Vallan kahvassa

Me ei olla käyty enää pitkiin aikoihin pienissä koirapuistoissa, koska minusta Bono menee niissä ihan ylikierroksille ja käyttäytyy stressaantuneesti. Se kulke häntä ja pää pystyssä, ei kuule mitään, yrittää astua sinne sun tänne. Ei kivaa.

Yhtenä iltana Rajasaaresta palatessamme Taivallahden koirapuistossa oli kuitenkin niitä kamuja, joiden kanssa se kesällä siellä leikki. Lauma kerääntyi aidan viereen haukkumaan ja me sit mentiin moikkaamaan niitä aitauksen sisään. Bono ei meinannut pysyä nahoissaa ja melkein kaatoi mut.

Eipä aikaakaan, kun se oli leikatun tyttökoiran kimpussa, jonka nimi muuten osuvasti on Namu. Namu piti hyvin puolensa, mutta kun sitten Masikin liittyi soidinskabailuun, Namu alistui ja kollit alkoi kähistä sellään makaavan koiran yli. Menin väliin ja komensin Bonoa kovasti että: ei, ja otin sen kiinni. Toiset siinä sitten kokivat ilmeisesi jotain rohkaistumista ja jonkunlaista ryhmäurinaa alkoi kuulua. Mä sanoin spontaanisti ja tosi vihaisesti: "Suu suppuun, joka iikka."

Kun sain lukon Bonon kaulapantaan ja nostin katseeni ylös, kolme vierasta koiraa tuijottaa mua kaikki kasvojen piireet ihan alas valahtaneina ja niskaa kyyristellen! Paha täti pisti hurtat ojennukseen.

Itse koin jonkinlaisen oivalluksen siinä tilanteessa. Olen kauhean huono komentelemaan ja olen harrastanut sitä aika vähän. Se kuitenkin näköjään tehoaa, kun tarkoittaa sitä mitä sanoo. Tajusin jotenkin intuitiivisesti senkin, miten valtaan voisi jäädä koukkuun.

Ja se on kanssa minusta ihan selvää, että noihin tilanteisiin pitää mennä väliin, jos haluaa että ko. käyttäytymisestä ei tule normaalia koiran käyttäytymistä. Voihan sitä ajatella, että koirat selvittää itse välinsä, mutta minusta siinä tekee karhunpalveluksen itselleen ja koiralleen, koska ne on myös pelottavia tilanteita ja koira jää vaille johtajansa turvaa. Bono ainakin tsekkailee välillä syrjäsilmällä, mitä mä teen ja tuumailen vapaana juoksennellessaankin ja hakeutuu myös turvaan mun lähelle, jos tilanne muuttuu ikäväksi.

Tavallisesti meillä ei urinaa ja hammastelua ole esiintynyt, kun treffataan toisia koiria välejmmissä maastoissa. Onkohan kerran aikaisemmin ollut joku keissi.

No, mä päätin että se oli viimeinen kerta. Enää me ei niihin mennä.