Vahvin aisti

Tänään on selvästi aamusta asti nenäpäivä. Bono ei suostunut Reetan kanssa aamulenkille, koska se halusi seikkailla ja kulkea uusia polkuja, sekä nuuskuttaa äänekkäästi pientareilla ja teiden risteyksissä.

Nenäpäivät on hyviä päiviä. Sitten on niitä päiviä, jolloin se näkee kaikkea uutta ja ihmeellistä ja ne ei ole yhtä hyviä. Oudot ilmestykset on epäilyttäviä ja niitä pitää kukuilla kaula pitkänä ja varottaa emäntää vaimennetulla vuf-äänellä. Pahimpia on ne päivät, kun uutta informaatiota rekisteröityy ääninä. Ukkonen ei ole mikä tahansa mielenkiintoinen juttu vaan asenne on lähinnä sarjaa: God is ANGRY!

Jäin funtsimaan, että onkohan ihmiselläkin niin, että vain vahvimman aistin kautta saatavaan informaatioon psyyke kykenee suhtautumaan positiivisen uteliaasti:. kas kas, mikäs se tässä. Heikompien aistien kanssa on herkemmin niin sanotusti pelko persiissä heti, jos ilmaantuu jotain totutusta poikkeavaa.

Ainakin hajuihin ihmiset usein reagoi torjuvasti. Äänet puolestaan ylittää ärsytyskynnyksen aika herkästi. Hmmm.