Kevään ensimmäinen nouto

Bono joutui olemaan eilen yksin illan, kun mama kävi ravintolassa syömässä ja siitä hyvitykseksi tehtiin iltalenkillä aika haastava tottisrupeama. Kokeiltiin ihka ensimmäistä kertaa noutoa kapulalla ulkona. Häiriötäkin oli, sillä koiria pörräsi kentän aitojen ulkopuolella. Aika hyvin se malttoi työskennellä, kunhan ensin virittelin sitä vähän patukkaleikillä.

Hyvin se jää istumaan paikalle. Paikalla makuuta kokeiltiin myös ekoja kertoja. Ei kovin mairitteleva saavutus, mutta sen verran että kyllä se siitä lähtee pitenemään. Etäisyttä pitää siis vain varovaisesti lisätä. Istua se kyllä malttaa tosi hyvin. Kaukona se ei malta vielä ollenkaan totella istu, maahan tai ssiso -käskyjä.

Nouto meni niin, että se kyllä hake kapulan hanakasti, mutta kaksi kertaa pudotti sen mun jalkoihin. Kun en palkannut, niin se meni vähän pihalle, että mitäs tämä nyt onkaan. Mä kyllä tein itskin sen mokan, että pyysin sitä istumaan kapula suusa, mutta se oli vielä liian vaikea yhdistelmä. Kolmennella yrityksellä annoin sen jäädä seisomaan ja se malttoi odottaa kiitos -sanaa, ennen kuin irrotti. Siihen me sitten lopetettiinkin ja riehuttiin vähän suurella antaumuksella.

Mamalla on taas pari päivää puutarhurirupeamaa, joten pitää kai viedä pampula mummulaan.