Karvanlähtö

Nyt nimittäin lähtee karva! Jos on tullut aikaisemmin asiasta jotain sanottua, niin ei ole perustunut parempaan tietoon. Joka kerta kun harjaa (päivittäin), sitä irtoaa just niin paljon kuin jaksaa harjata. Ja kaikki ei jää edes harjaan vaan tuppoja leijuu pitkin ja poikin. Onnitelkaa itseänne, sileäkarvaisten ja trimmattavien omistajat. Pehkon pölinä on melkoista. Molemmilla meillä on vähän ajoittain yskää ja epäilen, että se on vaan sitä, ettei tule tarpeeksi imuroitua.

Ilmoitin Bonsulin kuitenkin kaljuudesta huolimatta collieiden erikoisnäyttelyyn 24.5. Menestystä ei tällaisella turkilla tarvitse hinkua, mutta mennään fiilistelemään ja hakemaan sukujuhlan tunnelmaa. Jospa siellä olisi tuttuja. Ja ainahan sitä leijonanharjaa voi koittaa vaikka vähän salaa tupeerata :o

Mä olen teettänyt Bonolla tänään kaksi kertaa jälkikeppi-ilmaisuharjoituksen, toinen sisällä ja toinen ulkona. Sit ollaan tehty sukan ja lapasen kantoa kerran sisällä ja yhdellä lapasella myös ekaa kertaa ikinä ulkona. Tähän asti se on hakenut omia patukoitaan.

Kyllä se vain nuo esinehommat nyt tajuaa. Heti aamulla antoi kaksi jälkikapulaa vaihtarina juustopalaan. Sukkien kantamisesta se oikein innostui, kun aloin pitää kesällä ostamiani kissan nappuloita taskussa ja aina annoin vaihtarina yhden pienen väljähtyneen nökäleen, jos se vain antoi sukan kiitos-sanasta. Se innostui siitä hirveästi, kun se kanniskelee niitä muutenkin. Tein paremmalla herkulla kerran sellaisenkin harjoituksen, että sen piti tuoda mun vanha lenkkari. Se oli ensin vähän että what, mutta toi kuitenkin. Ulkona kokeilin hanskalla, että sidoin sen tolppaan ja vein hanskan vastatuuleen n. 50 metrin päähän niin, että se näki sen.

Ekalla lähetyksellä se juoksi ohi ja kutsuin sen takaisin. Tokalla lähetyksellä se ei juossut tarpeeksi kauas ja menin vähän auttamaan, mutta sitten se sen hokasikin ja toi kiireen vilkaa ja sai ihanaa maksalaatikkoa purkista ruokalusikallisen. Sit lähdettiin jatkamaan kävelyä.

Huomenna pidetään vapaapäivä kaikesta reenaamiseta, sillä tämä on kai vähän liian innokasta. Kun kokeilin puistossa sirottaa neljä jälkikapulaa maahan, se noukki yhden kovin vastahakoisesti ja jätti puolet super-ihku-herkusta syömättä! Tosin se tunnisti paikan ja osasi odottaa ystävätärtänsä Muraa saapuvaksi hetkellä millä hyvänsä. Samoin iltaruuasta ei ollut kovin pitkä aika. Eli siihen nähden ihan jees, että noukki sen kepin, mutta harjoitus ei todellakaan vastannut tarkoitustaan, kun senhän pitäisi olla tosi kivaa!

No ehkä kumminkin noutokapulan pitoa voidaan huomennakin tehdä pari kertaa. Tai kattotaan ny. Olen tähän asti tehnyt sitä pikkukapulalla ja tänään kokeilin isompaa. Mulla muljahti sydän liikutuksesta, kun Bono niin kuuliaisesti piti sitä suussa, vaikka siitä näki ettei se siitä oikein tykännyt eikä se oikein ole hiffannut, että mitä ihmettä se koko homma on. Se näytti ihan siltä, että "Voi itku, taas tätä. Mä en nyt oikein arvaa tehdä tässä taas mitään, joten olenpahan tässä nyt ihan hipihilljaa".

Ihana päätös tälle työteliäälle päivälle oli, kun käytiin Hertsikassa ja löydettiin ihana pieni metsä, jossa koirat sai temmeltää vapiana. Bono loikkasi hirmuhypyn puunrungon yli pari kertaa oikein näyttävästi. Se pääsee jo hyvään vauhtii ja reisissä on vähän selvästi tunnistettavaa lihasta. Olen alkanutkin vähän tassupesun yhteydessä venyttämään sen jalkoja, kun aika paljon tulee juoksentelua ja liikuntaa.

Kaiken kaikkiaan on nyt kumminkin kaikessa tekemisessä jotenkin sellainen fiilis, että tämä ei ole enää ihan pentujen käytöskoulua vaan jotain muuta. Ja se tuntuu hyvältä.

Ammi lähteet pelastuskoirineen Romanian MM-kisoihin joukkueen kapteenina. Ihan mielettömän hienoa. Onnea Ammi! Happy Working SAR Dogs rule!