Tottistelija

James Bond-koira herätti eilissä iltana pienen sisuuntumisen omaan laiskotteluun ja tsemppimielessä katselin juutuubista vielä bh-kokeitakin. Yksi colliekin siellä oli ja sen kontakti oli niin huono, että heti heräsi luottamus: Bono pystyy parempaan.

Kun lähdettiin iltalenkille yhdeksän alla, otin taskuun menevän patukan mukaan. Ajattelin, että katson onko Väiskin kentällä vielä luistelijoita vai joko me päästäisiin taas reenaamaan.

Kevät oli häätänyt luikaajat muiden harrasteiden pariin, ja kenttäkin oli aika kuiva, joten myöhän pantiin toimeksi.

Bono työskenteli NIIN innokkaasti! Aloitettiin ihan siitä, että sen piti kulkea näitisti hihnassa. Sitä pari kertaa lyhyt matka ja palkka. Sitten vapautin sen hihnasta ja tehtiin sivu-seuraa-sivu sarjoja niin lyhyillä pätkillä, ettei kontakti karannut kertaakaan. Ja palkka.

Voi kuinka se riemuitsi patukan kanssa.

Me tehtiin vielä seuraamista ja kerran istutin sen paikalle ja kutsuin luokse ja siinäpä se. Kyllä me saatiin siihen aikaa kulumaan aika paljonkin. Leikittiin aika pitkät pätkät, että sille muistuisi mieleen, miten fantastista tottis on. Viimeisissä seuraamisissa kontakti oli jo hakusessa, eli vähän liian pitkä reeni ilmeisesti. Mutta alussa se oli niin täpönä, että vaikka aidan takana kulki sen kaveri ,basset nimeltänsä Lyly, Bono oli kiinnostunut vain minusta ja patukasasta.

Ehkä meillä ei napata koskaan rosvoja puista, mutta kyllä me se peijakkaan BH-koe ainakin suoritetaan! Toukokuussa alkaa kurssikin sitä varten.

Tänään me mennään Romeon luo kylään ja meinataan treenata vähän kimpassa. Se on mahti häiriö, kun velipoika tuijottaa, räyskyttää ja tempoilee kentän laidalla. Tilanne on molemmille sama, mutta jos saadaan yksikin hyvä seuraaminen ja vähän hyvää perusasentoa, niin se riittää.Jos oikein hyvin menee saadaan nähdä kenties hiukkasen paikalla istumista ja makaamista.

Jotenkin mulle tuli eilen sellainen olo, että ei siitä olohuonetottiksestakaan ainakaan haittaa ole ollut. Paremman puutteessa sekin vie asiaa oikeaan suuntaan.