Mun paidan miehusta rypistyy niin helposti, että mama on välillä melkein epätoivoinen.
Mutta nyt on kevät! Ja metsässä tuoksuu jo metsältä, ja valon määrä on niin suuri, että valokuvat ylivalottuu ja vaikka mitä ihanaa. Käytiin eilen Romeon luona ja kylläpä pojat nauttivat.
Kevään muotiväri on hento vihreä. Kullan ruskean ja valkoisen yhdistelmä, hiukan mustalla korostettuna on myös hot, cool ja in.
Bono meni autossa ihan villiksi, kun se tajusi että ollaan Romeon pihassa. Me kuitenkin pidettiin erä tottista ennen kuin päästettiin pojat yhteen ja voi sitä mekastusta ja teutarointia. Molemmat kumminkin suostuivat työskentelemään. Me saatiin aikaiseksi ihan hyvää hihnassa kävelyä, seuraamista, perusasentoa, paikalla istumista ja luoksetuloa. Palkkana kanaa ja patukka. Ruualla palkitaan kesken suorituksen, patukalla silloin, kun vapautetaan.Sen mitä näin Romeon tekemisistä niin ainakin se teki hienoa paikalla makuuta.
Päätettiin Katjan kanssa, että jatkossa yhteinen lenkki on aina vasta työskentelyn palkka. Jospa se toisi vähän malttia ja kärsivällisyyttä molempien talutinkäyttäytymiseen. Sitäpaitsi miten mä ikinä voin osallistua mihinkään koirakoulutuksiin, jos se on ihan villinä tisten koirien perään? Pakko alkaa harjoitella tätä puoltakin elämästä.
Ainakin erä tottista taittoi pahimman terän energiasta ja riekkumishalukkuudesta ja pystyttiin kävelemään oikein miellyttävästi pellon laitaan, jossa vasta saatoimme päästää pojat valtoimenaan hulmuamaan.
Vaikka veljekset on kovin samanlaisia, on niillä ihan erilainen ilme.
Vas. Bono, vilpitön, vaalea pohjoisen poika. Oik. Romeo, samettisilmäinen latinorakastaja.
Eipä silti, nyt kun tyttöjen juoksut alkaa olla pidetty, Bono on rauhoittunut kovasti ja meidän lenkit menee tällä hetkellä niin, että minäkin nautin niistä. Bono osaa kävellä hihnassa oikein nätisti. Se on muutenkin tosi kultainen juuri nyt. En oikein osaa kuvailla, mistä se tulee, mutta jotenkin se on vaan ihan superihana. Tämä on varmaan joku latenssivaihe ennen kuin se tulee kunnon teinipojan kapinaan.
Vaikka tämä Dolmariksen O-pentua on villiä sorttia, niin todettiin ainakin Katjan kanssa, että ollaan näihin hirveän tyytyväisiä. Se energia, mitä näissä poijissa on, on oikein suunnattuna valtava voimavara - ne innostuu hyvistä asioista ja oppii ne nopeasti. Samoin näissä on hienoa, rohkeus ja sosiaalisuus: niihin voi luottaa, niiden takia ei tarvi olla huolissaan. Työläitähän ne kyllä näin nuorina on, mutta niin kai ne tuppaa olemaan kaikki. Ei minusta kissatkaan mitenkään vaivattomia olleet!
Romeo on maanantaina näyttelyssä ja mä olen ihan varma, että sieltä tulla pöksähtää serti.
