Stop terveysintoilulle

Katsoin eilen Popkultia ja siinä puhuttiin laman vaikutuksista viihteen kulutukseen, sivuttiinpa autovalintojakin. Silvia Modig sanoi, että nyt ei enää olekaan makeeta ajaa hummerilla vaan nyt körötetään nöyrästi kuran värisellä Golfilla. Me Bonsulin kanssa ollaan siis niin ajan hermolla ja pannaan vielä paremmaksi: meidän Golf ON kurainen, ei pelkästään sen värinen.

Muuten olen joutunut taas zenfilosofian hengessä ihmettelemään terveysintoilua ja melkein kyseenalaistamaan sen periaatteita.

Olen koko aikuisikäni joutunut kiinnittämään huomiota siihen, mitä suuhuni panen - ei kilojen takia vaan siksi, että maha oli nuorempana jatkuvasti kipeä. Olen jotenkin omaksunut hyvien kokemusten siivittämä suht terveelliset ruokailutottumukset. Ja jos en niitä aina säntillisesti noudatakaan, kuvittelen kumminkin, että kannattaisi.

Olen kuvitellut, että samankaltaiset periaatteet takaisivat koirallekin terveen elämän, pitkän iän, hienon turkin ja kirkkaat silmät. No, hölynpölyä.

Herkkävatsainen Bono menee heti ripulille, kun tarjoan sille kotiruokavirityksiäni tai barf-tyyppisiä ratkaisuja. Sen kakat on hyviä, kunhan se saa mahdollisimman teollista rehua! Nappuloita + best-in -mureketta tai pedigreetä suoraan tölkistä. Hiukan kestää laittaa joukkoon mauksi puuroa ja kasvista ja kypsennettyä lihaa, mutta vain vähän.

Mitä tästä pitää ajatella? Ja siitä, että koiran pitäisi saada energia mieluiten rasvasta, mutta pampula ei kestä sitä yhtään?

Olen lueskellut Katjalta lainaamaani koiranruokintakirjaa ja meinaan kyllä vielä kokeilla sen ohjeiden mukaan oikein excel-taulukkolaskelman avulla sopivan sekoituksen, jollain hyvälaatuisilla lihoilla. Mutta muuten alan olla taipumassa sinne päin, että nisäkkäiden evoluutiossa kenties tulee väistämättä se degeneraation vaihe, jolloin luonnonmukaisella ruualla ei yksinkertaisesti pysy enää hengissä.

Itsekin pysyn oikein hyvin tolpillanin Dr Oetkerin pinaattipizzalla, eikä vatsuri urputa yhtään! Näinä kiireisinä aikoina.