Paraspesu

Olen huomannut, että automaailmassa on erilaisia pesuohjelmia, joiden hinta vaihtelee muutamien eurojen sisällä. Koska en ymmärrä, miten ne halvemmat pesut eroaa parhaasta, olen ruukannut ne lukemattomat (sarkasmia) kerrat, kun olen autoa pesulassa käyttänyt, ottaa uskollisesti Paraspesun.

Kevät tuo saman problematiikan koiramaailmaan. Tässä on kohta vuosi vierahtänyt koiran karvoja jynssätessä ja tuomio kuuluu: paras pesutulos saavutetaan sebamedillä. Valkoiset jalkakarvat tulee puhtaiksi, aine huuhtoutuu helposti, etutassujen viuhkoista ja villahousuista tulee kauniin laskeutuvat ja ilmavat eikä ne paakkuunnu yhtään, vaan on helposti harjattavat kuivuttuaan. Kerrassaan viiden tähden nautinto! Bonon karvan laatu ei ole sellainen silkkinen ja helposti laskeutuva, kuten Romeolla ja kuvista päätellen kenties Onnillakin. Bonon turkki paakkuuntuu helposti ja jos haluaa sen pysyvän ihanan hulmuavana niin sitä saa ruokota aamusta iltaan.

Toinen lupaava pesuaine, jota Reetalle oli eräs koiran ulkoiluttaja suositellut, mutta jota en vielä ole kokeillut, on marseille -saippua. Reetta oli nimenomaan kysynyt asiaa, koska koiran turkki oli kuulema ollut kuraiseen ajankohtaan nähden erityisen hyvässä kunnossa.

Hoitoaineista anut, joka näyttää vaikuttavan suotuisasti on Marin oma salainen sekoitus.

Sen olen kyllä oppinut, että mitä collien rotuesittelyissä sanotaan turkin helppohoitoisuudesta (harjataan kerran viikossa vastakarvaan) ei ole pentuvaiheessa missään suhteessa todellisuuden kanssa. Mulla on välillä ollut hauikset kipeinä harjaamisesta, kun pohjavilla oikein irtoaa ja varsinkin silloin, kun sotkkeennuin kokielemaan sitä teatree-hoitoainetta. Huhhuh! Hikoiluttaa ajatuskin.

Nyt turkki on kyllä taas muuttunut ja tuntuu kyllä jo helpommalta. Tosin se näyttää mun mielestä myös vähän kaljuuntuvalta...

No, on siinä vielä jokunen satatuhatta karvaa, mutta kumminkin.

Tässä vielä kuva Nurmeksen reissulta, kun tuuli heiluttaa harvenevaa paitaa - ja korviakin.