TUO!

Ai niin. Pitää kertoa yksi hieno juttu, mitä Bono teki toissapäivänä.

Olin pakkailemassa kamppeita mummulaa varten ja pieni noutokapula ja pari patukkaa oli olkkarin pöydällä. Bono osoitteli niitä pitkällä nenällään ja vilkuili minua merkitsevästi, joten istutin sen sivulle ja heitin pienen noutokapulan soffalle. Sitten tehtiin vähän seuraa, seiso, maahan, istu, seuraa, sivu ja lopuksi: tuo! Kun sen jälkeenkin pojalla näytti olevan tekemisen haluja, istutin sen sivulle ja vein taas kapulan sohvalle ja menin itse toiseen huoneeseen Bonon selkäpuolelta. Sieltä huusin TUO!, jolloin se lähti jolkottamaan, hyppäsi sohvalle ja toi kapulan mulle. Ja se peijakas piti sitä suussa niin kauan, että sanoin: Kiitos!

Siitä palkaksi se saikin Kamalan Kalkkunan ja sain pakattua loput kassit rauhassa. Tai siis metelissä, mutta ilman että kukaan kiskoo sukkia kasseista tantereelle.

En melkein muistanut raportoida näin tärkeätä saavutusta!