella lenkillä) tuumaa, että hypätääs kyytille. Mä luulen, että se haluaisi tulla mukaan töihin, sehän kävi ihan pienen pienenä mun kanssa töissä muutaman kerran.

Se on yleensä vähän koomillinen tilanne, kun koira väen vängällä tahtoisi ängetä bussipysäkille ja liittyä kyytiläisten joukkooon!

No, enää pari-kolme viikkoa kun lähdetään Lappiin ruskalomalle. Katsotaan kariseeko matkailuhalut siitä, vai lisiikö.

Eilen oltiin koirakoulussa ja nyt ollaan edistytty siihen, että seuraamisessa opetellaan käännöksiä. Koiralle ne ei tuota ongelmia, kunhan emäntä vain osaisi. Sitten me alettiin harjoitella sivulle menemistä kosketuskepin kanssa. Se on vielä vaikea, koska kepin seuraaminenkin on vielä vaikeaa, mutta hyvä vain. Nyt tarvitaan nimittäin paljon mentaalista virikettä.

Kaksi viikkoa on siitä, kun Bonon vasen takajalka sattui ja alkoi väsyneenä vinksottamaan sivulle. Soitin eläinlääkäriin ja tuumattiin, että vielä viikko katsotaan tapahtuuko edistymistä, jos rajoitan sen riehumista toisten koirien kanssa. Koiratahtista koirakkoulkoilua nyt viikko ja sitten kuvataan, jos ei mikään muutu.

Toivotaan, että tällaista matkailua ei tarvitse harrastaa.