Ripuli pitkästä ilosta

Eilen oli hieno päivä.

Nukuin vissiin ensimmäistä kertaa Bonon aikana puolille päivin, kunhan ensin olin käyttänyt sen kuudelta kunnon lenkillä. Oli vähän univelkoja. Sit käytiin ekaa kertaa ikinä Viilarin koulutuskentällä tottistelemassa ja ekaksi kerraksi meni ihan hyvin. Tosin siellä oli hiljaistakin, yksi koira mennessä ja toinen pois lähtiessä. Kunhan totutaan kulkemaan koulutuskentällä ja päästään BH-kurssilla käyntiin niin eiköhän me siinä asiassa aleta kehittyä.

Otin naksuttimen mukaan, että se muistaa, mitä ollaan tekemässä. Tein ihan perusjuttuja oikein alhaisilla kriteereillä. Palkkaa usein, nopsaan ja ahkerasti. Perusasentoa, seuraamista ja lopuksi paikalla isumista ja luoksetuloa. Seuraamisessa mulla on itsellä hankaluutena muistaa tehdä tarpeeksi lyhyitä pätkiä, ettei katsekontakti pääsisi herpaantumaan. Pitää vissiin itsekin lukea nettipäiväkirjaa, että muistaisin miten me aikaisemmin saatiin tätä pidenettyä! Toivottavasti olen raportoinut.

Kun sain sen melko nätisti takaisin autoon, siellä se sai ison annoksen kanaa palkaksi. Koitan opetella sellaisen tavan, että koulutuskentällä ei tehdä muuta kuin tottistellaan. Ja että Bono on kontrollissa koko ajan. Aluksi pitää vain vamaan opetella sitä, että käydään siellä, koska eihän se meinaa mitenkään pystyä keskittymään, kun on hajuja ja muita koiria ihan näköetäisyydelläkin. Olipa siellä parit kasatkin!!! :o

Ensi viikonloppuna onkin Pekka Korrin kurssi, jossa olen kyllä ilman Bonon myötävaikutusta vain kuunteluoppilaana.

Tämän jälkeen piipahdettiin kasvattajan luona ja tavattiin Meri, Bonon mummu, joka on hieno ja arvokas, vanhempi rouvaskoira. Me lenkkeiltiin yhdessä ja tavattiin vielä poislähtiessä pikaisesti yksi uusista pennuista. Oli oikea sukukokous siis.

Tänään Bonolla on vähän ruokahaluttomuutta ja maha sekaisin. Veikkaan, että se johtuu lehmänpissalammikosta latkitusta nesteestä, jota Bono joi. En hoksannut vahtia sitä ja kun jotenkin kuvittelisin, että kyllähän nyt luontokappale tietää, mikä sille on hyväksi ja mikä ei. Että ei niin kammalasti tarttiskaan vahtia. Mutta ei se tiedä.

Jotain suukopua Bonolla ja Thorillakin oli. Olisko Bono vähän liian tuttavallisesti yrittänyt haistella mahan alustaa? Vaikka asia sovittiin saman tien ja jolkottelu jatkui sopuisasti, nyt on rupi silmän alla. Urosten kotiintuomisia! Mitään traumaa ei kyllä päässyt muotoutumaan. Ja jos joku Bonsulia luvan kanssa saa kurmotaa niin se on nimenomaan Thori.

Emäntä puolestaan oli illalla katsomassa Hanoi Rocksin jäähyväiskeikkaa Tavastialla ja niiiiiiihhhh - onko se nyt sitten nuoruus ohi? Näinkö tämä erään aikakauden loppu pitää tulkita?

Oli se nyt kumminkin hyvä, että ne vielä katsoivat sen asian loppuun asti. Olihan se sellaista energiaa, että pitkältä pitää hakea, jos samanlaista meinaa löytää. Bonsulikin jää kakkoseksi. Haikeaksi panee.