Hae tästä blogista

tiistai 12. elokuuta 2008

Cui bono

Juuri, kun olen tottunut Bonon puudelimaiseen persikkasävyyn, olen havainnut seuraavan muutoksen jo käynnistyneen. Mustaa pukkaa esiin.


Kaulurin alta pilkottaa isot lämpäreet mustaa karvaa.

Rainer Vuorinen oli vankasti sitä mieltä, että collie ei ole kenen tahansa koira. Omistajan tulee kunnioittaa koiran paimenkoiraluonnetta ja elää koiran kanssa aktiivista elämää. Sille ei riitä pari puolen tunnin lenkkiä päivittäin. Koira voi hyvin, kun se saa olla mukana omistajan puuhissa.

Me ollaan tänään toipilaspäivänä touhuttu koko aamupäivä. Ensin tietysti ulkoiltiin ja annettiin naapurin Artulle (joka on kolme päivää Bonoa vanhempi ajokoiramix) kunnon painivastus, kolmen erän verran kreikkalaisroomalaisella tyylillä. Sitten on tsekattu tiskivuori ja sen viemäriin kaadetut likovedet. Vain pipetti puuttui, analyysi oli sen verran ansiokas. Myös vikuroiva imuri me on taltutettu yhdessä, joten pölykeuhkon riskikin on taas hiukkasen aiempaa pienempi. Emännän takajalkavenyttely seinää vasten tarvitsi luonnollisesti valvojaa ja kyljestätukijaa. Parasta paimenkoirapuuhaa oli kuitenkin sängyn alle unohtuneen vaahtomuovipatjan palasen silppuaminen (Bonon osuus) sekä silpun korjaaminen (Bonolla valvoja-ohjaajan sekä kommentaattrorin rooli).

Musta tuntuu, että tämä ei ehkä ole ihan sitä, mitä Vuorinen tarkoitti, mutta me ollaan kaikesta tästä ihan hyvillämme - ja puhki! Molemmat!


Bonolle tulee hienot mustat kehykset kasvoille, kunhan maltettaisi vaan odottaa.

Aamulenkillä me tutustuttiin sivistyneeseen herrasmieheen sekä hänen tyttökoiraansa. Kun hän kuuli Bonon nimen, hän siteerasi Ciceroa "cui bono". Tsekkasin netistä, että se tarkoittaa "kenen hyödyksi". Ihan hyvä työkoiran nimi, eikö?

Oikeasti Bonosta tuli Bono siksi, että U2:n Bono sai tarinan mukaan lempinimensä koulussa, niin ikään latinasta. Häntä kutsuttiin nimellä Bono Vox, hyvä ääni. Ajattelin, että jos kerran Bono on latinaa ja tarkoittaa hyvä, niin sehän on koiralle ja meidän yhteiselolle hyvä enne. Nomen est omen, vai miten se meni. Sitäpaitsi Bono sopii suuhun niin passelisti. Ihan mahdottomimpia hardcore U2-faneja täällä siis ei kaikesta huolimatta olla. Meidän Bono on tosin innostanut taas kuuntelemaan ihmis-Bonoakin enemmän.


Mustaa pukkaa molemmille puolille jaloa päätä.