Hae tästä blogista

sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

Keskiraskasta

Keskiraskas Bonsuli, 20-30 kg.

Tänään on taas päivä pakerrettu keskiraskaan sarjan tyyliin. Aamusta oltiin jälkitreeneissä ja iltasella tavattiin pikkuveljeä, Dolmaris Pokerface alias Rommia. Pikku poju on niin syötävän suloinen, että! Muistan, kuinka tuossa iässä eräs naapuruston collie-ihminen aina sanoi viime kesänä, että "voiko olla mitään suloisempaa". Niin, voiko?

Hunajanvaalea pikkuveli.

Jälejstystreenit meni hienosti. Hertta teki Bonolle jäljen, johon tuli puolivahigossa kulma, mutta se meni tosi hyvin. Tosin siellä oli kapula auttamassa, mikä kisoissa ei tule olemaan tilanne. Muutenkin opin taas koirasta ja koiran kouluttamisesta paljon.

Heinä on jo niin korkeata, pikkuveikka joutuu pomppimaan ja niin loikki Bonokin.

Ensinnäkin, ei pidä liian kauan jankata samoissa alkeistreeneissä. heti vaan kun homma sujuu, pitää lisäötä vähän vaikeustasoa. Bono on tehnyt tänä keväänä ehkä noin tusinan verran jälkiä ja nyt se oli jo tottunut ajatukseen, että jäljet on tälläisia pätkiä.

Nyt kun tehtiin selvästi pitempi jälki, se tuumasi loppumetreillä, että eiköhän tämä ollut tässä ja tuli sählinkiä. No, jatkossa siis taas pitkiä ja pidennetään vaan. Jos tulee sössimistä ajaessa, otan sen sivulle ja rauhoitan tilanteen. Muuten pitää innostaa sitä matkalla.


Pikkuveljellä oli hyvä pallo. Bonon hampaissa se kyllä valitettavasti meni puhki.

On muutenkin hienoa olla konkarin opissa. Meidän jälki ryhmää vetää heppu, joka on jäljestäny omien koirien kanssa 40 vuotta. Hän auliisti kertoo, mitä on matkan varrella mm. virheistään oppinut. Esineruutuun saatiin myös hyviä neuvoja. Onneksi en ole monta kertaa sitäkään treenannut: ehdottoman ei on se, että päästää koiran surffailemaan ruutuun. Pari kertaa on päässyt tällainenkin virhe tapahtumaan.

No, kaikki aikanaan. Ensi viikolla meillä alkaa taas laiminlyöty tottistelu. Mennään HVK:n BH-kurssille. Pitäis saada jonkunlainen reenirutiini siihenkin hommaan rakennettua. Huoks.

Melkein tulee pentukuumetta....

Rommin kanssa meni hienosti. Se oli ensin hiukan varovainen, mutta rentoutui sitten. Bono osaa olla varovainen pentujen kanssa. Ne kirmailivat heinäpellossa ihan paimenkoirien näköisesti. Pojissa on kyllä sukunäköäkin selvästi. Jotain ellimäistä molempien kasvoissa ainakin on.