Mun veljen kanssa meillä oli vahtivelvollisuus. Me yhdessä hoidettiin homma kotiin.
No, kompostiverkko ja takapalkkaharjoitus jäämisen yhteydessä teki kyllä sen, että verkkoa ei tarvittu kuin kerran.
Me hörpiskellään huurteisetkin samasta kulhosta, koska me ollaan sopuisa minilauma.
Tänä aamuna piti sitten puuttua tähän muuhun riehumiseen. Kun mielessä kävi, että "tällaista koiraa mä en ollut kyllä tilannut" ja että "kyllä ne kissat onkin sitten kivoja" totesin, että on aika tarttua toimeen.
Ekalta aamulenkiltä me palattiin kotiin kahden jalannoston jalkeen, kun haukkumisesta ei tullut kehotuksesta huolimatta loppua. Kävin suihkussa ja söin oman aamupalan ja uusi yritys. Nyt tein niin, että kun se (hiukan kainosti) äityi haukkumista reenaamaan, istutin sen sivulle ja odotin joka kerta niin kauan, että se otti kontaktia vinkumatta.
Ei oikeasti tarvinnut tehdä tätä kuin 3-4 kertaa ja lenkkeily alkoi sujua taas ihan mallikkaasti.
Onnen kantamoisena meille tuli vielä oikein hyviä, pikkupentuajan kavereita vastaan, joten hyvästä käytöksestä se sai oikein hyvän palkan ja pääsi tervehtimään koiraystäviä. Koko lenkin ajan muistin vielä vaatia katsekontaktia aina välillä ja kehuin vuolaasti hyvästä käytöksestä. Erityisesti, kun ohitettiin koirat nätisti, se sai aina hirmuiset kehut ja sen arvostamat vanutukset niin, että se ihan häntää piti heiluttaa tohkeissaan. Jospa se olisi nyt siinä.
Mutta kyllä sitä otti pattiin palata tavalliseen arkeen.
Terrierileikki narupallolla.
