Emännän hermorakenne ei oikein sovellu vinkuleluille ja tämä Bonon saama kalkkuna on kaikista kamalin, minkä olen koskaan nähnyt, kuullut ja siis kokonaisvaltaisesti kokenut. Kokonaisperformanssiin kuuluu, että isäntä itse säestää vinkunaa sellaisella chewbaccamaiseslla haikean pedon kurkkuäänellä. Molemmat äänet erottuu oheisessa videonpätkässä, jos on tarkkana.
Kyseinen lelu on niin harvinaista herkkua, että se on siis luonnollisesti lempilelu. Tänään se ansaitsi sen tuomalla noutokapulan ja pitämällä sitä suussa suorastaan ikuisuudelta tuntuvan ajan! Olisin varmaan ehtinyt laskea ainakin kolmeen, jos olisin älynnyt.
Muuten pampula komppaa kivasti emännän harrastuksia.
Joo, mä Yeatsin runoja täällä haudon. Yhden runon kun illassa posmottaa, niin mä pääsen ehkä kesällä mukaan Irlantiin. Tai sit jotain parempaa.
Puutarhakirjallisuuskin on kiinnostanut.
Kokeilin kokeellista oppimismenetelmää. Opin, että kannattaa nostaa jalkaa maman kasveille, koska ne saa siitä typpeä.
Kun Bono tuli taloon, tein uhrauksen ja annoin oman lempityynyni sen pediksi sillä tarkoituksella että ostan itselleni uuden ja vähemmän littaantuneen. Tyyny on vielä kaupassa, mutta Bonosta on tullut tyynymies. Se nukkuu aina pää tyynyllä. Tuo samainen tyyny kulkee myös matkoilla mukana.
Tässä tämänpäiväiset ettonet.
Salamakin räiskähti, mutta unet ei siitä häiriintyneet.Kuvasta saa klikkaamalla isomman.
