Ekaluokkalainen

Me ollaan ihan sesonkitrendeissä kiinni, sillä meilläkin alkoi eilen koulu. Ei ollut koirakoulussa loppasuongelmia. Paistinökäleet kelpasivat oikein hyvin ja viretila oli varsin erinomainen. Kouluttaja tuumasi, että ei ollut nähnyt moista osaamista noin nuorella koiralla ennen. Ja kyllä mäkin vähän ihmettelen, että mitäs tuollaiselle keksitään.

Kotiläksyksi tuli opetella seuraamista ihan oikealla tokotuomarinkin hyväksymällä paikallansa niin, että koiran lapa on mun vasemman polven kohdalla. Muutama oikea-aikainen naksautus saattiin koulussa aikaan ja kotimatkalla se tarjosi paistipalan toivossa seuraamista ihan oikealla kohdalla niin, että eväät loppui. Kymmenen askelta meni heti helposti.Sama homma tänä aamuna aamulenkillä. Otin varmuuden vuoksi evästä mukaan, että voin palkita, jos se äityy tarjoilemaan seuraamista ja kyllä oli muistissa. Seuraaminen oli niin kivaa, että se malttoi jopa jättää hanhet kaakattamaan keskenään.

Me yhtenä iltana otettiin hajutyöskentelyn alkeita sillä tavalla, että piilotin niitä lihottavia mahalevyn palasia hautausmaan muurin koloihin. Nyt se käy haistelemassa muuria sillä pätkällä joka kerta, kun ohi kuljetaan. Tänään tein saman leikin ja ei tarvinnut kahdesti kehottaa. Ei edes yhdesti.

Mun mielikuvitushan lähti eilisen johdosta tietenkin laukkaammaan ihan villinä. Ajattelin, että pitäiskö sittenkin suuntautua BH-kokeen kautta pelastustehtäviin ja oikeisiin koiratöihin? No, kouluttaja lupasi vertailla tokon ja BH-kokeen vaatimuksia ja keskustella tykönänsä, kannattaako niitä nuorella treenata päällekkäin. Ehkä mä siihen tokoon sitten kuitenkin kallistuistuisin, kun siitä mä olen ollut niin kiinnostunut.

Sit mä haaveilin, että kunhan Bono miehistyy, saadaan koulutusrutiinit kuntoon ja saadaan järjestetyksi lisää huoneustoneliöitä, meillähän voisi olla paikka vaikka trikkipojalle. Ettei ihan yksin tarvi pienen kaikkia saavutuksia kahmia. Ollaan jo vähän nimeäkin suunniteltu...

Eino Leino olis aika hyvä nimi vähän kaihoisalle, runoilijasieluiselle kaverille. Bono ja Eino rimmaa kivasti. Carlos voisi olla hyvä nimi puolestaan vähän tulisieluisemmalle jepelle. Sit me voitais kuunnella Santanaa ja nyökytellä tietäväisesti. Ja koska kahden koiran taloudessa tarvitaan myös kissa, se voisi olla tyttö ja nimeltänsä Diana (lausutaan suomalaisittain diana), koska jokaisessa taloudessa tulee olla yksi jumalatar.

Joo, ei tässä muuta kait sit tällä kertaa. Loistava tulevaisuus edessä ;)

Selkä näyttää hyvin kestävän koiran kanssa puuhailun, mutta paperinrapisteluhommissa ulkofile äksyilee. Onkohan tämä ihan kokonaan psykosomaattista?