Hae tästä blogista

keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Metsäläiset

No niin. Nyt on sitten tullut evästystä metsäjäljen kouluttamiseen ja esineruutuhommiin. Kolme maastoharjoitusta on sovittu ja esineruutujutuissa me voidaan itse edetä siihen, että tehdään meidän tuomisharjoituksia metsässä. Kotonakin voi haetuttaa sillä erilaisia esineitä ja sitten palkata luovuttamisesta. Vaikka yksi sukka tai roska päivässä, että pysyy mielenkiinto yllä.

Sillä aikaa kun mama istui luennolla, Bono harjoitteli autossa nukkumista. Aikaisemmin se on ollut autossa yksin ehkä enintään tunnin, vaikka päivittäin melkein ollaan joulusta asti autoiltu. Pari pidempääkin reissua on sen jälkeen tehty. Nyt tuli kolmen tunnin sessio.

Tein niin, että menin kuitenkin - pelkoja uhmaten - Rajasaareen, jossa on ihan heikkoa jäätä vielä niin, että sinne pääsee, jos koira innostuu oikein kuuroksi heittäytymään. Siellä oli onneksi seuraa, ja jäät kahluupaikalla irti rannasta, joten siellä kun se tunnin juoksi ja rapaantui täysin, se jaksoi vedellä sikeitä. Se oli ihan sikiunessa, kun tulin autolle, mikä oli tavoitteenakin. Se heräsi vasta kun avasin lukot. Ajattelin, että jos se rentoutuu niin, että osaa nukkua, se ei ainakaan stressaa ja autossa odottamisesta tulee ihan normaalia ja kivaa.

Pari tällaista sessiota vielä niin, että se jää hyvän ulkoilurupeaman jälkeen autoon pidemmäksi aikaa niin eiköhän se siinä sitten ole. Kyllähän se pidemmillä matkoillakin nukkuu omassa yksiössään.


Kyllä mua nämä hanskat ja sukat kovasti kiinnostaa.Siinä ei ole probleemaa.

Joo, ei kai tässä mitää ihmeitä. Palveluskoiran oranssi liivi pitää ostaa. Nyt ei kaikkia vanhoja lapasia heitetäkään roskikseen, jälkiliina ja -valjaat pitää hommata ja sitten aletaan tekemään metsälenkeistä sellaisia, että lenkki on palkka vasta siitä, kun on ajettu jälki, etsitty esine tai jälkikapula.

Eniten askarruttaa se jälkikapuloiden ilmaiseminen, kun Bonolla on ollut taipumusta pureksia niitä, kun on aiemmin jotain alkeisleikkejä kotona niiden kanssa tehty. Ajattelin kumminkin opettaa sille sen, että se tuo ne mulle, ettei tarvi itse niitä turpeen seasta etsiskellä. Kokeessa voi säästää sillä tavalla aikaa. Helpomminhan koira sen pikkukepin löytää, kuin huonosilmäinen ja onnetonnenäinen ihminen.

Sehän tässä taas tuli kerrattua, että kyse ei juuri koskaan ole siitä, ettei koira osaisi ajaa jälkeä tai löytää esinettä vaan siitä, miten sen saa motivoitua tekemään homman niin kuin ohjaaja toivoo. Kolme avain asiaa ovat ymmärtääkseni palkkaaminen, palkkaaminen ja palkkaaminen.